Tilkunviilaaja

tuntikausia.

2012-01-30T10:28:00.000+02:00

Istuin viikonlopun aikana ompelukoneella tuntikausia ja tikkasin ja tikkasin. Välillä päättelin langanpäitä, sitten taas tikkasin.

Aherruksen tuloksena ”nopeasti valmistuvassa” tilkkupeitteessä on sydänköynnöstikkaukset paikallaan. Lisäksi kaikki keskiosan aaltoilevat tikkaukset on tehty ja peite näyttää kivan kolmiulotteiselta, ainakin sunnuntaisen talvipäivän valossa:

Keskiosan ympärillä on kapea punainen kehys, jossa on silmukoitua konetikkausta:

Mustiin kehyskankaisiin teen suoraa tikkausta, joka välillä kuplii:

Plup! Plup! Kuplaidean sain Mrs Moenilta, joka oli käyttänyt kuplia hiukan eri tavalla. Minä päätin tehdä näin. Kuplana minulla on post-it-lapusta leikattu pyörylä, joka ei tosin pysynytkään kankaassa kiinni omin voimin, vaan minun täytyy kiinnittää se kankaaseen uudelleen ja uudelleen nuppineulalla.

Tästä kuvasta näkee, miten tikkausviivat kulkevat sydänkuvioiden läheisyydessä.
Toisilla sivuilla kulkevat tikkaukset ovat vaaleanpunaisella, ja toisilla sivuilla vaaleanvihertävällä langalla tehdyt.

Kissa ei mene näin kylmällä ilmalla ulos,

vaan katselee lintuja ikkunan läpi.

valmiit sydäntikkaukset.

2012-01-28T15:25:00.000+02:00

Vapaan konetikkauksen pisteleminen torkkupeiton kokoiseen tilkkupeitteeseen on aika hidasta ja raskastakin se on. Pystyin tikkaamaan aika lyhyen ajan kerrallaan, joten sydänköynnöksen valmistuminen vaati monta rupeamaa ompelukoneen ääressä.

Nyt kuitenkin on sydänköynnös tikattuna.

Eihän tästä kuvasta saa mitään selvää köynnöksestä. Joten lähikuva:

Nurjalla puolella köynnös on tämän näköinen:

Haa, sain otetuksi muutaman kuvan valoisaan aikaan!

Pari vinkkiä

Vapaassa konetikkauksessa minua on auttanut jostain netistä lukemani konetikkausharrastajan huomautus, että riittää, kunhan paininjalan ympärillä on kerrallaan noin lautasen kokoinen alue suoristettua/pingotettua työtä. Alussa varsinkin tuntui, että kangas meni aina pussille joko oikealta tai nurjalta puolelta. Tämä lautasellisen ajatteleminen on helpottanut tikkaamista!

Toinen helpottava ajatus on, etten katso tikkauksia läheltä ja tarkasti, vaan kauempaa. Jos rupean yhtä kuviota katsomaan, masennun varmasti, koska eivät ne mitään loisteliaita kaikki ole. Siellä on liian terävää mutkaa, vaihtelevaa piston pituutta ja vähän väärin menneitä kohtia. Mutta kauempaa katsottuna tikkauspinta voi silti näyttää tosi hienolta.

Seuraavaksi

Peitteessä on pari blokkia, joissa on enemmän keltaista väriä. Niihin kohtiin teen vielä sydäntikkauksia keltaisella tikkauslangalla. Sitten tikkaan blokkialueen tyhjäksi jääneet kohdat aaltoilevilla tikkauksilla, joita olen muutaman jo tehnyt.

Punaiseen kehysalueeseen tulee jotain kuviota vapaalla konetikkauksella ja reunukseen aaltoilevia viivoja, mutta tiheämpään kuin keskiosassa on.

Laukkutilaus

Siinä vaiheessa kun ompelukoneessa on taas tavallinen ompelupaininjalka, pääsen ehkä aloittamaan uutta laukkuprojektia. Työkaveri nimittäin ilmaisi tarvitsevansa mustanpuhuvan, tilavan käsilaukun. Hänelle kuulemma sopisi Karaoke-tilkkulaukun näköinen kuviointi, mutta mustalla pohjakankaalla. Lisäksi laukku saa olla isompi. Ilmeisesti Saippuakuplakissat-vetoketjulaukku toteuttaisi muoto- ja käytettävyysvaatimukset.

Otin esille kankaita, joita tilauslaukussa voisin käyttää:

Hyvää settiä, mutta yksi pieni puute tässä pinossa on: mustaa kangasta on mitättömän pieni palanen. Siitä ei kyllä tehdä taustaa minkäänlaiseen laukkuun. Ei auta muu kuin lähteä kangasostoksille!

Pussukka maailmalla

Ystäväni Viet-Anh kertoi, että Tilkkupantteri-vetoketjupussukka on nähty Milanossa:

Tikkaavaa viikonloppua lukijoille!

sydäntikkauksia.

2012-01-24T20:16:00.003+02:00

Olen mukana Maikin tilkkujen "Jotain valmiiksi joka kuukausi -hössötyksessä", ja seuraava valmistuvaksi valitsemani ~~keskeneräinen~~ tekeillä oleva tilkkutyö on tietenkin ”nopeasti valmistuva” tilkkupeitto, jonka aloitin huhtikuussa 2011.

Peite sai reunat sentään kesäkuussa 2011.

Tikkauksiakin aloitin jo syyskuussa 2011.

Tartuin työhön eilen, mutta koko ompelurupeama kului jo tikkaamieni ompeleiden langanpäättelyyn.

Minulla oli jonkinlainen tikkaussuunnitelmakin: tekisin suurimpaan osan peittoa loivasti aaltoilevia tikkausviivoja, mutta peiton tilkkupintaan muotoutuneeseen köynnöstyyppiseen kuvioon päätin tehdä jotain orgaanisempaa.

Kuvan yläreunassa näkyy valmiiksi saamiani aaltoilevia tikkausviivoja. Tarkkaan katsomalla näkee musta-valkoisen kankaan reunoja pitkin kulkevan harsinlangan, jolla olen itselleni merkinnyt, missä kohdassa kulkisi köynnöstikkauksen ja suorahkojen viivojen raja.

Köynnösmäiseen tikkauskuvioon harkitsin lehtikuvioita ja monia muitakin kuvioita, mutta päädyin sitten sydänköynnökseen, jota kaavailin jo ”Pehmeää ja possunpunaa” –vauvanpeittoonkin (siihen tein kuitenkin silmukkakuviota).

Sydänköynnöstä tilkkupinnassa:

Ylälankana on himmeänä kiiltävä, vihreä konetikkauslanka. Vihreän valitsin, koska alueella on hyvin selkeitä vihreitä paloja.

Sama kuvio nurjalla puolella:

Alalanka on vaaleanpunaista tavallista lankaa.

Olen melko tyytyväinen tähän kuvioon, ainakin vielä. Hankalahan sitä on tehdä, kun peitto on aika suuri! Teen kuitenkin yhden sydänkuvion kerrallaan ja kohennan sen jälkeen ompelukoneen ympärillä vellovaa peittomassaa. Sitten taas teen toisen sydänkuvion.

Osoitus hömelöydestä

Kyllä ihmisellä on kehno muisti! (Siis minulla.) Tutustuin aikaisempiin kirjoituksiini kun etsin jotain muuta muinaista tietoa ja törmäsin tähän postaukseen.

Pah! Minullahan oli ollut ”Pehmeää ja possunpunaa” –vauvanpeittoon reunakaitale valmiiksi leikattuna jo elokuussa 2011! Kun luin tästä kirjoituksestani, että olin sellaisen leikannut, tiesin jopa, mistä se löytyisi. Kyllä! Käyttämättömänä se odotti säilytyspaikassaan (ja saa nyt jäädäkin odottamaan).

Jälkiviisautena: peitteeseen Tyttären suosituksesta valikoitunut ihana Amy Butler –kangas on toki paljon kauniimpi. Ehkä oli onni, että unohdin valmiiksi leikatun kaitaleen kaappiin.

valmis tilkkulaukku.

2012-01-23T10:06:00.000+02:00

Ankaran viimeistelytyön jälkeen, tässä valmis Saippuakuplakissat-vetoketjulaukku:

Ja toiselta puolelta hiukan epätarkempi kuva, missä näkyvät sangatkin melkein kokonaan:

Laukku on ollut tekeillä elokuun puolesta välistä 2011 alkaen. Kankaat valitsi Tytär, mutta minä lisäsin joukkoon vielä tuon tummemman vaaleanruskean kankaan.

Vetoketjulaukku näyttää ylhäältä päin tällaiselta:

Avattuna laukku on tämän näköinen:

Kiinnitin pienen vinokaitalelenksun laukun yläreunaan, huolittelukaitaleen alle. Siihen voi kiinnittää vaikkapa nauhan, jossa on avaimet.

Vetoketjun päähän ompelin huolittelevan palan ja vetimeen lisälenksun. Tässä vetoketjumallissa ei vetimen päässä ollut reikää, johon lenksun olisi voinut pujottaa, joten lenksu on kiinni samassa lenkissä kuin varsinainen vedin.

Laukun pohja on hiukan muuta tilkkupintaa tummempaa kangasta:

Laukun mitat valmiina ovat:
- Leveys noin 40cm,
- Korkeus noin 29cm,
- Pohjan leveys noin 10cm.

Sangat ovat valmiina noin 60cm pitkät, eli laukkua voi kantaa myös olkapäällä.

Tilkkupinnan jäykisteenä käytin kiinni silitettävää tukihuopaa.

Jouluista tunnelmaa vielä

Tytär löysi itseltään näin herttaisen muotokuvan, jossa ihanaa kissaa somistavat taustan ompelukone sekä kissalle jälleen pehmikettä tarjoava keskeneräinen käsityöni.

Ei ihme, että ”Siskontähti”-pannulapusta tuli niin kaunis, kun sitä tällä lailla söpösti prässättiin välillä.

tilkkulaukku kuosissa.

2012-01-21T19:43:00.000+02:00

Saippuakuplakissakuvioinen tilkkulaukku on edennyt aika lupaavasti! Olen kaikkinaisista elämiskiireistäni huolimatta saanut leikatuksi siihen kaikki osat, ja ommellutkin olen. Vuoriin tuli tällainen tasku:

Vetoketjulipareen tikkasin tällä kertaa pitkittäin, en poikittain kuten yleensä:

Kuvassa vetoketjua ei vielä ole ommeltu lipareeseen, huom. Se on lipareen kangasosien välissä vain näytiksi.

Valoisaan aikaan tänään (lauantaina) satuin katsomaan tikkausta nurjalta puolelta. Se näyttikin aika hauskalta:

(Oikeassa reunassa näkyvien tikkausviivojen ei ole tarkoituskaan olla suorat.)

Ta-daa, sain laukun näin pitkälle valmiiksi. Tässä vaiheessa piti ruveta silittämään tukikangasta sankapalojen nurjalle ja sangat pitää ommellakin.

Vetoketjulipareen ompeleminen otti koville. Laskin sille pituuden laukkukappaleen leveyden mukaan, ja sitten ompelinkin laukun sivusaumat yläreunasta leveämmiksi, alareunaa kohti kapeneviksi (jolloin laukku ei näytä niin paljon kapenevan alaspäin, kun sille on ommeltu pohja). Huomasin tämän onneksi ajoissa, ettei tarvinnut ruveta loppuun saakka viimeisteltyä liparetta lyhentämään.

Mutta jonkunlaisen ”ohhoh”-hetken tässä koin.

Kissa "auttoi" taas

Siis Kissa ei auttanut, vaan päinvastoin, laukun kokoaminen olisi voinut jäädä vaiheeseen, jos se olisi päättänyt asettua tilkkupintakappaleen päälle nukkumaan. Se ajatteli varmaan, että ”ihanaa huopaa tässä silityslaudan päällä, kurr”. Onneksi Kissalla oli laukkukappale vain hetken käytössä, peseytymisalustana.

