Tilkunviilaaja

Tilkkusilppurivejä ja suorakaiteita sopivasti yhdistelemällä syntyy kiva tilkkublokki. Ryhdyin puuhaan joulukuun alussa 2023, ja jo tammikuun lopulla 2024 pääsin valokuvaamaan valmiin tilkkupinnan. Projektissa oli monenlaista välietappia, joista kerroin laajasti sanoin ja kuvin kirjoituksessani "tilkkuriveistä tilkkublokkeja". Koska tilkkupinta oli peittokokoinen, toimitin sen tietysti luottotikkaajalleni Soilelle Töölön Tilkkupajaan. Hän pyöritteli pintaan ihanat kiehkurat! Levitin kanttaamattoman peiton viipymättä sängylle, jotta sain siitä käsityksen. Tilkkupintahan jalostuu aivan eri tasoiseksi, kun sen tikkaa nätisti. Seuraavaksi pääsin miettimään tulevalle peitolleni nimeä. Tarvitsen nimen, jotta voin valmistaa peittoon nimilapun, jonka kiinnitän ennen kanttaamista. Vähintään yksi nimilapun reunoista jää aina reunakantin alle, jolloin sitä on hankala irrottaa huomaamattomasti. Vorojen varalta! (Ihan kuin varkaat tosissaan vaanisivat tilkkupeittojani! Ainakaan sellaise

Tänään on itsenäisyyspäivä ja monella meistä saattaa olla aikaa ajatella - nopeasti tai hitaasti. Esittelyssä on Daniel Kahnemanin kirjan Ajattelu, nopeasti ja hitaasti. Annoin kirjalle viiden tähden arvion ja kirjoitin siitä suunnilleen näin: Ajattelu, nopeasti ja hitaasti -kirja oli tavattoman kiinnostava ja avasi uusia näköaloja. Se oli kattava, syvällinen ja älykäs, mutta tavallisenkin ihmisen ymmärrettävissä – paitsi aivan loppuosuudet. Se paljasti uskomattomia asioita meidän ajattelutavoistamme. Ihminen voi toisaalta järjellä tietää ja ymmärtää yhden asian ja samanaikaisesti tehdä aivan päinvastaisen, mielestään loogisen päätelmän. Luonnollisesti ajatukseni karkasi tästä kirjasta tilkkupeittoon Ajatus karkaa kesään. Se on yksi ensimmäisistä teoksistani, ja koska tikkauspalvelua ei tuolloin vielä ollut olemassa, tikkasin sen itse kotikoneella. Vinkkasin jo kakkosluukussa tähän työhön liittyvästi, että kannattaisi tikata riittävän tiuhaan. Vinkki: Siksipä keksin tähän eri vink

Noin viisi vuotta sitten, syksyllä 2018 nyrjäytin mieleni, ja huomasin yhtäkkiä leikkeleväni pieniä, neljän sentin neliöitä jäännöspaloistani ja ompelevani niistä 4-patch-blokkeja. Olin valmistanut tilkkupussukan ja pohdiskelin seuraavaa: ”Pitäisikö aloittaa jättiläismäinen tilkkujenhävitysurakka ja ruveta ompelemaan pienenpieniä four-patch-blokkeja, joista sitten vuoden, parin jälkeen kokoan ison peiton?” Vastasin itselleni myöntävästi ja seuraavassa blogikirjoituksessa olin jo työn touhussa, ompelemassa tosi pieniä blokkeja. Eikä kestänyt kauan, kun minulla oli jo 50 pientä 4-patchiä tehtynä. x Muutamassa kuukaudessa olin ommellut neljän neliön blokkeja yli 700 kappaletta. x Pikkuneliöt ja -blokit olivat aina välillä tauolla, mutta palasin niiden pariin uudelleen ja uudelleen. Kolme vuotta sitten olin taas innostunut leikkaamaan pieniä neliöitä. Se onkin mukavaa puuhaa! Voisin leikata niitä lisää milloin tahansa! Siihen en kyllästynyt. Noin kolme vuotta sitten kerroin jo menetelmis

