Tilkunviilaaja

Käyn ties monennettako kertaa läpi jäännöspalalaatikkoani ja etsin  projektiini tilkkuja, joista voin leikata 6cm x 6cm neliöitä ja/tai 6cm x 11cm suorakaiteita. Perkasin melkein koko (yhden) laatikon ja tein keltaisen, punaisen, vihreän ja violetin pinon. Nostin erikseen isommat mustat, harmaat ja ruskeat palat sekä tein erillisen kasan tosi pienistä kaikenvärisistä tilkuista: Nostin pikkutilkkukasasta pienen pinon ompelupöydälle ja ompelin aina pari tilkkua yhteen siinä vaiheessa, kun piti saada tilkkublokin osia irti koneesta lankaa katkaisematta. Tuota pikaa minulla oli taas tilkkupaloja, joista voi ommella vaikka pussukan tai tilkkulaukun tai melkein mitä vain. Periaatteessa tämä on ihan järkevää, totta kai! Jäännöspalat on hyvä käyttää hyödyksi! Mutta onko järkevää tehdä aina vain samasta ja kerta kerralta (kumma kyllä vain vähän) köyhtyvästä jäännöspalakasasta ja pyöritellä ties monennettako kertaa samoja kankaita, kun yksi (ei ainoa) kangaskaappi näyttää tällaisel

Edellisessä eli tuhannennessa blogipostauksessani näytin punasävyisen tilkkublokin osat, ja tässä näette, millainen siitä tuli: Punainen ja vihreä sopivat hyvin keskenään. Niiden kanssa sopii seuraavaksi sininen. Etsin jäännöspalalaatikosta keskisävyisiä ja tummia sinisiä ja yksivärisyydeksi valitsin kankaan, jota minulla on ollut tilkkuaikojeni alusta ja jota riittää ja riittää aina vain. Siinä on farkkusinisellä, miedosti leveäruudullisella pohjalla kelta-punaisia omenoita ja se on minusta todella rumaa kangasta. (Ostin sitä todella halvalla enkä kuvitellut sen olevan näin riittoisaa.) Mutta kuten olen kuullut sanottavan: jos kangas näyttää edelleen rumalta, sitä ei ole leikattu kyllin pieneksi. Leikkasin neliöihini eli hanhien kulmia varten pelkkkää farkkusinistä. Keltaiset omenat saivat rauhassa jäädä jäljelle ja osa joutui ylijäämän mukana roskiin. Ja kas, valmiissa blokissa ruma kangas esiintyy todellakin kyllin pienenä palana: Sininen, punainen, vihreä – mill

Nyt seuraa tuhannes blogipostaukseni! Saatuani Mummola-tilkkupeiton kunnialla valmiiksi kanttauksia myöten pohdin pari päivää, minkä tilkkutyöprojektin sitten aloittaisin. Melessäni olin päättänyt, että siinä työssä käyttäisin myös neutraalin värisiä kankaitani, joita minulle on kertynyt. Siis harmaita ja/tai vaaleita. Pinterestiä selatessani osui silmiin uusi malli Geese Migration Quilt, johon oli ilmainen teko-ohjekin. Katsoin ohjeesta lentävien hanhien osien mitat ja päättelin loput. Mallissa tuntui olevan paljon hyvää: Pääsisin taas hyödyntämään jäännöspalatilkkuja (vaikka niitä taas tarvitaankin aika vähän) Malliin käytetään myös neutraalia kangasta Vaikka blokki toistuu, sen väritys ei toistu. En siis joudu tekemään monen samanlaisen tilkkublokin sarjaa. Malli on minulle uusi. En ole tehnyt lentäviä hanhia tällä menetelmällä, kolmio-neliöistä yhdistämällä kyllä. Onnistuin ensi yrittämällä valmistamaan aidon oloisen tilkkublokin: Vihreäsävyisestä tilkkubloki

Leikkuri, viivain ja leikkuualusta ovat tilkkuilijalle jokapäiväiset työkalut. Näiden lisäksi käytän hyvin usein kolmea vähän harvinaisempaa tilkkutyökalua. Puinen syömäpuikko. Kiinalaisravintolasta ilmaiseksi mukaan saatu syömäpuikkopari on edelleen paperikuoressaan. Se seisoo kynäpurkissa ompelupöydällä ja aika ajoin tartun jompaankumpaan syömäpuikkoon. Puikko on maailman kätevin kun käännän esimerkiksi matkalaukun nimilappuja. Nurkat saa turvallisesti suoristetuiksi puisella, kapealla mutta tylpällä välineellä. Tässä syömäpuikko on apuna kulmia terävöittämässä, kun käännän Hamina-nesessäärin sisätaskua: Olipa mahdotonta saada terävää kuvaa toisesta kädestään. Lasersuorakulma. Mies osti minulle maailman parhaan välineen, jonka avulla saan suoristetuksi tilkkupeiton reunat ja kulmat. En edes keksi, mitä muuta lasersuorakulmalla muka voisi tehdä. Valkoinen, haihtuva merkkaustussi. Ellei tällaista olisi, se pitäisi keksiä! Tummassa kankaassa näkyy vain valkoinen vär