Hyvä, että laukkukappale kelpasi pehmusteeksi. ;-)

tammikuun valmis.

2012-01-17T19:28:00.001+02:00

Jeii! En turhaan ole ollut mukana Maikin tilkkujen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötyksessä! Melko kauan sitten aloittamani vauvanpeitto on näet valmistunut, vaikka se jäi tilkkupintavaiheeseen pitkäksi aikaa.

Syyringin Lapsettaa-näyttelyyn tarkoitetun peiton nimi on ”Pehmeää ja possunpunaa”.

Anteeksi vino kuva. Luonnollisesti näppäsin kuvan peitteestä, kun se oli levitettynä lattialle. Sängyllä seisten on vaikea sihtailla kännykkäkameran kanssa niin, että kuva tulisi otetuksi kohtisuoraan.

Sama ongelma taustakangaspuolen kanssa, näyttää vääristyneehköltä:

Sellainen minulle entuudestaan vieras ajatus on nyt aika lähellä kuin ”melkein pidän peiton taustapuolesta enemmän kuin paraatipuolesta”. Lähellä, muttei kohdalla. Paraatipuoli on tosi kiva!

Kantattu reuna jäi hiukan aaltoilevaksi, vaikka tästä kuvasta sitä ei huomaa:

Vain kaksi reunaa aaltoilee, sillä kolmannen ja neljännen reunan kohdalla tajusin ruveta hieman kiristämään ompeleita, joilla kiinnitin kanttinauhan nurjalle puolelle. Pienoinen kiristäminen riitti, eikä aaltoilua esiinny niissä reunoissa.

Onnistuin ompelemaan kanttinauhan kiinnittäen sen lähes näkymättömästi. Ompeleita ei näy oikealla puolella lainkaan, eikä oikeastaan nurjallakaan puolella. Käytin pistoja, jotka kulkevat melkein kokonaan piilossa, enkä tavallisempia yliluottelutyyppisiä pistoja.

Vielä yksi lähikuva peiton tikkauksista ja kanttauksesta:

Ompelen peitteeseen vielä väliaikaisen ripustuskujan, niin se on valmis näyttelyyn. Samalla ompelen varmaan kujan myös Lumen 22 nimeä –nukenpeittoon.

vauvanpeiton kanttausta.

2012-01-17T10:46:00.000+02:00

Pääsin eilen penkomaan kangasvarastojani tavoitteellisessa mielessä, eli etsin vauvanpeittoon sopivaa reunakanttauskangasta. Noukin esiin ehkä kahdeksen vaihtoehtoa, joista kolme valikoitui loppusuoralle, ja joista Tyttären kanssa valitsin ihanimman.

Tytär totesikin, että hän NIIN valitsisi kaikkein ihanimman, jos raaskisi. Amy Butler / Arts & Crafts, ihania kankaita! Onneksi näitä voi edelleen ostaa lisää, jos loppuvat kesken. Ehkä. Toivottavasti.

Raaskin kuin raaskinkin leikata ihanimmasta kankaasta 6cm leveitä kaitaleita, jotka yhdistin pitkäksi nauhaksi. Nauhan taitoin kaksinkerroin ja silitin.

Tällä kertaa päätin ommella kanttauksen vanhanaikaisesti, eli kanttinauha ensin oikea oikeaa puolta vasten ja käännös tilkkutyön nurjalle puolelle, missä kantti kiinnitetään käsin ompelemalla.

Yleensä ompelen kanttauksen ensin kiinni nurjalle puolelle ja käännän reunan oikealle puolelle, missä ompelen reunan päälle siistin konetikkauksen.

Käsin ompeleminen on hidasta! Sain silti melkein puolet peitosta loppuun asti kantatuksi eilen. Taas tulee miedosti ylös-alas aaltoilevaa reunaa (ei läheskään yhtä pahasti kuin Lumen 22 nimeä –nukenpeitossa, mutta samaan tapaan). Saa nähdä, asettuuko se itsekseen vai joudunko tähänkin työhön ompelemaan muutaman kiristyspiston, että työ näyttää sitten Syyringin Lapsettaa-näyttelyyn ripustettuna suorareunaiselta.

tikattu ja tasattu tilkkupeitto.

2012-01-15T22:23:00.000+02:00

Tikkasin vauvanpeittoa koko päivän, mutta nyt peitto on valmiiksi tikattu ja tasasinkin sen vielä.

Ensin valoisaan aikaan ottamani kuva, josta ehkä erottuvat toisaalta väriblokkien sinne-tänne-silmukoinnit ja toisaalta valkoisten kehysalueiden yhteen suuntaan silmukoidut tikkaukset:

Lopuksi tikkasin aaltoilevat viivat värillisistä neliöistä ommeltuun kehysosaan:

Peitto ei ole täsmälleen säädetyn kokoinen! Se kutistui hieman arvelemaani enemmän tikkauksen aikana ja on noin 84cm x 119cm, vaikka sen piti olla 85cm x 125cm. Ehkä se silti hyväksytään Syyringin Lapsettaa-näyttelyyn vauvanpeitesarjassa.

Nyt pitää keksiä ja päättää, minkä värisen kanttauksen teen. Hei, peitehän on aivan kohta valmis!

Tästä olen ylpeä

Samalla kun koneessani oli valmiina vapaaseen konetikkaukseen sopiva paininjalka, tikkasin myös kesken jääneen saippuakuplakissat-kankaasta tekemäni vetoketjulaukkuun tarkoitetun tilkkupinnan:

(Olen siis ylpeä siitä, että sain tikatuksi myös tämän pinnan, kun koneessa kerran oli tikkauspaininjalka valmiina.) Pinnassa on silmukoituja tikkauksia kissojen ympärillä ja vaaleapohjaisen kankaan kuvioita toisintavia tikkauksia sekä muurahaisenpolkua vaihtuvavärisellä langalla.

Sitten vaihdoin koneeseen takaisin normaalipaininjalan ja tikkasin ensin aaltoilevat tikkaukset vauvanpeitteeseen ja sen jälkeen muutamia suoria tikkauksia tähän tilkkulaukkupintaan.

Nyt kun koneessa on tavalliseen ompelemiseen sopiva paininjalka, pääsen ehkä aloittamaan jotain uutta työtä...

ja tikkaus jatkuu.

2012-01-14T23:15:00.000+02:00

Kyllä on vauvanpeiton kokoisessakin tilkkutyössä tikkaamista! Enkä ole tällä viikolla ehtinyt tikkauksen ääreen lainkaan niin paljon kuin olisin halunnut.

No, kiireistä ja ”valtavasta tikkausalasta” huolimatta olen saanut kaikki kaksitoista blokkia tikatuiksi silmukoin. Tai siis tikkasin ne kaksi erilaista kuvioneliötä varjo- ja silmukkatikkauksin ja muihin blokkeihin tuli pelkkää silmukkaa. Koko tikkauksen ajan ja väliaikoina myös mietin, miten tikkaisin blokkien väliin jäävät valkoiset kehykset.

Piirtelin töissäkin paperille tikkauskuvioita ja hahmottelin haihtuvavärisellä tussilla samaisia kuvioita kankaaseen. Olin tosi lähellä valita kehyskappaleisiin jotain vaativampaa kuviota. Ihan totta!

Mutta päädyin pitäytymään silmukkakuvioinnissa, jotta peitteeseen tulee samankaltaisuutta. Sinne tänne mutkittelevien tikkausten sijaan teen aina yhden blokin verran silmukoita alaspäin ja seuraavan blokin verran silmukoita ylöspäin. Kuvasta ehkä näkee, miten tikkaukset menevät.

Täällä on taas haastavat kuvausolot, valo ei millään tahdo riittää.

Peitteessä on valkoisten kehysten ympärillä vielä värikäs pikkuneliöistä muodostuva kehys, ja värikkään kehyksen ylä- ja alapuolella vielä pätkä valkoista. Pikkuneliökehykseen tulee pelkkää loivasti aaltoilevaa viivaa, ei silmukoita. Ja ylimpään ja alimpaan valkoiseen alueeseen olen taas ajatellut tehdä silmukoita.

Ehkä jo huomenna saan tikkauksen valmiiksi…

Mutinaa

Taas löytyi merkillinen käsityöohje. Minusta on epäreilua, että ”ohjeen” nimellä tarjoillaan kirjoissa ja lehdissä aivan mitä sattuu. Ymmärrän, että ohjeita voi soveltaa, mutta tämä on kyllä ylivoimainen.

Uusimmassa Suuri Käsityö –lehdessä on sinänsä kiva ristipistotyöidea ja hienolta vaikuttava malli. Mutta HALOO! Mikä ohje! ! ! Tämä on huippu!

Kuvio toteutetaan noin 15 erilaisella siniharmaalla langalla kuvan mukaan. Mutta kuka pystyy katsomaan mallikuvasta, minkä sävyinen neliö siinä missäkin kohdassa on? Väitän, ettei kukaan pysty. Ehkä kolme eri väriä voisi erottaa pelkkien värineliöiden perusteella, mutta ei viittätoista!

Toivon todella, että ohje on vain vahingossa painettu lehteen tuollaisena, ja että oikeasti siinä kuuluisi olla selkeitä piirrosmerkkejä värisävyjen lisäksi.

Ostin kirjan

Kävin kirjakaupassa hankkimassa kirjalahjaa ja päädyin ostamaan alennuslavalta tilkkutyöohjekirjan. Tämän Fresh Quilting –kirjan.

Hotkaisin sen jo. Tykkäsin kirjasta, koska siinä oli modernin oloisia, kivan värikkäitä töitä, mutta ihmettelin tekijän kömpelöä konetikkausta. En kyllä haluaisi hänen pahastuvan, jos vahingossa ihmeen kaupalla eksyy sivustolleni, mutta silti: joissain lähikuvissa näkyi, miten langankireys oli koko tikkaamisen ajan sen verran pielessä, että alalanka näkyy silmukointina työn oikealla puolella.

Toisaalta on lohdullista ajatella, että voi tehdä tilkkutyökirjan, vaikkei tikkaisi täydellisesti.

Vaikka joulun jälkeenkin

Minua hämmästytti taannoin Sew Many Ways –blogissa, että kirjoittajalla oli joulun aikaan kuusi jokaisessa talon huoneessa. Hienoja, runsaasti koristeltuja kuusia kaikki. Osoittaa todellista joululle omistautumista.

Tänään näin postauksen, jossa hän paljasti, miten yhden kuusen koristelu syntyy. Miten riemastuttava kertomus se oli!

Postauksen ehdoton huippu oli lähellä loppua, kun hän kertoi käyttäneensä huokeita tekolumipalloja ”tyhjien kohtien” täyttämiseen. Siinä vaiheessa nimittäin kuusessa ei minusta näyttänyt olevan lainkaan tyhjiä kohtia, vaan siinä oli jo noin viisi kertaa niin paljon koristeita kuin omassa kuusessamme on koskaan. Mahtaako viisi kertaa riittää? Ehkä jopa seitsemän kertaa meidän koristemäärämme. Eikä meidänkään kuusemme ole paljaan näköinen.

On hersyvää nähdä, miten erilaisia ajatuksia meillä on! Ja huom, hänen koristelemansa kuusi on tosi soma ja hän teki kivasti, kun kuvaili, miten oli toteuttanut sen.

lisää tikkausta.

2012-01-10T13:13:00.000+02:00

Päädyin tekemään vauvanpeiton kuvatilkkuihin ensin varjostustikkaukset kuvioiden ympärille ja niiden ulkopuolelle konetikkaussilmukoita.

Jotta peitossa ei olisi suurta määrää erilaisia tikkauksia, tein silmukoita myös tilkkuneliöihin. Tässä blokissa on vaaleanvihreällä tikattu ne palat, joissa on enemmän vihertävää, ja vaaleanpunaisella taas possukangaspalat:

Tähän blokkiin arvelin kirkkaan pinkin langan sopivan koko alueelle:

Sopihan se, kun sen pani sopimaan.

