Tilkunviilaaja

Olin viime viikolla lähdössä matkalle työkaverin kanssa ja huomasin ilokseni hänen ottaneen käyttöönsä minulta joululahjaksi saamansa matkalaukun nimilapun: Tällä kertaa laukku kulki työkaverini käsimatkatavarana, mutta onhan näyttävä lappu silti hyödyllinen. Jos vaikka toisella matkustajalla sattuu olemaan samanlainen laukku, nimilapun perusteella erottaa omansa (ja vieraan) yhdellä silmäyksellä. Olen kirjoittanut matkalaukun nimilapun ompelemiseen ohjeenkin. Postauksen otsikossa kehotetaan ompelemaan tällaisia joululahjaksi, mutta voi näitä ommella muutenkin!

Mielikuvitukseni on vilkas muuten, mutta kun pitäisi keksiä tikkauskuvio, jäädyn. Ei tule mitään mieleen! Pari iltaa sitten tein poikkeuksen eli keksin uudenlaisen tikkauksen hanhi-tilkkutyöhöni, sen lentävät hanhet –osuuteen. Sen sijaan, että olisin tikannut vaikka suoraa viivaa tai hanhien ääriviivojen mukaisesti kolmiot, räväytin pintaan kaarevat tikkaukset! Käytin kekseliääseen tikkaukseeni kaiken lisäksi metallinhohtolankaa. Olinpa räväkkä! Nyt olen ollut sen verran luova, että voin ainakin puoli vuotta vetää taas suoria tikkauksia ja ehkä toisinaan muurahaisenpolkua.

Minulla oli yksitoista solmiokankaista ommeltua tilkkublokkia jo kasassa, kun tajusin, että niistä jokaisessa oli tumma uloin kierros! Eihän sellainen kävisi päinsä! Tiedän kokemuksesta, että moniväriset kaitaleista kierretyt neliöt muotoutuvat kivaksi tilkkupinnaksi helpoiten niin, että joka toisessa on tumma ja joka toisessa vaalea reuna. Minun tilkkupeitostani oli tulossa vaikea sommiteltava. Ei auttanut muu kuin keskittyä ompelemaan tietynlaisia blokkeja, mikä on tietysti paljon improvisoimista vaikeampaa. (Näyttävätkö tuon uloimman kankaan kuviot teistäkin jotenkin iilimadoilta? ) Vaaleita solmiokaitaleita löytyi, mutta ei koko kierrokseen. Yhdistin kahta erilaista (ja jouduin jatkamaan toista myös leveyssuunnassa). Tästä blokista tuli jotenkin juhlallisen näköinen: Valtaosa solmioista on tummia tai korkeintaan keskivärisiä, joten vaaleuden saaminen uloimmaksi vaatii taiteilua. Onneksi minulla on käytössäni kymmenittäin solmioita! Niistä riittää sentään vaaleahk

Selitin eilen saamattomuudestani, kun en ollut viitsinyt hakea keskeneräistä tilkkupeittoa alemmasta kerroksesta ompeluhuoneeseen makkariin. No, ryhdistäydyin ja hain peiton sekä mittasin, riittäisivätkö jo leikkaamani kaitaleet reunakantiksi. Olisivat riittäneet, mutta halusin sinisen ja vaaleanpunaisen väliin yhdistävän värin. Päädyin kahteen eri violettiin, joita kumpaakin oli ihan lyhyt pätkä. Kuvassa toinen violetti kangas näkyy todella vähäisesti. Violetit tulevat siis keskiössä olevan sinisen sekä oikeassa yläkulmassa näkyvän vaaleanpunaisen, mustapallollisen kankaan väliin. Kuvasta näkyy myös, kumpaan tilkkupeittoon reunakaitale on tulossa - siis niin kutsuttuun "jäännöspalaneliöpeittoon". Ihailin taas Soilen Töölön tilkkupajassa loihtimia tikkauksia. Peittopinta näyttää upealta! Tässä vielä toinen kuva. Pinta on hienon kolmiulotteinen! Silti tilkkupinta ei ole kuoliaaksi tikattu, vaan peitto on edelleen miellyttävän taipuisa. Se jos mikä ansaitsee p