Ompelin valmiiksi vetoketjupussukan, joka on aika tavalla eri värinen kuin lempivärini. Se on melkein musta, vaikka se näyttää kuvassa lähinnä harmaalta – sen siitä saa, kun kuvaa erinomaisessa auringonpaisteessa! (Lempivärini eli värikäs ei ole lähelläkään mustaa.) Tämän tilkkupussukan nimi on Väsky. Väsky-nimen tämä sai muotonsa takia. Kääntäessäni pussukkaa lopulliseen muotoon mieleeni tuli entisaikojen käsveska, sellainen jossa oli metallikehys ja joka avattiin ja suljettiin klipsauttamalla. Ehkä Täti Monikalla oli sellainen heiluva laukku käsivarrella lastenlaulussa? Väriltäänkin pussukka sopii hyvin Väsky-nimiseksi. Vielä on sireenejä ja ne ovat aivan parhaimmillaan! Kiitos heille kauneudesta ja tuoksusta! Street-malliston Väsky-vetoketjupussukka on melko pieni: Leveys ylhäältä noin 19 cm Korkeus noin 16 cm Pohjan leveys noin 5 cm Kantolenksusta tein tavallista lyhyemmän, koska pussukka on niin pieni. Ompelin sen 6 cm x 38 cm kaitaleesta. Vetoketju on ta

Löysin itseltäni sentään neutraalimman värisiä ja kuvioisia tilkkuja ja kokosin niistä mielestäni myös miehelle sopivan vetoketjullisen nesessäärin. (Pussukka ei ole nyt tähän yhteyteen sopiva sana.) Tämän nesessäärin nimi on Hamina. Keksin nimen HiVe-menetelmällä eli hihasta vetämällä. Jossain se Hamina-nimi leijaili, kunnes pälkähti päähäni valmista tilkkunesessääriä katsoessani. Hamina-nesessääri on riittävän kokoinen, jotta tänne mahtuu muhkeampikin parranajovälineistö sampoopullon ja mittavan deostickin lisäksi. Leveys noin 27 cm Korkeus noin 17 cm Pohjan leveys noin 6 cm Kantohihnan ompelin 6 cm x 43 cm kaitaleesta ja vetoketju oli ennen lipareiden lisäämistä luokiteltu 25-senttiseksi. Hamina-nesessääri on siis Street-mallistoa sekin. Nesessäärin vuori on melkein yksivärinen ja kokonaan samaa kangasta! (Aivan outo tilanne minulle.) Sisätaskukin on sitä samaa kangasta, kuten valmistumisvaiheen kuvasta näkyy: Hamina-niminen vetoketjullinen tilkkunesessäär

Ompelin vihdoin viimeistelevät osuudet Töölön Tilkkupajan jo ajat sitten tikkaamaan tilkkupeittoon, joka sai nyt nimen Mummola. Pidän peiton väritystä ja sommitelmaakin modernina, en mummolamaisena, mutta jostain syystä tilkkupeiton tikkauskuvio toi yhtäkkiä mieleeni pilvet. Sitten saman tien tuli mieleen vanhan laulun säe ”Mummolaan kun pyöräilemme, pilvenhattaraa ei näy”. Tilkkupeiton neliökuvio ei tuntunut sopivan nimeen ”Pilvenhattara,” joten nimeksi tuli sitten Mummola. Osasin kirjoittaa nimen sopivan mummolamaisesti tilkkupeiton nimilapulle. Nurmikko on nyt niin jäpäkkänä, että Mummola-tilkkupeitto näyttää melkein leijailevan nurmen pinnan yläpuolella. Jos olisin nähnyt tämän kuvan ennen peiton nimeämistä, olisin ehkä lähtenyt kehittelemään jotain akselilta ”Lentävä matto”! Reunakanttikankaan valinta on yleensä vaikeaa, mutta tällä kertaa tein päätöksen nopeasti. Halusin, että reuna on keskiosan kanssa samaa sarjaa eli että siinä on useampaa eri kangasta. Sitt