Peitteen tikkaus etenee nyt blokki kerrallaan, silmukkatikkauksia joko koko blokin alueelle tai kahdella eri värillä blokin eri osiin. Väliin jäävät valkoiset osuudet ovat nyt tikkauksettomat ja pulleat. Kehitän todennäköisesti tikkausta myös sille alueelle.

tikkaan vauvanpeittoa.

2012-01-08T11:01:00.000+02:00

Olen mukana Maikin tilkkujen ”Jotain valmista joka kuukausi –hössötyksessä,” ja periaatteessa kai voisin laskea valmistuneen ”Lumen 22 nimeä” –nukenpeiton tähän luetteloon.

Tulkitsen ehtoa kuitenkin tiukemmin ja lasken mukaan vain ne työt, jotka ovat ensin edenneet ja sitten jostain syystä jääneet keskeneräisiksi. Sellaiseen työhön sain nyt tartutuksi!

Aloitin vaaleanpuna-vihreää vauvanpeittoa Syyringin Lapsettaa-näyttelyyn iät ja ajat sitten, ja peitteen tilkkupintakin on ollut koossa pitkään. Ompelin vihdoin peittoon taustakangaspinnan.

Tyttären jalka halusi taas mukaan kuvaan.

Raaskin ottaa käyttöön kohta 15 vuotta varastoissani olleita, sööttejä kangaskuponkeja. Näistä minun piti loihtia jotain pikku Tyttärelle, mutta aika ajoi ohitseni. Huokaus. Söpöt nalletyynyt enää oikein sovi hänen tyyliinsä – mutta hyvä niin.

Tein poikkeuksellisesti oikein leikkuusuunnitelman:

Nallekangaspalat olivat vaihtelevan kokoisia, ja taustakankaan piti kuitenkin olla aika tarkasti tietyn kokoinen, joten käytin suunnitelmaa.

Lauantain kauppakeskusreissulta sain, paitsi kivan ruutumekon halvennuksella, myös tikkauslankoja (normaalihintaan):

Koskapa taustakangas oli valmiina, välivanua löytyi sopiva pala, ja olin ehtinyt myös harsia/hakaneulottaa pinnat yhteen, tartuin uusien tikkauslankojen innoittamana tilkkupintaan ja ompelin muutamat vapaat konekirjontaviivat:

(Minun tuli siinä työssä oikeasti hiki. Kyllä on haastavaa!)

Nyt kun peiton kaksi kuvatilkkua on tikattu, olen taukoamatta miettinyt, miten tikkaisin muun pinnan. Ajattelu loppuu kohta, sillä seuraavaksi otan työn uudelleen esiin ja jatkan tikkaamista.

valmis: nukenpeitto tilkuista

2012-01-06T16:12:00.000+02:00

Sini-valkoinen nukenpeitto sai Kate Bushin ”50 Words for Snow” –levyn innoittamana nimekseen ”Lumen 22 nimeä”.

Peiton koko: 50cm x 67cm.

Tarkkaan ottaen peitto ei ole IHAN valmis, siitä nimittäin puuttuu ripustuskuja. Nukenpeittotarkoitukseen tehdyssä peitossa ei tietenkään olisi ripustuskujaa, mutta tämähän menee Syyringin Lapsettaa-näyttelyyn, ja se on voitava ripustaa.

Nukenpeiton viimeiset tikkaukset

Viimeistelin peiton tikkauskokonaisuuden tähtikappaleiden keskelle tekemilläni spiraaleilla. Vaihdoin koneeseen tätä varten konetikkauspaininjalan, mikä yleensä on liian suuri ponnistus minulle (vaihtaminen on helppoa, mutta jotenkin vain laistan siitä aina jos voin).

Anteeksi kummallisen suhruinen kuva!

Kaikissa paitsi yhdessä tähtikappaleessa on spiraalitikkaus. Siinä yhdessä erilaisessa on sydänaiheinen tikkauskuvio, joka näyttää kyllä enemmän neliapilalta.

Tikkaukset onnistuivat oikein kivasti, mutta samaa en voi sanoa reunakanttauksesta!

Kanttaus sopii peittoon ulkonäöltään, vaikka valitsin Tyttären suositteleman pilkkukankaan sijaan suurikuvioisen, tummemman kankaan, jotta saisin peittoon enemmän kontrastia. Ajattelin myös, että reunoja ehkä käsitellään eniten, joten niissä ei nyt ainakaan lika näy (vaikka muualla peitteessä on tosi arkaa väriä)!

Nöyryytysten nöyryytys! Minä tottunut tilkkutöiden tekijä sain aikaiseksi luonnottomasti aaltoilevan reunan:

Aaltoilevuus johtuu tietysti siitä, että työn reuna venyi samalla kun ompelin kanttinauhaa kiinni. Olisi pitänyt pitää kanttinauha tiukemmalla, niin näin köpelösti ei olisi päässyt käymään!

En tietenkään huomannut aaltoilua ennen kuin olin ommellut kanttauksen kokonaan valmiiksi. Tällä kertaa käytin siksak-ommelta, ja se onnistui kivasti! Mutta ne aaltoilevat reunat! Vähänks noloo! Eikä huvittanut ottaa saumanratkojaa esiin. Mitä siis tein?

Ompelin kanttinauhaan, sen nurjalle puolelle, harsinompeleet, joilla kiristin reunan aaltoilemattomaksi. Ompeleet kestävät varmasti näyttelyn ajan, ja sitten jos peite ikinä menee nukenpeittotarkoituksiin, aaltoilevilla reunoilla tuskin on kovinkaan paljon merkitystä.

Vuoden ensimmäinen retkahdus

Tarvitsenko lisää kankaita? En todella!

Koska Eurokankaassa ei ollut tikkauslankoja ( ! ), lohduttauduin ostamalla kahta Arts & Crafts –puuvillaa järkyttävän kalliiseen hintaan. (Ei puhuta nyt siitä, että olin jo leikkauttanut palat ja pidin niitä kainalossani, kun sain selville tikkauslankojen puuttumisen myymälän tarjoomasta.)

tammikuun kalenterikuva. mars tilkkutyönäyttelyyn!

2012-01-05T17:18:00.000+02:00

Lyytin erinomaisen idean mukaisesti, tässä Tilkunviilaajan vuosikalenterista ensimmäinen kuva. Unohdin tietysti aloittaa kuukauden tällä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Maanantaina taivalsin läpi tuulen ja tuiskun nähdäkseni Sirpa Mettäsen ”Villasta viskoosiin” –tilkkutyönäyttelyn avajaiset Herttoniemen sairaalassa. (Ei vaiskaan, taivallukseni tuulessa ja tuiskussa oli onneksi tosi lyhyt, sillä sain tilkkuystävältäni Miljalta eli Kvilttaajalta autokyydin.)

Nyt kun keli on kelvompi, sinne on helppo matkata, ja suosittelen!

Huomaa Sirpan huopakukkakoru, samanlainen kuin hänen minulle tekemänsä.

Näyttelyn avajaisissa oli tarjolla ihanaa puolukkamehua ja taitavaa musisointia (syyrinkiläinen tilkkuystäväni, monitaitoinen Raija soitti pianoa). Sirpa kertoi töistään ja tekotavoistaan mielenkiintoisia seikkoja, jotka jätän lähes kokonaan paljastamatta nyt, sillä teen aiheesta jutun Finn Quiltin Tilkkulehteen.

Näyttelykävijät pääsevät asioista varmasti jyvälle hienon näyttelykansion avulla.

”Villasta viskoosiin” –tilkkutyönäyttelyssä on erikoista, että Sirpa on toteuttanut kaikki näyttelyn työt huonekalu- ja sisustuskankaista. Siinäkin mielessä tämä on ainutlaatuinen tilaisuus, että siellä on näytteillä työ, joka on hyväksytty mukaan kansainväliseen näyttelyyn, ja jota ei pääse millään muulla keinoin näkemään ennen sitä.

Innostan siis kaikkia käymään tässä erittäin kauniisti ripustetussa tilkkutyönäyttelyssä. Paikkana Herttoniemen sairaala, Kettutie 8 I, Helsinki.

Näyttely on auki 28.1.2012 asti, ark. 7-19 ja la-su 11-19.

hyvät neuvot ovat kalliit.

2012-01-01T22:03:00.000+02:00

Jäi eilisestä mietityttämään vielä Vuoden “voi ei!” eli epäonnistuneelta näyttävä tilkkulaukku. Ehkä lukijoilla olisi hyviä neuvoja siihen, miten laukusta saisi ~~elegantimman~~ siedettävämmän.

Tässä laukun toinen puoli, jossa aiemmin oli punainen kangasnauharosetti. Poistin rosetin, koska se näytti laukussa todella onnettomalta. Laukun sivustalla näkyy jojoja, joita minulla on. En pysty tekemään muun värisiä toistaiseksi, sillä olen hukannut kangasjojotyökalun, enkä periaatteesta tee jojoja millään muulla tekniikalla. Minulla on punaisehkoa polvekenauhaa, tosi kapeaa, ja paljon enemmän punaisia nappeja kuin tuossa näkyy. Kaikenlaista muutakin löytyy varastoista, mutta tässä näkyvät laukkua varten esille ottamani koristeet.

Tässä laukun toinen puoli, jonne olen jo kiinnittänyt muutaman kangasjojon. Itse asiassa olin ajatellut ommella ainakin osaan jojoista napin keskelle.

Laukku on tosi monipuolisesti tikattu. Haluaisin saada tämän vihdoin valmiiksi, ja sellaiseen kuntoon, että joku ehkä joskus voi haluta kanniskella tätä mukanaan, joten apua! Kaikki vinkit otetaan huomioon.

Nukenpeitto

Sini-valkoinen nukenpeitto on kertaalleen tikattu suorin, tähtimäisin tikkauksin:

Jokaisen sinisen tähden sisällä on kapeasakarainen tähti ja jokaisen ympärillä noin kaksi tylpempisakaraista ääriviivatähteä. Olen käyttänyt sinisiä, valkoista, valkoisenhohtavaa ja vaaleanpunaista tikkauslankaa. Muutamassa tähdessä on kolme ääriviivatikkausta.

Katsoin peiton taustapuolelle ja totesin, että tikkaus alkaa riittää tarkoitukseensa. En ole ajatellut tikata peitettä kauttaaltaan.

Hei, tämähän on kohta valmis! Jeii!

tilkkuvuoden yhteenveto.

2011-12-31T18:00:00.001+02:00

Tein vähän yhteenvetoa jo tässä postauksessani, mutta vuoden 2011 viimeisen tilkkuilupäivän kunniaksi nostan esiin muutaman kohokohdan.

Vuoden onnistuminen

Ilahduin, kun osasin tehdä taitellun tähden Moda Bake Shopista löytyvän ohjeen avulla. Erityisesti puna-valkoinen Siskontähti-pannulappu on hieno! Se on tuoreessa muistissani, niin se saa edustaa vuoden parasta onnistumistani. Virallinen valmis-potrettikin on upea:

Vuoden venyminen

Koska minulle värikkyys on ominta aluetta, julistan kaksi musta-valkoista joululahjaksi tekemääni vetoketjupussukkaa vuoden venymiseksi. Niissä on myös erikoisia tikkauksia - sekään ei ole ominta aluettani. En julkaissut näiden nimeä tai kunnon kuvia ennen joulua, mutta nyt pussukat ovat uusilla omistajillaan, ja voin paljastaa -

Eepra-vetoketjupussukka:

Jiipra-vetoketjupussukka:

Vuoden yllätys

Yllätyin syksyllä päätellessäni joistain blogiini tulleista kommenteista, että ainakin jotkut lukijat ovat luulleet minun suuntautuneen käsityön alalle ammatillisestikin. Tai ehkä he eivät ole luulleet, mutta olen kommenteista päätellyt ainakin, että minua pidetään jollain tavoin taitavana. Pidän itse itseäni puurtajana ja aika hitaanakin. Minun mielessäni taitavuuteen yhdistyy se, että osaa tehdä hienon käden käänteessä.