Ihmeellistä, miten hitaasti sitä joskus pääsee työn syrjään kiinni! Tilkkupeittoaihioni ”jäännöspaloista” ja ”geometrinen” ovat olleet valmiiksi tikatut vaikka kuinka kauan, mutta edelleenkään en ole saanut kantatuksi kumpaakaan. Syyringin ”Tilkut piknikillä” –näyttely lähestyy vääjäämättä, ja toinen peitoista tulee sinne esille. Siksi minun olisi saatava peittoon reunakantti. Peittoaihio on Imatran Tilkkupäivien jäljiltä vielä matkalaukussa, joka on alakerrassa. Saamattomuuttani jätin peiton sinne ja sen sijaan että olisin valinnut siihen kanttikankaan, valitsin kaiken. Otin jäännöspalalaatikosta esiin värikkäitä, melko isoja paloja ja leikkasin niistä 6cm leveitä kaitaleita joko täysvinoon tai täyssuoraan. Olen huomannut, että kumpikin kaitale toimii hyvin, ja samassa työssä voi käyttää sekä ettää. Jotta saan sateenkaaren rullaamaan kivasti koko reunan pituudelta, minun täytyy löytää vaaleanpunaisen ja kirkkaansinisen väliin sopiva yhdisteväri ja/tai –kuvio. Tässä vaih

Ompelin pussukan eilen valmiiksi, mutta pimeyden langettua en saanut kunnollisia kuvia, joten valmistujaiskuvat jäivät tähän päivään. Hädin tuskin tänäänkään ennätin valoisaan aikaan kuvaushommiin! Mutta tässä hän on – valmis pinkki-punainen pussukka nimeltä Roosan nimi. Roosan nimi –nimen se sai, kun pohdin Miehen ( !! ) kanssa yhdessä punaisia tai pinkkejä juttuja nimeämistä varten ja hän toi esiin ”Ruusun aika” –nimen. En tainnut katsoa tuota televisiosarjaa lainkaan, mutta siitä tuli mieleen 1980-luvulla tosi suosittu kirja, Ruusun nimi. Jotta pussukalla olisi kuitenkin oma nimi, ruusun tilalle tuli roosa. Tältä puolelta pussukka on tummemman punainen eikä välttämättä lainkaan roosa. Onkohan tämä vaaleanpunaisempi puolikaan juuri roosanvärinen? Ehkä ei! Nimeäjällä on kuitenkin taiteellisia vapauksia. Tilkunviilaaja-kangasmerkki näkyi siinä. En ommellut pussukkaan sisätaskua. Sen sijaan pussukassa on pidempi kantolenksu, joten se kuuluu Street-mallistooni. Ti

Kissa varmaan ajatteli, ettei töistäni tule mitään, ellei se tule auttamaan. Niinpä se ensin tutki ompelupöydällä olevat kangas- ja tarvikevarastoni ja meni sitten prässäämään solmiokankaista ompelemiani tilkkublokkeja. Kuvassa se ehkä miettii, että apu olisi minulle tervetullutta muidenkin töiden kanssa. Ompelupöydällä siis hanhityö, joka odottaa nimilappua ja ripustuskujaa; Kissan alla solmiotilkkublokkeja; ja tilkkupussukka ennen kokoamistaan. Jotain kiinnostavaa näköpiirissä? Ehkä. Tai sitten se pohtii, kävisikö tilkkublokin päälle kunnolla lepäämään. Olinpa ahkerana  Muutama solmiokankainen blokki on tullut valmiiksi tänään. Tosi nätti ja jotenkin lapsekas – keskikappaleen kirahvi tietysti antaa omanlaisensa sävyn koko blokille. Joku lukija ehkä ihmetteli, minkä kumman kankaan voisin sovittaa merkilliseen solmiokankaaseen. No punaisella täydensin: Oranssin tilkkutyöhanhen olen ehtinyt tikata, tasoittaa ja myös kantata: Hanhi näyttää sopivan pullea