Tekstit

Näytetään tunnisteella tilkkumokat merkityt tekstit.

Luukku 5 - Mestarietsivä Kalle Blomkvist – Astrid Lindgren.

Kuva
Viitosluukku johdattaa toisenlaiseen tunnelmaan kuin eilinen – enkä edes joudu keksimään siirtymälle aasinsiltaa. Eilisen luukun kirjassa päähenkilöä Mikael Blomkvistia vertaillaan Astrid Lindgrenin luomaan sankariin, joten tietenkin kerron tässä joulukalenteriluukussa Mestarietsivä Kalle Blomkvist -kirjasta. Luin Mestarietsivä Kalle Blomkvist -kirjat pienenä, totta kai, mutta myös aikuisena. Luin ne tyttärelleni ääneen ja ihastelin niiden juonikuvioita, mielenkiintoisia henkilöhahmoja sekä sitä, miten taitavasti ne loihtivat mieleeni tunnelmia. Kalle oli tavattoman neuvokas ja fiksu. Siksi esittelenkin vuonna 2017 ompelemani Fiksu-vetoketjupussukan.   Vinkki: Ole sinä fiksu äläkä tee yhtäkään näistä sen seitsemästätoista tai siis kahdeksastatoista virheestä, jotka itse olen tehnyt (jotkut jopa useita kertoja). Katso ensimmäiset viisitoista virhettä kirjoituksestani ”kuinka monta virhettä sitä voikaan tehdä”.   Tein tietenkin ennen pitkää myös kuudennentoista virheen:   Seitsemästo

kotelo.

Kuva
Mikä minussa mahtaa olla vikana, kun en millään tunnu osaavan tehdä tietyn kokoisia töitä?x Tytär vaihtoi läppärinsä toiseen, ja entinen läppäritasku jäi pieneksi. Piti tehdä uusi. Ensimmäinen haaste olisi tietenkin ollut tehdä sopivan värinen, mutta päädyin silti tekemään satunnaisen värisen. Minulla oli mitatkin tiedossa, joten arvelin tehtävän onnistuvan. Mikä voisi mennä vikaan?! Onneksi minulla oli läppäri hollilla siinä vaiheessa kun sain tilkkupinnan kokoon ja tikatuksi. Huomasin nimittäin saman tien, ettei sen kokoisesta pysty ompelemaan taskua, johon käsillä ollut läppäri mahtuisi. Minulle oli käymässä yhtä köpelösti kuin silloin kun ompelin itselleni läppäritaskua. Siitä tuli lähes susi – annoin sille nimeksikin Susihukkanen. Päädyin sitten jatkamaan pintaa lisäsuikaleella, johon tikkasin erikseen kiinni vanupalan. Valmiissa Pikku Hukka -läppärikotelossa jatkopalaa ei välttämättä edes huomaa. Tai siis ei huomaa, että kaitale on ommeltu jatkopalaksi. Nimestä pystyy päätte

vielä yksi pussukka tässä kuussa.

Kuva
Ei ole kauan siitä kun esittelin ompelemani Dumpling-mallistoon kuuluvan Keiju-pussukan. Mainitsin, että siitä tuli odottamattoman pieni, mutta että löysin alkuperäisen kaavan. Ja jihuu, totisesti tein kaavalla uuden Dumpling-pussukan, jolle annoin nimen Syyskesä. Saatatte tässä vaiheessa sanoa, että keväiseltähän tuo näyttää, tai kesäiseltä. Sen toisella puolella on kuitenkin syksy, katsokaa vaikka: Syksyn lehtiä ja tuollaista rusehtavaa tunnelmaa. Selvästi syksyistä – kuten myös ulkona on ollut. Mihin ihmeeseen kesä katosi näin nopeasti!?!?! Pitäisiköhän minun numeroida seuraava juttu vetoketjupussukan ompelumokaksi? Mikä ettei?! Minulla onkin sitten jo 18 erilaista virhettä koossa. Aloitin luetteloni vuoden 2019 syyskuussa ihmetellen, kuinka monta virhettä sitä voikaan tehdä – siis pelkässä vetoketjupussukan ompelemisessa. Vastaukseni oli tuolloin viisitoista, mikä oli hämmästyttävää. Yllätin itseni vuoden 2020 kesäkuussa tekemällä kuudennentoista eli Sivusaumavirheen. Ompelin

I’m Not in Love.

Kuva
Jouluaatto on alle kymmenen päivän päässä! Sen kunniaksi jaan Rakkaani-tilkkupussukan tarinaa, jonka liitän 10cc:n ihanaan hittibiisiin ”I’m Not in Love”. Oikeasti 10cc ja heidän musiikkinsa eivät olleet mielessä Rakkaani-pussukan nimeä miettiessäni – enkä itse asiassa joutunut miettimään nimeä lainkaan. Pussukka nimesi itse itsensä! Lue Rakkaani-pussukan esittely oudosti nimetystä kirjoituksesta: kuudestoista virhe.   Suloisesta ja rakastettavasta ulkomuodostaan huolimatta Rakkaani-pussukka toimii siis myös 16. vetoketjunompeluvirheeni mannekiinina. Jos haluat tutustua ällistyttävään määrään virheitä, joita yksinkertaista vetoketjupussukkaa ommellessa voi tehdä, niin katso täältä: kuinka monta virhettä sitä voikaan tehdä.   Silloin olin siis tehnyt vasta 15 erilaista virhettä, mutta kirjoituksen julkaisemisen jälkeen olen onnistunut keksimään (ja tekemään) vielä kaksi lisää: tämän 16. virheen ja sitten 17:nnen, jonka tein joululahjoja laatiessani vuonna 2020. Ehkä sekin kiinnostaa

uutta putkessa – vieläpä miltei valmiina.