Vuoden lämmittävin

Mieltä lämmittää, että pystyin tekemään yhden tilkkupeiton valmiiksi tämän vuoden aikana. ”Iltahämärässä”-peitto on Siskolla torkkupeittona, joten se saattaa välillä lämmittää häntä tai hänen perheensä jäseniä fyysisestikin.

Vuoden liikkuvin

Ystävälleni Viet-Anhille tekemäni Tilkkupantteri-vetoketjupussukka on vuoden aikana käynyt suomalaisten matkakohteiden lisäksi ainakin Yhdysvalloissa, Belgiassa, Ruotsissa, ja Tanskassa.

Vuoden pettymys

Teen listastani myönteisen, mutta positiiviselle listalleni tuo särmää tämä yksi negatiivissävyinen havainto. Helppo valinta. Petyin hyvin pahoin, kun tilkkutyökilpailuun lähettämäni ”Vähän karrella” –seinävaate esiintyi kilpailussa väärällä, väärämerkityksisellä nimellä ”Vähän kerralla”.

Vuoden ”voi ei”

No, ihan pakko on nostaa esiin toinenkin negatiivisehko, mutta huvittavakin juttu tältä vuodelta. Lähdin vuoden alussa rakentelemaan tilkkulaukkua, johon suunnittelin koristeeksi kangasjojoja ja vaikka mitä muuta. Kyseessä on ”Kangasjojojen innoittama tilkkulaukku,” joka näyttää minusta aika vastenmieliseltä. Ja mitä olenkaan kirjoittanut tammikuun blogiviestiini. ”Tästä tulee vielä oikein kiva tilkulaukku”. Voi ei! Noinkohan?!

Vuoden virallisin

Rekisteröin Tilkunviilaajan tavaramerkiksi.

Vuoden vaikein

Vaikein ja työläin tehtävä oli ehdottomasti Sienimetsässä-tilkkulaukku, johon käytin kiinni silitettävää tukihuopaa ensimmäistä kertaa ikinä. Viimeistelin laukkua sormet lujilla, erittäin paljon käsin ommellen. Vannoin, etten toteuttaisi samalla rakenteella ainakaan pientä laukkua, mutta mitä tapahtui? Tein melkein saman tien samalla mallilla saman kokoisen Mjauahtava-tilkkulaukun.

Tulevalle vuodelle

Uuden vuoden lupauksesta saa käydä tämä: teen ainakin kaksi ohjetta lukijoilleni. En osaa sanoa, mitkä ohjeet, mutta kaksi erilaista joka tapauksessa.

Odotan Maikin tilkuissa pyörivää Jotain valmista joka kuukausi –hössötystä ja pohdiskelen jo, mitä ollenkaan saan valmistetuksi, kun saan lisävoimaa kanssaosallistuijsta.

Kuukausittain valmistettavien luetteloon olen löytänyt kuusi ensimmäistä keskeneräistä, joista yksi on tietysti tämä nukenpeitto. Neljästä muusta ehdin valoisaan aikaan tänään ottaa kuvan. Voi hitsit, viidentenä oli se ”nopeasti valmistunut” peitto, enkä ehtinyt näpätä siitä uutta kuvaa, kun piti mennä ruuanlaittoon juuri silloin.

No, ensimmäiseksi (nukenpeiton jälkeen) tartun tietysti tähän vauvanpeittoon, sillä sekin on tulossa Syyringin Lapsettaa-näyttelyyn. Pakkohan se on saada valmiiksi!

Seuraavat valmistettavat ovat satunnaisessa järjestyksessä. Saippuakuplakissat-kankaan ympärille sommiteltu tilkkulaukku, joka on valmiina pintana. Siihen on jo silitetty tukihuopakin kiinni!

Kukkaneliöistä tekemäni seinävaateaihio on tikkaamista vailla valmis.

Ja convergence-tilkkutyö on edelleen kesken. En oikein edes tiedä, mitä tästä pinnasta tekisin. Seinävaatteen? Mutta sille sopivaa seinää ei ole. Pitäisikö lisätä ympärille pintaa, että tästä saisi torkkupeiton? No, se selviää ensi vuonna, kun tämä valmistuu!

Juoksevat asiat

En ole muistanut kertoa tästä, mutta syyrinkiläinen tilkkuystäväni Sirpa oli tehnyt minulle upean huoparuusurintaneulan joululahjaksi. Käytin sitä eilen:

Ihan kuin ruusukoru olisi tehty varta vasten tuohon asuun! Kuvassa on sekin kiva juttu, että todistan samalla käyttäneeni itse tekemääni Syys-neulospaitaa.

Sitten nukenpeiton etenemiseen. Olen tehnyt useita tähteä etäisesti muistuttavia tikkauksia sinisten ”tähtien” ympärille. Osassa on vain yksi tikkaus ympärillä, osassa kaksi. Useammat tikkaukset näyttävät paremmalta, joten tikkauspuuhaa riittää peiton parissa vielä tovi.

Korostaakseni neliökeskustaisten ”tähtien” tähtimäistä olemusta olen tikannut niiden keskelle valkoisella tikkauslangalla kapeampisakaraiset tähdet. Muoto näkyy ehkä parhaiten peitteen taustapuolelta:

Taustakangas on luonnonvalossa paljon vihreämpi, ei tällainen kummallinen keltainen.

Juhlava lopetus vuodelle 2011

Sain hyvältä työkaveriltani Liisalta kuvan hänen joulupöydästään, missä tekemäni Joulukuosiset-lasinaluset olivat näkyvässä roolissa:

Meilläkin oli aika kivan näköistä joulupöydässä, mutta ei todellakaan näin upeaa! Tällaista kattausta kelpaisi esitellä vaikka kodinlaittolehden sivuilla.

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille! Kiitos, että luette juttujani ja kommentoittekin!

tähtipeiton tilkkupinta valmis.

2011-12-30T09:07:00.000+02:00

Sini-valkoisessa, tähtikuvioisessa nukenpeitossa ei eilen ollut kuin muutama hassu yhdistämissauma ompelematta, ja hurautin ne nopeasti valmiiksi.

Tähän asti oli tosi helppoa, mutta sen jälkeen jouduin tekemään muutaman päätöksen.

Taustakangas?

Kokeilin ensin vintage-flanellia, mutta se oli auttamatta liian haalistunut ja harmaasävyinen. Mikään värikylläinen kangas ei tullut kysymykseen, ettei tausta kajastaisi valkoisten osuuksien läpi oikealle puolelle. Löysin sitten vaaleanvihreä-valkoisen vintage-pussilakanan, joka täytti taustakankaalle asettamani ehdot hyvin.

Välivanu?

Ajattelin hetken, etten käyttäisi välivanua lainkaan, jotta peitteestä tulisi mahdollisimman taipuisa. Enkä olisi käyttänytkään, ellei varastossa olisi ollut ohuinta mahdollista tikkausvanua.

Vaikein kaikista: tikkauskuviot?

Kommentoijien ehdotuksista ja omista mielteistäni päättelin tähtikuvioita mukailevien tikkausten sopivan tähän peitteeseen hyvin. Käytin tavallista paininjalkaa ja suoraa, melko pitkätikkistä ommelta ja tikkasin kokeeksi kaksi tähtimukailua:

Ylemmässä olen noudattanut värillisen tähden muotoja tarkemmin, mutta kuvio ei ole mielestäni riittävän tähtimäinen. Alemmassa kuvio on parempi ja tikkaankin loput tähdet ympäri tällä periaatteella.

Pari muuta parannusajatusta vielä:

- Tikkaan useamman tähden kerrallaan, niin pääteltäviä langanpäitä ei tule yhtä paljon.

- Tikkaan tähtikuvion ensin kerran ja kuviolle vielä muutaman varjoääriviivan sekä sisä- että ulkopuolelle. Arvelen, ettei muita tikkauskuvioita peitteeseen sitten enää tarvitakaan.

- Ehkä teen jokun kuvion tähtien keskelle vapaalla konetikkauksella. Jos keksin jotain.

Joulutunnelmaa näin uuden vuoden kynnyksellä

Meillä on tänä vuonna erityisen kaunis kuusi, jonka Tytär koristeli superkauniisti. Kuusessamme on valkoväriset kuusenkynttilät, mutta myös punaiset valotuikut, koska olen heikkona värillisiin valoihin. Oheinen kuva ei ihan tee oikeutta upealle ilmestykselle, mutta jaan sen silti:

Taustalla näkyy tilkkutyönä tekemäni Joulupalloilua-seinävaate ja sille viritetty ”upea” kohdevalo (1980-luvulla modernilta näyttänyt pöytävalaisin, joka on käännetty valaisemaan seinää eikä pöytää).

tähtirivejä.

2011-12-29T09:03:00.000+02:00

On hieno tunne aina kun saa blokkeja tai neliöitä valmiiksi niin paljon, että pääsee niitä yhdistelemään isommiksi pinnoiksi!

Nukenpeiton sini-valkoiset tähdet odottivat minua ~~ompeluhuoneen~~ makkarin lattialla. Olin ommellut ensimmäiset kaksi neliöriviä ja heti tilaisuuden tullen ompelin loput kymmenen. Tässä ensimmäiset viisi riviä ommeltuina, ei silitettyinä:

Tähdet näyttävät vielä kummallisen pitkulaisilta, kun neliöitä ei ole silitetty ja vaakarivit ovat ompelematta:

Irma kysyi, minkä kokoisia tähtien keskineliöt ovat.

Leikkasin neliöistä 7cm x 7cm kokoisia. Minulla oli jokusia neliöitä valmiiksi leikattuina, kun olen joskus aikaisemminkin käyttänyt saman kokoisia tilkkuja johonkin. Löysin niitä aikamoisen määrän jäännöspalalaatikostani numero 1. Ja tietysti leikkasin lisää!

Tämähän on niin sanottu ”scrap quilt,” eli olen käyttänyt tähän enimmäkseen pelkkiä jäännöspaloja. Kankaiden menekkiä on tällaisissa töissä vähän vaikea arvioida, mutta keksin aika säntillisen suunnitelman.

Kangaspalamenekki

Luonnostelin peiton ruutupaperille (ihan vain lyijykynällä) ja laskin, montako keskineliötä tarvitsen. Vastaus: 22 kappaletta = näin monta erilaista sinistä kangasta tarvitsen.

Sitten laskin peiton kokonaisneliömäärän ja vähensin siitä 22. Vastaus: 86 kappaletta = valkopohjaisten sakaranleliöiden lukumäärä. Leikkasin näin monta valkoista neliötä, 7cm x 7cm.

Jotta saisin ommelluksi jokaiseen tähteen neljä sakaraa, keräsin jokaisen sinisen neliön yhteyteen joko neljä keskipalan kanssa samanlaista sinikangasneliötä, 7cm x 7cm, (jokaisesta neliöstä sain kaksi sakaraa) tai riittäväksi katsomani määrän muun muotoisia tilkkuja samaa (tai saman sävyistä) kangasta.

Tähtien (sakaraneliöiden) ompeleminen

Ompelin aina yhden tähden osat (neljä sakaraneliötä) valmiiksi. Osa tähdistä ei tullut peittoon kokonaisena, mutta päätin olla välittämättä siitä tässä vaiheessa.

Kappaleet ensin päällekkäin, oikea oikeaa vasten, suora ommelviiva sakaran reunan kohdalle:

Sitten värillinen neliö/kangaspala käännetään neliön kulman yli:

Leikkasin ylimääräiset pois suunnilleen kulman muotoisesti saksilla ja käytin jäljelle jääneen palan toiseen sakaraan tässä samassa neliössä.