Viimeisin tilkkupeittoni sai nimekseen ”Prinssi Rohkea,” ja se valmistui jo toukokuun loppupuolella. Peitto on juuri nyt esillä Tilkkutyöbiennaalissa Juvan Kukkokoululla – sen voi nähdä omin silmin, kun käy tutustumassa näyttelyyn ennen sen päättymistä 30.7.2023. Ompelin peiton Instagram-tililtä @sushi.farmer löytyvän “Scrappy Pixels” -nimisen ohjeen tai mallikuvan perusteella (sen pitäisi löytyä tästä hänen Instagram-highlightsistaan ). Ohje on ilmainen eikä toteutus vaadi syvällistä ompeluosaamista – sen kuin alkaa yhdistellä tilkkuneliöitä 6 x 6 -kokoisiksi kokonaisuuksiksi. Minun neliöni olivat 2,5 tuumaa kanttiinsa, mutta ohje toimii myös muun kokoisilla neliöillä. Olen kertonut projektistani jo aikaisemmin, vauvanpeitto ja muuta mukavaa -nimisessä kirjoituksessani. Innostuin projektista niin, että tilkkupinta oli valmis melkein ennätysajassa. Tässä yksi kuva tekeillä olevasta blokista: Yleensä kuvasin blokkeja vasta sitten kun ne olivat valmiit ja silitetyt. Viimeistä blokk

Tänään esittelen uuden tilkkupeiton, jonka väritys tuo mieleeni sorbetit. Sen nimi on ”Tämä ei ole ruskea”. Kerroin jo aiemman blogikirjoitukseni muuta mukavaa -osiossa, että ryhdyin rakentamaan blokkeja kauan sitten hyväksi havaitsemallani periaatteella – keskineliö, pari leveää kaitalekierrosta sen ympäri, ja blokin leikkaaminen neljään osaan. Kootaan blokit uudelleen ja sommitellaan tilkkupinta. Minulla ei ollut väritysperiaatetta, mutta tummuusperiaate oli. Keskineliö oli tumma, sisin kaitalekierros keskivärinen ja uloin oli vaalea. Päätin valita myös kummallisia kangasyhdistelmiä ja tutkia siten, vaikuttavatko tummuusasteet tosiaan lopputulokseen väritystäkin enemmän. Ehkä tummuusasteet vaikuttavat lopputulokseen paljon. Luulen silti, että Tämä ei ole ruskea -peitosta tuli kivan näköinen, koska valitsin blokkeihin enimmäkseen kivoja kankaita – ja pitäydyin tummuusastesuunnitelmassani. Olen oudolla tavalla jo unohtanut huhtikuun loppupuolella tapahtuneen viimeistelyvaiheen. En ni

Kaikki muu tässä kirjoituksessa on kylmää realismia; vain tilkkupeiton nimi tuntuu toiveajattelulta. Esittelemäni uuden teoksen nimi on nimittäin Noususuhdanne. Tilkkupeitto on koottu enimmäkseen jäännöspaloista eli resursseista. Leikkasin vain muutamia kaitaleita pitkistä kankaistani. Inspiroiduin tähän @augusthimmel -nimisen tilin yhteisompeluhaasteesta nimeltä Scrap in a Box. Otetaan pieni tilkku, ommellaan sen ympärille kaitaleet, silitetään ja tasoitetaan 3,5 tuuman neliöksi. Ellei pala ole tarpeeksi iso, ommellaan vähän lisää ympärille – samaa kangasta tai saman väristä. Aloitin työn niin, että käytin yhdestä tilkkusäilyttimestä (pieni, virkattu vasu) mahdollisimman paljon valmiita kaitaleita. Neliöistä tuli silloin minkä sattuu värisiä, ja hyvä niin. Kaitaleet riittivät yllättävän useaan blokkiin, vaikka säilytin oli yksi pienimmistä varastossani. Huomaan, että projektia aloittaessani uhosin ompelevani 1080 blokkia, mutta en ommellut. Peitosta tuli vähän pienempi – vain 720