Kuva
Marras-joulukuu kuluivat monipuolisen tilkkutyötekemisen merkeissä – ansiotyön lisäksi. Kirjoitin joulukalenteriin juttuja ja viimeistelin ensimmäistä, kaupalliseksi ajattelemaani tilkkublokin ja -peiton kaavaa sekä pyöritin kaavatestausrinkiä. Samalla rakensin uutta tilkkupintaa. Inspiroiduin @stashbanditquilting ’in The Big Cheese -tilkkutyöstä ja päätin kehittää siitä oman versioni. Jotenkin päädyin puna-turkoosiin väritykseen. Ensimmäiset inspiraatiovärit olivat tällaiset: Visioin niin, että pinnassa olisi tumman- ja vaaleanpunaisia x-blokkeja ja välissä vaalean- ja tummanturkooseja raita-alueita. Päädyin x-blokeissa viiden tuuman alkuneliöön, johon ompelisin kahteen kulmaan lumipallotekniikalla kolmiot. Ensimmäisten väriajatusten jälkeen päädyin käyttämään vaaleampia punaisia. Väliin tulevat raita-alueet tuntuivat kuitenkin mitoiltaan hankalilta. Pitkähköä pätkäpötköä oli hankala ommella. Lopulta sentään tajusin, että voisin ommella raitapalat neljästä viiden tuuman neliöstä n

ellet pidä keskeneräisestä työstäsi, pane se syrjään.

Kuva
Jos lakkaat tykkäämästä keskeneräisestä työstä ja motivaatiosi kärsii, pane työ joksikin aikaa pois. Kun jaksat seuraavan kerran kiinnostua projektista, voit katsella sitä varovasti ja miettiä esimerkiksi: Voisitko mieltyä siihen, jos päivittäisit osan väreistä? Sen sijaan, että heittäisit koko työllä vesilintua, vaihtaisit vaikka osan blokeista uuden ja innostavan värisiksi? Onko blokeissa tai pinnassa jokin tekninen virhe? Auttaisitko, jos purkaisit työn osittain tai kokonaan ja korjaisit sitä esimerkiksi lisäpaloilla tai silittämällä ja tasoittamalla palat uudelleen? Jos taas vaikkapa kuvion kärjet leikkautuvat ja se harmittaa, voisitko tottua ajatukseen? Tai korostaa virhettä, jolloin se ei olisi enää virhe vain suunnittelijan valinta? Entä jos lisäisit johonkin musta-valkoista tasaraitakangasta? Se on maaginen keino. Bento Box -tyyppisistä blokeista tuli hehkeä ja kiva tilkkupinta Valpas mieli -tilkkupeittoon vain, koska lisäsin blokkien väliin musta-valkoraidalliset kaitaleet.

arvostele omia töitäsi kannustaen.

Kuva
Arvostele töitäsi samalla tavalla kuin arvostelisit rakkaimman ystäväsi töitä. Tähän sopii säe laulusta Reissumies ja kissa: ”on oma nahka lähinnä ja lämpö tärkeää”. Miten usein sitä sortuukin puhumaan itselleen kielteisesti! Moittimaan itseään surkeista saumoista, onnettomista erheistä, epäonnistuneista nurkista. Vaikka olisi oppinut luukun seitsemän opin eli ei osoittelisi omia virheitä toisille, sitä voi silti osoitella virheitään itselleen. Mutta hei: lopeta se! Siitä ei ole mitään hyötyä. Itse asiassa, kielteinen puhe omalle itselle masentaa ja on omiaan vähentämään motivaatiota. Ei siis harrastuksen puitteissa varsinkaan kannata lähteä torumaan itseään. Ole paras ystäväsi. Mitä sanoisit parhaalle ystävällesi, jos hän näyttäisi sinulle työtäsi? Jos olet kummoinenkaan ystävä, etsisit tietenkin jotain kivaa sanottavaa, vaikka kyseessä olisi minkälainen päkäle. Näytän teille ihan vain pari esimerkkiä, miten voisin kommentoida omia ei-niin-ihastuttavia teoksiani. Esimerkki 1 Minä: ”

sattunutta ja tapahtunutta.

Kuva
Vinoviiva-tilkkublokkeja on syntynyt lisää. Olen valinnut värejä melkein satunnaisesti, joten odotan mielenkiinnolla, millainen lopputulos on. Vain blokkien vinoviivaosuus on aina punainen tai punertava. Yllätyin, miten vaikea minun oli sovittaa Tula Pinkin hempeän punaista, lintukuvioista kangasta toiseen kankaaseen. Joko toinen kangas tai hempeä punainen rupesivat näyttämään tympeiltä. Tavoitteenani on ommella 154 blokkia ja minulla on koossa jo yli 100. Sommittelusta voi tulla haastavaa, sillä punaisten kaitaleiden lisäksi tilkkupinnassa on vaikka mitä värejä. Suhtaudun silti luottavaisesti tähänkin projektiin.  En suunnittele tilkkupintoja etukäteen, vaan ompelen blokkeja, joihin valitsen kankaat jollain periaatteella. Saatan sopia itseni kanssa, etten käytä ruskeaa, mutta kaikkia muita värejä kyllä. Tai sovin, että käytän vain kahta väriä ja neutraalia. Valitsen kankaat muutamaan blokkiin kerrallaan. Kun blokit ovat valmiit, kiinnitän huomiota onnistuneimpiin – siis silmääni mi