Ei ompelemista blokkineliöiksi, vaan tilkkuriveiksi

Kun kaikki kappaleet olivat valmiit, silitetyt, saumanvarat kavennettuina ja tasaisiksi neliöityinä, asettelin ne tilkkupinnaksi, jossa tähdet kulkevat limittäin. Edellisessä postauksessani on kuva tästä tilanteesta. Havaitsin tosiaan, ettei muutamaan peiton kohtaan löydykään sopivan väristä neliötä ja sakaroita, joten tein ne palat erikseen.

Ompelin sitten neliötilkut yhteen rivi kerrallaan. Kun kaikki rivit olivat valmiit, silitin rivin kerrallaan ja niin, että päällekkäisten rivien saumanvarat kääntyivät eri suuntaan. (Saumanvaroja ei aina ole helppo silittää näin suunnitelmallisesti, kun ompelee blokkeja, joista ei tiedä, mihin kohtaan peittoa ne lopulta päätyvät tai miten päin ne siinä lopulta ovat.)

Sitten ompelin aina kaksi päällekkäistä riviä yhteen. Tavoitteenani oli, että saumanvarat osuisivat tarkalleen kohdakkain, mutta eivät ne koko ajan osuneet täydellisesti. Riittävän hyvin kyllä:

Tilkkupinnasta on ommeltuna nyt joka toinen vaakasauma ja loput saumat odottavat ompeluaan.

Nyt vasta näen, millainen peitosta oikeasti on tulossa. Tämä on tilkkutöiden tekemisessä ehkä palkitsevin vaihe!

Lukijat voisivat tässä vaiheessa vinkata minulle tikkauskuvioita, sillä se pohdinta on edessä aivan (liian?) pian. Olisin vinkeistä kiitollinen! Vähän olen ajatellut tikkaavani suorahkoja viivoja tähtien ympärille niin, että tähtien muoto korostuisi. Valkoisille alueille jotain muuta, mutta mitä…

näen tähtiä.

2011-12-28T12:47:00.000+02:00

Nukenpeiton sini-valkoiset tähdet ovat valmiina, ja olen rakennellut peiton tilkkupinnan ompelua varten valmiiksi.

Kuvassa peitosta puuttui vielä muutama pala. Minulla oli paloja, mutta ne eivät väritykseltään sopineetkaan kuvioon.

Tässä mallissa tähdet eivät ole neliöitä, vaan plus-merkin muotoisia, ja ne asetellaan palapelin palamaisesti limittäin. Niinpä niitä ei oikein voi ommella valmiiksi blokeiksi, vaan kätevintä lienee ommella aina yksi rivi kerrallaan. Niin ainakin itse teen:

Peitto on vain yhdeksän ruudun levyinen. Saumojen sovittaminen tuskin on ylivoimaisen vaikeaa. Sakaroiden suuntien kanssa täytyy kyllä olla tosi tarkkana.

Yksi moka

Ompelin sakarakappaleet ompelemalla kaksi värillistä palaa valkoisen neliön kulmiin. Ompelemisen jälkeen silitin kappaleet ja tasoitin taas neliöiksi. Lisäksi leikkasin ylimääräisen valkoisen kankaan kulmakappaleiden alta.

Paitsi yhdessä neliössä, josta leikkasin värilliset kappaleet. Ei hyvä. Onneksi minulle kävi näin vain yhden kerran.

Laiska töitään luettelee

Mutta ei voi mitään, kun kerran koko vuoden olen taas kerännyt valmistuneiden listaa blogin oikeaan reunaan. Laskin eilen, että olen vuonna 2011 tehnyt esimerkiksi

- 45 vetoketjupussukkaa
- 46 lasinalusta
- 14 tilkkulaukkua.

Viime vuoden viimeisessä postauksessani pohdiskelin uudenvuodenlupauksia. Kerroin harkitsevani, että lupaisin valmistaa ainakin yhden vaatteen, johon itse suostun tai joku muu suostuu pukeutumaan.

En tainnut tehdä varsinaista lupausta, mutta siitä huolimatta olen onnistunut tekemään, en yhtä, vaan peräti kaksi onnistunutta vaatekappaletta. Tein itselleni Syys-nimen saaneen pitkähihaisen t-paidan. Olen käyttänyt sitä ainakin kahdesti. Joululahjaksi tein lisäksi Paavo surffaa –nimiset bokserihousut. Tekemätön lupaukseni on siis toteutunut! Jeii!

Pitkään tekeillä olleista aihioista sain valmiiksi ainakin seuraavat:

Vuoden 2009 joulukuussa aloittamani lilahtava torkkupeitto valmistui huhtikuussa ja sai nimen ”Iltahämärässä”.

Tyttären aikaa sitten valmistamasta tilkkukissakuvasta tein tyynynpäällisen.

Vuoden 2010 keväällä tein applikoituja tilkkukukkia aikamoisen määrän. Yhden kukan tikkaukset jäivät kesken, ja kuponki virui komerossa tovin, ennen kuin tartuin siihen marraskuussa ja valmistin kupongista tyynynpäällisen.

Maaliskuussa sain valmiiksi kauan kesken olleen Liskot-PC-laukun.

Luetteleeko ahkera tekemättömiä töitään?

Aloittamistani töistä puolestaan kesken ovat vielä esimerkiksi:

Helsingin tilkkukilta Syyringin Lapsettaa-näyttelyyn tähtäämäni vaaleanpuna-vihreäsävyinen vauvanpeitto on erittäin kesken (ja silti aloitin nukenpeiton tekemisen samaiseen näyttelyyn).

Elokuussa Tyttären avustuksella löydetystä kangasyhdistelmästä tekeillä oleva tilkkulaukku odottaa edelleen tikkauksia ja sen jälkeen kokoamista.

Voih! Kukkaneliöihin perustuva tilkkuseinävaate on yhä kesken. Siinä on tilkkupinta, taustakangas ja välivanukin valmiina odottamassa, mutta en vain ole saanut tartutuksi siihen.

Blogikirjoituksia selaillessani huomasin, että olen Syys-paidan lisäksi tänä vuonna leikannut toisenkin pitkähihaisen t-paidan. En kuitenkaan ole ommellut sitä valmiiksi, vaan olen unohtanut koko asian! Missähän nuokin palat mahtavat olla?

Hahaa, huhtikuussa lesoilin ”nopeasti valmistuneella” tilkkupeitolla, joka siis yhä joulukuussa on kesken. Sen tikkaamisen olen sentään jo aloittanut!

Niin, ja jo vuonna 2010 aloittamani convergence-tilkkutyö on edelleen kesken.

sini-valkoista ja joulunpunaista.

2011-12-26T18:07:00.000+02:00

Sini-valkoisia ovat tähtikuvioiseen nukenpeittoon tulevat tilkut. Tässä silitettyjä pinoja:

Tässä vielä silittämättömiä:

Ensimmäiset tähdet voisivat näyttää suunnilleen tältä:

Tähtiä pitää ommella vielä viisi. Sitten silitän neliöt, tasoitan ne ja sitten – pääsen sommittelemaan tähtipeittoa. Olen ajatellut, että tähdet muuttuvat tummemmista vaaleammiksi mahdollisimman liukuen.

Joulunpunainen koriste

Ostin jouluteemaisen ”Livingetc” –lehden, ja siellä oli aika raflaava joulukoristeluidea.

Ulko-oveen voi kääräistä jättiläismäisen rusetin. Kuvan rusetti oli tekaistu taftikankaasta, hinta vaatimattomat £40 per metri.

Saatu joululahja

Tytär oli löytänyt minulle lahjaksi hauskan vintage-kaavan:

Olisikohan tämä peräti 1980-luvun puolelta? Olkatoppauksista päätellen voisi hyvinkin olla.

Annettuja joululahjoja

Tytär löysi yli vuosi sitten iltapäivälehdestä tee-se-itse-vinkin, joka neuvoi valmistamaan heijastinkorun. Hän esivalmisteli osat ja minä toteutin korun hänen ohjeittensa mukaisesti. Äitini sai sen meiltä yhteiseksi joululahjaksi.

Heijastinkorulle piti tietysti tehdä myös lahjapussi, joka tällä kertaa oli näin söötti:

Nauhassa lukee vielä I sydän My Cat.

Koru itse on tämän näköinen:

Tytär löysi varastoistani ihanan kissannaamanapin, jonka sain juuri ja juuri kiinnitetyksi koruun. Heijastinnauha oli tosi sitkeää ommeltavaa. Eivät meinanneet minun neulani pystyä siihen, varsinkaan useamman kerroksen läpi.

Tästä olen melko ylpeä:

Tein Ifolorin kanssa yhteistyössä A4-kokoisen kalenterin, jonka kuvat esittävät käsitöitäni. Joka kuukauden kohdalla on tavalla tai toisella kuukauden teemaan sopiva käsityö.

Onneksi viime vuonna otin yhteiskuvan kuusikuvioisista tyynynpäällisistä silloin, kun täällä oli lunta! Jos olisin odottanut tätä vuotta, joulukuun kuva olisi jäänyt saamatta.

Teetin kalentereita viisi kappaletta ja annoin niistä neljä joululahjoiksi. Viidennen pidän itselläni.

tähtikuvioinen nukenpeitto alkutekijöissään.

2011-12-23T12:09:00.000+02:00

Suunnittelin ensin muutaman päivän Oh, Franssonin blogissa näkemäni tähtikuvion käyttämistä nukkekokoisessa tilkkupeitossa. Päädyin 7x7cm neliökokoon, ja peittoon tulee neliöitä 9 x 12 kpl.

Puna-valkosävyisen olisin kaikkein mieluiten halunnut tehdä, mutta päädyin harkitsemaan muita värejä, ihan vain rajoja rikkoakseni. Mielessäni päätin tehdä vihreä-valkosävyisen, ja sitten olinkin etsinyt sinisiä kankaita ja valmiita neliöitä tilkkukasoistani, ennen kuin edes huomasin ajatusvirheeni!

Tummempiakin neliöitä/tähtiä tarvitaan. Niitä parhaillaan leikkaan.

Tein itselleni piirustuksenkin. Ensimmäiset kolme perustuivat vääriin ajatuksiin, mutta neljäs pätee. Siitä pystyin laskemaan, montako erilaista sinistä nelöitä tarvitsen (ja kangasta sakaroita varten myös). Noin äkkiä laskettuna 22kpl.

Jos nuken peiton kokoinen tilkkutyö näyttää yhtään onnistuneelta, mistä sitä tietää, vaikka tekisin torkkupeiton kokoisen toisinnon aiheesta, vähän isommin tähdin vain!

ärtsyn väristä.

2011-12-22T17:06:00.000+02:00

Tytär lupasi luokkakaverilleen Tilkunviilaaja-pussukan tälle mieluisista kankaista. Kaikista kangasvarastoni lukuisista kuoseista kaveri valitsi Ärtsy-vetoketjupussissakin näkyneen, tilkkuystäväni Miljan minulle hylkäämän kankaan. Vieläpä ”ehdottomasti”.

Minua muistutettiin tästä pari iltaa sitten, onneksi. Sain ensimmäisenä iltana tilkkupinnat valmiiksi. Tyttären kanssa valittiin värikkäälle muutama kaverikangas, ja tällainen pussukkapinnasta sitten tuli:

Seuraavana iltana tikkasin ja kokosin pussukan, joka sai nimekseen ”Viidakkokirjat”.

Toivottavasti lopputulos on mieleinen.

Vuori on turkoosin sävyinen. Kokosin vuorikappaleet kahdesta eri kankaasta, sillä pussukassa sellainen näyttää tosi kivalta. Pussukassa ei ole sisätaskua. Sen verran ompelemisessa oikaisin.

Tikkaukset ovat yläreunassa vihreät ja vaakasuorat, ja punakirjavassa osuudessa punaiset, mutkittelevan pystysuorat.

