Tilkunviilaaja

Pistäydyin viime viikolla kirjakaupassa ja selailin käsityökirjaosastolta esiin suomalaisen Vielä yksi laukku! –kirjan, ja olen nyt tutustunut siihen sen verran, että voin antaa siitä arvioni. Kannessa komeilee laukku, joka muistuttaa itse kehittämääni PC-laukkumallia. (Tein niitä monta, mutta sitten kadotin hyvän kaavani enkä ole sen koommin ommellut yhtäkään samalla mallilla, vaikka minulla olisi vanerisia pohjakappaleitakin valmiina.) Kirja on suomalaisen Riitta Malinen-Tyynelän kynästä, sillä on suomalainen kustantaja ja se on vielä painettukin Suomessa. Päätin kannattaa suomalaista luovaa ja muuta työtä ja ostin kirjan. Takakannessa luvataan yli 30 luovaa ohjetta erilaisten tilanteiden laukuille, kasseille ja kukkaroille. Kirjassa on paljon kuvia ja laukkujen lisäksi siinä vinkataan esimerkiksi koristeruusujen tekoon ja annetaan ideoita, millaisista materiaaleista laukun voikaan tehdä. Siinä mielessä kirja onkin tosi kiva. Jos olisin ollut kirjan kustannustoimittaja, o

Aherrukseni on nyt tuottanut tulokseksi 14 valmista plus-kuvioista tilkkublokkia, mutta plussan muotoiseen asetelmaan niitä sopi vain 12. Oikeasti plus-kuvioisia blokkejani on siis tämän verran: Asettelin valmiit tilkkublokkini vaihteeksi nurmikolle omenapuun varjoon. Valitettavasti kaunis asetelmani ei näytä valokuvattuna lainkaan niin kivalta kuin se näytti omaan silmääni, mutta näkeepähän tästä jotain tulevan tilkkutyön yleisilmettä. Huom muuten, oikean alakulman (ja toisaalla keskemmällä olevan) tilkkublokin plussa on Downton Abbey -kangasta (Dowager Countess), jota ostin Imatran Tilkkupäiviltä Tilkkutarhan myyntitiskiltä. Tykkäsin kuviosta aivan simona, mutta mietin, sopisiko kangas ikuna mihinkään työhöni. Tähänhän se sopii mainiosti! Eikö olekin melkoisen yksisävyisen oloinen työ? Ei ole lainkaan sellainen kirkasvärinen tilkkutyö, jollaisia yleensä teen.

Palaan miinukseen tuonnempana: nyt kuitenkin jotain muuta. Kauniista turkooseista ja punaisista kankaista ompelemani tilkkupinta ei miellytä silmääni, mutta tästä oli se hyvä puoli, ettei tikatessa tarvinnut pelätä pilaavansa mitään. Niinpä sain itsestäni irti aivan uusia kuvioita, esimerkiksi tämän: Merkillisen näköinen pöytä/portti sai sisäänsä kiemuroin ympäröidyn sydämen. Punaisella tikkauslangalla rohkeasti tikkasin turkoosin kankaan päälle! Sydänten viereen ja yläpuolelle tikkailin teräväkärkisiä aaltoja. Tikkasin vielä pikkuruiset sydämet pieniin punaneliöihin. Kaksi kierrosta tikkauksia vetelin. No sitten tämä toinen tilkkupinta. Uskaltauduin tikkaamaan tutun spiraalikuvion kehälle ensin pyöreitä terälehtiä tai pilvenreunoja, sitten vähän liekkimäistä riviä, toisen pilvenreunakaistaleen, jälleen liekkejä,… Kuvion näkee tästä vähän paremmin: Tasoitin tilkkupinnat ja tässä he poseeraavat tulevan vetoketjunsa kanssa: Tikkasin näitä muutamana iltana j

(Hahhah, montakohan plus-aiheista sanontaa keksin vielä sinä aikana, kun ompelen plus-kuvioisia tilkkublokkeja ?) Tänä aamuna oli syksyisen kirpeää, mutta lämpötila oli selvästi plussan puolella: melkein seitsemän astetta oli siinä seitsemän aikaan aamulla. Kuvasin kuitenkin nämä neljä plus-kuvioista tilkkublokkia eilen illalla varmasti lämpimämmässä ilmassa: Plus-kuvioiset tilkkublokit on erittäin helppo ommella. Sommittelen blokkiin tulevat neliöt ja sen yhden suorakaiteen valmiiksi kokonaisuudeksi ja sen jälkeen ompelen paloista kolme riviä. Silitän ja sitten ompelen rivit allekkain yhteen. Silitän, ja plus-merkkinen tilkkublokki on valmis. Nyt kun ihanassa Husqvarna Viking Sapphire 960q –ompelukoneessani on mahdollista ommella vapaata konetikkausta ilman paininjalan ja –varren vaihtamista, minun on helppo ruveta koristetikkailemaan milloin vain! Minun ei tarvitse motivoitua ruuvailemaan kiinnitysruuveja irti ja kiinni, vaan painan vain elektronista nappia. Hihhei! Ommell