Strategiset mitat:

- Leveys ylhäältä noin 26cm,
- Korkeus noin 19,5cm,
- Pohjan leveys noin 9,5cm.

Jouluista tunnelmaa

~~Ompeluhuoneeseen~~ Makkariin kantautuvasta tuoksusta päätellen keittiössä taidetaan keitellä lanttua. Mies toteuttaa bravuuriaan eli piiiiitkään lempeän lämpimässä uunissa haudutettua lanttulaatikkoa, joka on aivan mahtavan hyvää. Siis niiden mielestä, jotka oikein pitävät lanttulaatikosta.

Olen saanut tehdyksi tosi monta joululahjaa itse! Olen tänään jo joululomalla, joten tekaisin vielä viime töikseni hauskasta Paavo Pesusieni –kankaasta bokserihousut pukinkonttiin.

Toivottavasti nämä ovat sopivat!

Nyt haluan tehdä jotain aivan muuta. Ajattelin kokeilla Oh, Franssonin blogissa näkemääni tähtikuviota erittäin pienikokoisena eli kokeilen, jos saisin aikaiseksi nuken peiton tuollaisella kuviolla. Syyringin tulevaa Lapsettaa –näyttelyä varten ajattelin.

jouluinen pannulappu.

2011-12-18T22:08:00.000+02:00

Puna-valkoinen taiteltu tähteni näytti jotenkin niin houkuttelevan jouluiselta, että päätin valmistaa siitä pannulapun joulukeittiöön.

Tein kanttinauhan itse, pilkullisesta puna-valkoisesta kankaasta. Leikkasin 3cm leveää vinokaitaletta ja ompelin kaitaleen tikkauspaininjalan etäisyydeltä reunasta, jolloin kantista tuli kapeampi.

On minulla varsinainenkin ”valmis pannulappu” –kuva, mutta tässä on paljon hauskempi asetelma:

Tytär ystävällisesti sai sekä pannulapun että kissan poseeraamaan.

Lootuskukan värinen taiteltu tähti on valmis käytettäväksi vaikka tyynynpäälliseen. Tässä kukka/tähti odottaa vielä, että täydentäisin sen neliön muotoiseksi.

Aiempi tilkkutyö

Kävin ystäväni luona lounaalla ja havaitsin nojatuolissa jouluisen tyynynpäällisen, jonka olin unohtanut tehneeni. Erityisesti tyynyn kohokohtana oleva paper-piecing-tekniikalla toteutettu joulukuusi näytti muutaman vuoden unohduksen jälkeen hauskalta ja sellaiselta, että voisin tehdä toisenkin:

Kuviossa on mitättömän pieniä kangaskolmioita, joihin voisin käyttää jäännöstilkkujani ilman, että tilkkuvarastoni yhtään näyttäisi vajuvan. Minullehan on ominaista, että teen pienistä palasista, vaikka kaapit ovat täynnä isohkojakin paloja.

Ihana kukka!

Helsingin tilkkukilta Syyringillä oli tiistaina 13.12. pikkujoulut, ja ihanat olivatkin. Sain kiltalaisilta jouluruusun kiitokseksi kuluneesta syyskaudesta.

Tässä ruusu esittäytyy minulla jo olleen hileillä koristellun muratin vieressä. Näiden takana on peili, jonka ympärille olen virittänyt jouluvalot. Asetelma on oikeassa elämässä paljon tunnelmallisempi.

Tänään on paitsi viimeistelty pannulappua, myös paketoitu joululahjoja. Kissa on auttanut.

seinävaate tilkuista – näin se eteni.

2011-12-12T20:01:00.000+02:00

Osallistuin aiemmin syksyllä Finn Quiltin valtakunnalliseen tilkkutyökilpailuun työllä ”Vähän karrella”. Työni ei sijoittunut kilpailussa ja kilpaili itse asiassa väärän nimisenä. Kilpailun tuomaristolle työ esiteltiin ”Vähän kerralla” –nimisenä.

Kuten jo aikaisemmassa postauksessani mainitsin, lähdin kokoamaan työtä mosaiikkipaloista, koska halusin kokeilla tuottaa sen näköistä pintaa. Aloitus epäonnistui - en ollut tajunnut, että mosaiikki kootaan applikoimalla.

Uusi aloitus, applikoimalla pieniä paloja kangas-vanu-taustakangas-kerrosten päälle. Piirsin ensin haihtuvavärisellä tussilla sopivan kokoisen sydämen ja lähdin täyttämään sitä punaisilla mosaiikkitilkuilla.

Kerrokset olivat hakaneuloilla kiinni toisissaan, ja mosaiikkipalat kiinnitin nuppineuloilla. Taisin joihinkin niistä sipaista liimapuikosta myös liimaa. Ompelin kaikki sydänpalat tiheällä siksakilla kiinni ennen kuin aloin koota taustaa sinisistä paloista.

Kokeilin vain muutamia paloja kerrallaan, että varmistuin värien vaihtuvan liukumalla. Tai no, mahdollisimman liukumalla. Tässäkin on liian tönkköjä värinvaihdoksia, jotka korjasin ennen ompelua, näin:

Sydämen vaaleammalle puolelle tuli tummempia sinisiä paloja. Kokeilemani piiitkä suikale ei toiminut, ja korvasin sen lyhyemmillä pätkillä:

Työllä oli määrämitta, taisi olla 60cm x 60cm ja halusin, etteivät työn sivuilla olevat mosaiikit jäisi reunakantin alle. Niin minun piti lopettaa mosaiikkipalojen lisääminen tässä vaiheessa.

Valmiin työn kuva on tässä postauksessa.

Lootuskukka

Puna-valkoinen taiteltu tähti odottaa edelleen tikkaamista jne, mutta olen aloittanut lootuskukan värisen tähden taittelemisen.

Yksi sakara oli taiteltuna eilen ja tänään taittelin toisen sakaran. Olisin jatkanut, mutta pistin, pannahinen, neulalla sormeeni aika syvälle ja jouduin keskeyttämään kankaiden parissa työskentelemisen siksi kunnes verenvuoto tyrehtyisi.

Hyvä minä

Tarkistin joululahjatilanteen, ja kaikki ommeltavat lahjat ovat valmiina. Nyt tuntuu ihan siltä kuin voisin lähteä kehittämään uutta mallia. Esimerkiksi yön yli –laukku olisi mahtava tehdä! Ja blogiarvonnan kommenttien perusteella minun pitää kehittää lompakkomalli.

Huvittavaa

Tilkkuystäväni Milja eli Kvilttaaja oli saanut tukikangasostoksensa mukana hoito- ja kiinnitysohjeet. Nepä olivatkin hassunhauskat! Tukikangas piti ohjeen mukaan kiinnittää silittämällä, noin 121-asteisella ( ! ) raudalla noin kymmenen sekuntia.

Tähän tarvitaankin aika silittäjäguru! Ensiksi pitää varmistua, että raudan saa ”noin” 121-asteiseksi. Aika tarkkaa, vaikka ohje vaikuttaa suurpiirteiseltä noin-sanoineen. Sitten täytyy muuntaa raudoissa yleisesti käytetyt pistemerkinnät asteiksi.

jouluisia kokemuksia.

2011-12-11T16:56:00.000+02:00

Huh huh, aika matalalentoa tämä joulunalusaika! Meillä oli keskiviikkona glögikutsut, joihin kutsuimme naapureita; minulla oli torstaina Syyringin kiltailta ja lopun ilta-ajan olen puurtanut joululahjojen parissa. Joulukortit pitää kirjoittaa ja lahjat paketoida. Jotain täytyy postittaakin.

Esimerkiksi blogiarvonnan voittajille heidän voittonsa. Öö, en vieläKÄÄN ole saanut sitä aikaiseksi. Vähänks noloo!

Sen sijaan olen saanut aikaiseksi joulukankaiset lasinaluset, joille annoin nimen "Nallukkaiset".

Näitä on kuusi kappaletta. Taustakankaana on vihreää joulukangasta, Eevan minulle antamista kankaista löytyneitä paloja.

Olen myös tehnyt kaksi vetoketjupussukkaa valmiiksi. Tässä toisen pussukan taustapuoli:

Kamera on häälähtänyt oudosti, ja ympyrämäinen tikkaus näyttää entistäkin psykedeelisemmältä!

Pussukan mitat ovat: leveys ylhäältä noin 27cm, korkeus 20cm, pohjan leveys 10cm.

Toisen pussukan vetoketju oli alkujaan alhaalta avautuvaa mallia, jonka päättelin umpinaiseksi kangastilkullla. Pussukan suun toinen pää näyttääkin siis tällaiselta:

Olkoon vain joidenkin mielestä siistimmän näköinen, mutta mielestäni tämä lisäkangastilkku vähentää pussukan käytettävyyttä, koska pussukan suu pienenee reunastaan. Varsinkin pienemmässä pussukassa haitta voi olla todellinen.

Tämän pussukan mitat ovat: leveys 32cm, korkeus 23cm, pohjan leveys 10cm.

Jouluinen taiteltu tähti

Puna-valkoinen taiteltu tähti on nyt taiteltu, kun sain torstain kiltaillassa näytetyksi syyrinkiläisille tilkkuystävilleni, miten taittelu tapahtuu. Tässä tähden viimeinen sakara on vielä taittelematta. Tähden nykytilasta ei ole kuvaa, mutta se odottaa parhaillaan, että se tikattaisiin collegejersey- ja taustakangaspalan kanssa pannulapun aihioksi.

Pussukka on taas matkustanut

Ystäväni Viet-Anh tuntuu matkustavan paljon, ja tekemäni Tilkkupantteri-pussukka on menossa mukana. Tässä he ovat Kööpenhaminassa itsenäisyyspäivän vietossa:

Joulukissa

Tonttuja en ole vielä nähnyt, mutta joulukissa söpöili nojatuolilla perjantai-iltana.

Meidän kissamme on söpöysammattilainen.

ympyrätikkausta.

2011-12-06T17:15:00.000+02:00

Olen ompelemassa kahta musta-valkoista vetoketjupussukkaa. Tässä toisen pussukan takakappale tikattuna.

Piirsin tikkauslankarullan avulla ympyrän liidulla ja häviävällä tussilla (taustakankaan mukaan, kumpi paremmin näkyi), mutta ennen ompeluun ryhtymistä muokkasin ympyrän toista reunaa niin, että se jatkuukin spiraalina. Ompelen ensimmäisen kierroksen piirtämäni viivan mukaan ja jatkan sitten paininjalan etäisyydeltä jo ompelemastani tikistä. Helppoa! Eikä kuviointia tarvitse miettiä samalla kun tikkaa, vaan voi vain päästellä menemään. (No, ehkä ompelunopeuttani ei ensimmäiseksi tulisi mieleen luonnehtia ”päästelemiseksi”.)

Tekeillä on paitsi pussukoita, myös jouluisia lasinalusia. En keksi tähän hätään oikein muutakaan ompelemista joulukankaista, jotka sattuivat olemaan esillä.

Mustakeskustaisissa alusissa on aina jotain joulukuviota kahdessa reunassa ja muissa kahdessa reunassa on aina samaa tummaa piikkipaatsamakuvioista kangasta.

Nämä kuusi ovat melkein valmiit – vain tikkaus puuttuu enää.

Löysin myös kuponkikuvioista joulukangasta, jossa on kissamainen aihe. Leikkasin kankaasta kuusi erilaista neliötä lasinalusten keskelle. Reunoihin tulee kaikkiin samaa punaista kimaltavaa kangasta.

Näistä lasinalusista puuttuu vielä monta osaa.

valmiina tähtitalkoisiin.

2011-12-04T17:10:00.000+02:00

Helsingin tilkkukilta Syyrinki voi viettää ensi torstain kiltaillassa oikeat tähtitalkoot. Minulla on sekä hyvin alkutekijöissään oleva tähti (lootuskukan värinen) että kaikki palat kiinnitetty, jouluinen tähti, jonka ensimmäiset taitokset on tehty:

(Hyvä, minä!) Kahdella eri vaiheessa olevalla tähdellä pystyn näyttämään kiltalaisille, miten taiteltu tähti syntyy. Olen tosi tyytyväinen, että olen näin aikaisin valmis. Tavallisesti teen kaiken viime tingassa.

Leikkasin tähän puna-valkoiseen tähteen paloja ensin 8kpl liian vähän. Huomasin puutteen vasta kun olin ommellut kuusi pinoa paikoilleen. Tulin laskeneeksi, ettei paloja ollutkaan kahdeksaa aina pinossa vaan vain seitsemän.

Oikeastaan erheeni oli hyvä juttu. Olin nimittäin suunnitellut tekeväni tähden uloimman kerroksen valkoisesta kankaasta, mutta tarkemmin ajatellen se olisi ollut aika arka pääväriksi. Jos tästä vaikka tulee pannulappu. Leikkasin sitten kahdeksan lisäpalaa punaisesta kankaasta. Paljon parempi.

Nyt kun taitellut tähdet odottavat torstaihin asti, aloitin lasinalusia. Tällä kertaa käteen sattui mustapohjainen nallekangas. Tässä ensimmäiset kerrokset ommeltuina keskineliöihin:

Tein myös joululahjaa, joka eteni yllättävän nopeasti! Se on melkein valmis. Siitä ei enempää, ettei saaja missään tapauksessa saa projektistani vihiä. Ei ole todennäköistä – en usko hänen seuraavan blogiani, mutta haluan olla aivan varma, ettei salaisuus paljastu.

Salaperäinen hymy? Kissa tietää, mitä ompelin, mutta ei kerro!

taiteltu tilkkutähti.

2011-12-03T16:52:00.000+02:00

Taitellusta tähdestä tekemäni pannulappu on ollut valmiina jo viikon. On jo aikakin saada siitä kuva blogiin. Tässä ”Syystähti” nimekseen saanut pannulappu:

Tästä tuli tosi hieno! Värit eivät ole yhtään minulaiseni, mutta onkin tärkeää, että välillä tekee ei-oman värisiä juttuja.

Minulla on tekeillä kaksi uutta taiteltua tähteä. (Englanninkielinen ohje löytyy täältä.) Toinen on edellisessä postauksessa esittelemäni lootuskukka pinkistä ja haalean vihreästä.

Toisesta tulee jouluisempi, puna-valkoinen:

Tähti aloitetaan näin. En ole vielä edes tikannut paloja kiinni taustakankaaseen. Ja kuten näkyy, taustakangas voi olla mitä tahansa joutilasta kangasta, koska se ei jää yhtään näkyviin. Minulla on vanhasta, aika ohueksi kuluneesta pussilakanasta leikattu pala taustana.

ennätys.

2011-11-30T20:03:00.000+02:00

Paljon kerrottavaa ei ole, mutta pakko on postata, että pääsen tekemään ennätyksen! Tässä kuussa olen postannut yhteensä 20 kertaa, mikä on enemmän kuin kertaakaan Tilkunviilaajan blogin historiassa. Kiitos kaikille lukijoille!

On minulla sentään elämää myyntinäyttelyn jälkeenkin. Nyt olen kehittämässä paria taiteltu tähti –aihiota, jotta voin 8.12. Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltaillassa näyttää kaikille, miten sellainen tehdään (ilman, että joudun tekemään tähden siellä ja silloin).

Olen tekemässä puna-valkoista tähteä, ehkä itselleni jouluksi keittiöön … mutta työkaverilta sain toisenkin idean. Hän näki valmiin tähtipannulapun ja sanoi sen muistuttavan lootuksenkukkaa ja kuvaili, millaiset värit lootuksessa olisi. Pinkki kukka, jaa tausta tietysti haaleaa vaaleanvihreää.

Leikkasin jo palat:

Alkuperäinen malli pitäytyy neljään kankaaseen, joita jokaista käytetään kaksi kertaa. Minä sovellan eli käytän useampaa eri kangasta, että saan kukkaan enemmän sävykkyyttä.

Vai pitäisikö kuitenkin tehdä kaksi peräkkäistä kerrosta vaaleammalla punaisella ja sen jälkeen kaksi kerrosta kirkkaan pinkillä (ennen kuin tulee viimeinen, taustan värinen kerros)? Hmmmm…

Tämän tehtävän jälkeen minun pitää tehdä vielä kolme tietynlaista pussukkaa joulua varten. Tietenkään jo tekemäni eivät käy näihin tiettyihin tarkoituksiin. Näyttää siltä, että pian ehtisin palata blogiarvonnan kommenteissa olleisiin ohjetoiveisiin vastausmielessä!

tilkkupussukka! jouluisia lasinalusia!

2011-11-29T19:52:00.000+02:00

Olin tänään luomusteni kanssa pienimuotoisissa myyjäisissä, joita varten olin ahertanut monenmonta juttua. Vielä eilen illalla puursin viime tingan parissa ja sain kuin sainkin pussukan valmiiksi tätä päivää varten. Nallekarkkeja-vetoketjupussukka näyttää tältä:

Jokainen myyntipöydän ääreen pysähtynyt hypisteli tätä. Hyökkäävämmällä otteella olisin saanut sen heti myydyksi, mutta maltoin odottaa. Tapahtuman perimmäinen tarkoitus on näyttely, ei myynti. Mutta tosiostaja saapui sitten pöydän ääreen, zoomasi erehtymättä suosituimpaan pussukkaan ja ostaa täräytti sen pois kuljeksimasta.

Pussukan kuosi lähti kahdesta jotenkin toisiinsa sopineesta jäännöstilkkuneliöstä. Lisäsin sekaan Tyttären entistä farkkua ja somaa pilkullista kangasta, jonka taas valitsin vetoketjun väriin sopivaksi.

Tilkkupintaa kootessani minulla ei vielä ollut kauhea kiire, ja kokeilin vaihtuvavärisen langan väritystä. Rullasta on mahdoton nähdä, millaisia värejä langassa oikeasti on, mutta tällaisessa tiuhassa siksakissa värit tulevat hyvin esille:

Vuorikankaan leikkaamisen aikaan minulla oli niin kiire, että otin esiin ensimmäisen yhtään väreihin sopineen kankaan. Mutta ihana kangas:

Unohdin mitata valmiin pussukan, mutta 25-senttinen vetoketju siinä on. Pussukka ei ole yhtä syvä kuin yleensä näistä teen.

Joulukuosiset lasinaluset

Minulla oli viime joulukaudelta jäljellä kuusi jouluista lasinalusta, ja ne menivät jo ennen myyntinäyttelytapahtumaa, joten päätin tehdä muutaman jouluisen lisää. Löysin valmiiksi leikattuja lintukuvioisia keskineliöitä 10cm x 10cm, niitä oli yhteensä yksitoista.

Muutamia valmiita kaitaleitakin löytyi, joten lähdin valmistamaan yhtätoista uutta lasinalusta. Aloitin eilen puoli kuuden maissa ja ne olivat valmiit vähän kymmenen jälkeen. Tässä valmiit lasinaluset:

Ja tässä yksi niistä lähikuvassa:

Tein jokaisen samalla periaatteella, eli ensin kaksi kaitaletta yhtä kangasta ja toiset kaksi toista, väriin jotenkin sointuvaa ja joko vaaleampaa tai tummempaa. Alusien taustakankaat olivat myös vähän mitä väriä mikin.

Valmis pannulappu

Tein valmistamastani taitellusta tähdestä pannulapun ja sain sen valmiiksi viikonloppuna. Vaan minulla ei olekaan siitä kuvaa! Höh!

valmis Oo-la-laa-vetoketjulaukku tilkuista.

2011-11-28T16:18:00.000+02:00

Ompelin musta-valkosävyisitä tilkuista vetoketjulaukun – pitkähkön puurtamisen jälkeen laukku valmistui eilen, mutta pimeään aikaan, niin että kuvat ovat vähän sitä sun tätä. Voih! Jospa pääsisi joskus luonnonvaloon luomuksiaan kuvaamaan!

Tässä laukun Oo-puoli:

Oo-la-laa-vetoketjulaukku seisoo tosi tukevasti itsekseen:

Huolittelukaitaleet oli paljon helpompi ommella kuin pieneen tilkkulaukkuun, vaikka käytin välikerroksena samaa paksua tukihuopaa. Varmaan kyse on siitä, että laukunsuu on tässä mallissa riittävän tilava.

Valmiissa laukussa raitojen epätarkka osuminen kohdakkain ei tosiaankaan ole kovin ihmeellinen ongelma. Tuskin sitä kukaan edes huomaa:

Vetoketju on aika tavalla liparetta pidempi (liiankin pitkä? No ei olla täydellisyydentavoittelijoita) ja sen päässä on kangastilkkuviimeistely.

Laukun strategiset mitat:
- Leveys ylhäältä noin 38cm,
- Korkeus noin 31cm,
- Pohjan leveys noin 10cm.

Laukun la-laa-puoli näyttää tältä:

Yhdessä laukku on siis Oo-la-laa.

Tein laukkuun 66-senttiset kantokahvat, eli laukun voi mukavasti heittää myös olalle. Silti sitä voi normaalipituinen ihminen kantaa kuin kassia ilman että kassin pohja viistää maata.

liparetta vailla valmis laukku.

2011-11-27T14:41:00.000+02:00

Vetoketju on lipareessa:

Kerron, miten tässä mokasin. Kiiruhdin vanutikkaamaan puoliskot, enkä muistanut siinä edistymisen hädässäni, että minun olisi pitänyt ommella toinen lyhyt pää pussiin. Jouduin siis huolittelemaan kummankin pään kaitaleella, eikä toisesta päästä kyllä tullut niin siisti kuin yleensä, katsokaa vaikka:

Toinen moka on pienempi, mutta vähän ärsyttävä kyllä. Samassa kiireessäni unohdin, että minun olisi pitänyt asetella kangaskaistaleet peilikuviksi. Tiesin jo leikkuuvaiheessa, etteivät raidat osuisi kohdalleen, vaan jäisivät juuri hivenen epätarkasti osumatta toisiinsa. Lipare näyttää vähän siltä, kuin en ihan olisi osannut.

No, valmiissa laukussa tätä tuskin huomaa.

Laukku seisoo jo omillaan.

Ja lipareen epätarkkuus ei ole laukun huomiotaherättävin kohta. Vielä kaitalehuolittelu yläreunaan, niin laukku on meeeelkein valmis!

Lahjasäkki

Tytär sai hyvin epätyypillisen päännouseman eilen illalla ja tekaisi (ompeli itse) joululahjaa varten minikokoisen lahjasäkin:

Voimme yhdessä kirjoittaa tästä tutoriaalin, jos teitä kiinnostaa. Tämä on ”maailman helpoin pussukka”. Jos haluatte tutoriaalin tähän minikokoiseen lahjasäkkiin, kirjoittakaa kommentti!

Mysteeri ratkeamassa?

Kissa oli omituiseen tapaansa taas käväissyt kangaskaapillani, jonka oven olin unohtanut auki (esimerkiksi tässä postauksessani olen ihmetellyt samaa asiaa):

Olen useampaan otteeseen (myös tässä postauksessa) ihmetellyt, miksi se riipii kankaita lattialle. Yksi kommentoijista arveli kerran sen etsivän mieleistään kangasta. Kommentoija on varmaan oikeassa! Kissa oli nyt kurottanut toiseksi alimmalle hyllylle ja kaapinut esiin kaksi kissakuvioista ja yhden tassunjälkikuvioisen kankaan. Se on varmaan koko ajan etsiskellyt kissakankaita!

Kommenttia Kissalta pyytäessäni se vaikenee kuin muuri.

Kirjan kirvoittamaa

Tytär ilahdutti minua tavallaan-lahjalla, eli hän oli löytänyt kirjastossa käydessään kivan tilkkukirjan, jonka hän lainasi minulle. En ollut tähän aikaisemmin tutustunutkaan!