Olen pari iltaa leikellyt neliöitä sekä vaaleista että tummista kankaistani ja niitä on valmiina sen verran, että olen päässyt plus-kuvioisten tilkkublokkien ompelun makuun. Tässä ihana japanilaistunnelmainen plussa, jonka taustalla on kuosiin täysin sopimattomia kankaita: Ja tässä paljon vaaleampi plussa, jonka taustakankaat ovat melko hillityt: Tilkkublokkini ei vaikuttane ihmeelliseltä, mutta onnittelin itseäni, kun keksinkin leikata raitakankaan täysvinoon. Ihmeellinen päähänpisto! Kas, kun huomasin. Sitten silppusälää. Ompelen yhteen paloja kerrankin kaikki keskenään sointuneista Eurokangas-ostoksistani tavoitteena saada jossain vaiheessa kokoon tilkkupussukka. Turkoosin ja punaisen yhdistelmä on aika ärtsy. En ajatellut sen näyttävän ommeltuna ihan tuollaiselta, mutta menköön nyt. Vielä on harmahtava kangas ja oikein, oikein punainen kangas käyttämättä. Vielä näytän tämänpäiväisen ostokseni kannen. Ostin siis lehden nimeltä "Vintage Quilt Inspirati

Ensin pohjustusta havainnolleni. Aiemmin tässä kuussa olin juhlamielellä, koska Miehen 50-vuotispäivälahja (tekemäni tilkkutyö, jonka annoin hänelle marraskuun alkupuolella 2012) oli vihdoin päässyt seinälle. Juhlamieleen sekoittui kuitenkin harmistumista, sillä tähän asti hyvin palvellut Villit kuviot –tilkkupeitto riiteli kurjasti tilkkuseinävaatteen kanssa. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvää. Joudun tekemään uuden tilkkupeiton sängylle. Kuvion ja värien pitää tietysti nyt kompata seinävaatetta ja mielellään myös verhoja, jotka nekään eivät ole vielä ikivanhat. Päätin, että kokeilen ommella plus-kuvioisia tilkkublokkeja kitaratilkkutyön kanssa sävy sävyyn. Ja nyt vihdoin pääsen yllättävään havaintoon. Olen värikkään ystävä enkä ajatellut, että varastoistani löytyisi kovinkaan monta ruskeasävyistä kangasta. Tarvitsen ensinnäkin vaaleita kankaita plussien taustalle, mutta onneksi niiden ei tarvitse kaikkien olla rusehtavia. Yllätys 1: Ruskeasävyisiäkin vaaleita/vaale

Traktorinjälkiä muistuttavat tilkkublokit olivat ensin sommittelulattiallani valmiissa järjestyksessä. Asettelin tilkkublokit seuraavilla periaatteilla: Tummimmat tilkkublokit alareunaan  Punertavat tilkkublokit oikeaan reunaan  Kultaisen leikkauksen kohdalle kolme retrokuvioista tilkkublokkiani ja niiden nurkkaan blokki niin, että tummat jäljet näyttävät kulkevan blokkien poikki.  Loput blokit asettelin vähän miten sattuivat menemään, ja raidat sikin sokin. Ensimmäinen tilkkublokkirivi oli nopeasti ommeltu. Kuvasta saattaa saada sellaisen käsityksen, että blokkien raidat natsaisivat toisiinsa jotenkin, mutta eivät ne natsaa. Olisin tietysti voinut leikata blokit kurinalaisemmin, jotta raidat olisivat aina jokseenkin samalla kohdalla blokkia, mutta päätin olla välittämättä asiasta. Tilkkublokkien ompeleminen yhteen oli nytkin riittävän haastavaa. Kaikki blokkien yhdistyssaumoihin päätyvät saumat olivat vinoja, niitä oli tiuhassa ja lisäksi kankaat olivat koko saum