Kirja on tosi kaunis ja täynnä kivoja tilkkuideoita. Suosittelen sitä toisaalta, mutta yksi asia ihmetyttää ja puolittain ärsyttää. Takakansi lupaa ”yhteensä lähes 40 ohjetta,” ja tavallaan niitä onkin se määrä. Ohjeet vain on kirjoitettu perin ylimalkaisesti.

Esimerkiksi vetoketjupussukan ohjeessa on muutama, mielestäni aika epähavainnollinen kaaviokuva. Ohje alkaa lupaavasti, mutta pussukan kokoaminen on vetoketjun kiinnittämisen jälkeen kuvattu näin: ”Kun ompelet sivusaumat, ripustuslenkit kiinnittyvät samalla”.

Ripustuslenkeille ei anneta mittoja: ne ovat ohjeessa vain ”pienet”.

Kirja on tehty todella näppärille ompelijoille, jotka pitävät moisia juttuja sivuseikkoina. Aloittelijalle voi tulla äitiä ikävä, jos ryhtyy näitä ”ohjeita” seuraamaan. Itse olen tottunut tekijä, mutta minua vaivaa numerohuonomuistisuus, ja siksi arvostan ohjeita, joissa annetaan selkeät mitat. Voin sitten poiketa niistä, mikäli haluan, mutta ainakaan minun ei tarvitse ruveta kesken kaiken pähkäilemään, minkähän levyinen ”pieni” ripustuslenkki voisikaan olla.

Kirjassa on toisaalla kangaskassien teko-ohje. Tyypilliseen kassiohjeen tapaan ohje kehottaa: ”Leikkaa n. 100cm:n levyisestä kankaasta noin 35cm:n pala ja ompele sivusaumat. Jos kassista tulee liian korkea, tee yläreunaan leveämmät taitteet.” Minusta tämä ohje on aika ylimalkainen.

Onneksi japanilaisissa tilkkulehdissä on toisenlainen ote ompeluohjeille. Niissä on tarkat piirrokset, joissa on onneksi samanlaiset numerot kuin meillä. Jos niissä olisi samanlaiset ohjeet, eihän niitä voisi tällainen japania osaamaton hyödyntää lainkaan.

Tähdennän vielä, että kirja on hyväntuulinen, kiva ja innostava. Ihania töitä, kauniit kuvat! Protestoin ainoastaan näiden ”ohjeiden” osalta.

Muu!

2011-11-26T11:59:00.000+02:00

Vetoketjupussukka nimeltä ”Muu” on valmis:

Miten hellyttävät lehmänkasvot!

Lehmäkuvioisen kankaan lisäksi käytin samoja kankaita, mitä tekeillä olevassa musta-valkoisessa vetoketjulaukussa on – mustaa, valkopohjaista ja myös raidallista, jossa on lisänä ruskehtavia ja harmaita raitoja.

Pussukan vetoketju on metallinen ja noin 18-senttinen, jossa on kullanväriset hammastukset ja vedin. Vähän bling-bling, mutta sointuu pussukan ruskehtaviin sävyihin. Vuorikangas on tumman pellavanväristä, ruskehtavan-harmaata. Ei sisätaskua. Enkä sittenkään muistanut ommella ja kiinnittää pussukkaan kiinnipitolenksuja!

Valmiin Muu-pussukan mitat:

- Leveys ylhäältä noin 21cm
- Korkeus noin 14cm
- Pohjan leveys noin 8,5cm.

Tekeillä olevan musta-valkoisen vetoketjulaukun vetoketjulipare on ommeltavana. Seuraavaksi pääsen tasaamaan laukkupaloja, leikkaamaan vuorikappaleet ja ompelemaan laukkua muotoonsa. Jännittävä nähdä, millainen se on sitten kolmiulotteisena!

vetoketjulaukun tilkkupinta tikattu. uudet lasinaluset tilkuista.

2011-11-23T16:46:00.000+02:00

Vilkasta mielikuvitusta osoittaen (vitsi!) tikkasin musta-valkoisen tilkkupinnan suorilla koneompeleilla kiinni jäykistyskerrokseen, joka tällä kertaa on siis silitettävä tukihuopa.

Tikkasin suorat ompeleet parille eri etäisyydelle toisistaan. Jos tilkkujen sauma tuntui olevan aavistuksen vinossa, tikkasin mieluummin sauman suuntaisesti. Paljon ei ollut heittoja! Hyvä, minä!

Istuin koko ompelurupeaman tikkauksien parissa. Kun laukkupinta oli tikattu, tikkasin myös lehmäkankaiseen pussukka-aihioon suoraa ommelta.

Lehmät katsoivat minua anoen, kun olin tikkaamaisillani heidänkin ylitseen. Niinpä vaihdoin koneeseen tikkauspaininjalan ja tikkasin heidän kasvojensa ympärille vapaata konetikkausta, aika vähän.

Hahaa, pussukkakappaleet on tasoitettu jo ja vuorikappaleetkin ovat valmiit (vaikka eivät näy kuvassa). Tästä pussukasta ei tule yhtä paljon alaspäin kapeneva kuin yleensä, koskapa muistin leikata kappaleet alaspäin leveneviksi!

Lasinaluset

”Maatiaiset”-nimiset lasinaluset ovat valmiit! Ne saivat nimensä keskipalojen kuva-aiheista, jotka kaikki tuntuivat liittyvän maalaistaloon: lehmä, kana, omenapuu, kastelukannu,...

Näihin tuli tikkaus punaisella, paksulla ja kiiltämättömällä tikkauslangalla. Onko näissä jotain slaavilaista henkeä? Vähän tulee mieleen ennenvanhaiset maatuskahuivit

Blogiarvonnan toinen voittaja, kuule hei!

Marjoriitta – En pysty saamaan Sinuun yhteyttä Bloggerin kautta. Voitko laittaa postiosoitteesi minulle vaikkapa Helsingin tilkkukilta Syyringin sähköpostiin eli syyrinki ät gmail piste com ? Kiitos!

Arvontaan osallistuneille ja ideoita esittäneille tiedoksi, että juuri nyt minulla on ääääärimmäisen kiireistä aikaa pussukoiden ja muiden valmistamisen parissa, enkä vielä ehdi koota ohjeita. Palaan niiden pariin, kunhan työrupeamani helpottaa.

Pussukka taas matkoilla

Tilkkupantteri-vetoketjupussukka on jälleen ollut ystäväni Viet-Anhin matkassa. Tässä se on Redmondissa, ja selitetekstin mukaan kuvassa ollaan Microsoftin konttorin edustalla.

Toisessa kuvassa ollaan hieman lähempänä mutta ulkomailla kuitenkin, eli Göteborgissa:

Pussukka on nähnyt paljon maailmaa! Hymy on edelleen herkässä näemmä.

tyynynpäällinen tilkkutyönä.

2011-11-22T16:56:00.000+02:00

Vihdoinkin valmis! ”Soma”–niminen tilkkutyynynpäällinen, päällä applikoidusta tilkkukukasta tehty käsin tikattu kuponki:

Toisella puolella perinteisempää tilkkuneliötä yhdistettynä ruskehtavaan kankaaseen:

Kyllä on haasteellista ottaa valokuvia sisällä talvisin! Ilta-aikaan! Ei näistä tule kyllä juuri minkään näköisiä, eikä ainakaan nimensä veroisia eli somia.

Tyynykin näyttää ylettömän muhkuraiselta, lähinnä varmaan siksi, että tungin päällisen sisään tyynyn, joka oli 45cm leveä mutta ehkä 55cm pitkä (onneksi tosi löprösti täytetty niin että se mahtui tuonne). Minulla ei ole yhtään sisätyynyä enää varastossa, joten käytän niitä tyynyjä, joita huushollissa sattuu (käden ulottuvilla) olemaan.

Tästä kuvasta näkee sentään jotain. Ainakin napit näyttävät olevan epämääräisillä etäisyyksillä toisistaan, kiitos mittavirheen.

Soma-tyynynpäällinen on kooltaan 45cm x 45cm.

Tekeillä myös

Ihanasta lehmäkuvioisesta kankaasta musta-valko-teemaan sopiva pieni tilkkupussukka:

Eikö näytä vielä valmiilta? No mutta! Eihän tässä tarvitse enää kuin:

- leikata välikerros/-kerrokset

- tikata kappaleet jotenkin kivasti ( ! ! ! ! Ääh! Vaikea keksiä!)

- tasata kappaleet vetoketjun kanssa yhtä leveiksi ja sopivan korkeiksi – ehkä peräti leventäen kappaleita pohjaa kohti

- leikata kivasta, teemaan/väreihin sopivasta kankaasta vuoripalat tasattujen tilkkukappaleiden mukaan

- ommella Tilkunviilaaja-kangasmerkki toiseen vuoripalaan

- kiinnittää vetoketju

- leikata ja ommella sivusaumoihin tulevat kiinnipitolenksut

- ommella pussukka pussiin (kiinnipitolenksut kiinnittyvät samalla)

- ommella pussukalle pohja

- kääntää pussukka oikein

- sulkea kääntöaukko

- leikata, ommella ja kiinnittää vetoketjuun vedinlenksu.

Ei siis juuri enää mitään!

Tosi kirjavat lasinaluset odottavat edelleen tikkaamistaan, mutta nyt niistä on kuvakin:

tyynynpäällisiä. musta-valkoista.

2011-11-20T22:46:00.000+02:00

Ohi kaikkien suunnitelmien, ompelin tänään tyynynpäällisen. Vintin siivouksen aikana löysin kuviollisen karvatrikoon, josta olin kaiketi suunnitellut ompelevani jotain Tyttärelle. Kangas ei enää vaikuta siltä, että se aivan pian kelpaisi minkäänlaiseksi vaatteeksi jälkikasvulle, enkä sitä näe oikein omana asunanikaan. Otin kankaan kuitenkin esiin – keksin, että siitä voisi saada kivan tyynynpäällisen.

No tilkkutyöt ovat minun juttuni, joten en suoralta kädeltä halunnut tehdä tyynynpäällistä kokonaan karvatrikoosta. Päätin tehdä toisen puolen puuvillakankaista.

Karvatrikoo oli toiselta puoleltakin kivan kuvioista:

Valmiina ”Nurin-oikein”-tyynynpäällinen näyttää tältä:

Toisella puolella on väriin sopivia ja väriin sopimattomia kukkakankaita. Ompelin vetoketjukaistaleen ensiksi ja lisäsin kaistaleeseen muut tyynykappaleet.

Päällinen on 50cm x 50cm tyynyyn sopiva. Minulla oli 55-senttisiä vetoketjuja, joista valitsin väreihin parhaiten sopivaksi persinkanvärisen. No eihän se sovi näihin väreihin lainkaan, mutta ei hätää, ompelin vetoketjun piiloon.

Tyynyn nimi on ”Nurin-oikein,” koska ompelin siihen Tilkunviilaaja-kangasmerkin ylösalaisin. Kukkasilla on kuitenkin selvä suunta, ja sitten kangasmerkki on niihin nähden ylösalaisin. Joten päällinen saa olla ”Nurin-oikein”.

Toinen päällinen

Applikoidun tilkkukukan kääntöpuolelle tyynynpäälliseen tulee pari tilkkua ja lisäksi ruskehtavaa kangasta. Tähän tyynyyn tuli napit ja napinlävet.

Kuvassa napinläpiä ei vielä näy, mutta täytyy tunnustaa, että mittasin niiden keskinäiset välimatkat vaihtelevan mittaisiksi. Niiden piti olla kahdeksan sentin etäisyydellä toisistaan, mutta parin välillä on varmaan vain seitsemän senttiä. Onpa vähän noloa, miten tässä nyt niin kävi?!

Musta-valkoista

Etsin taas esiin musta-valkoisia kankaita ja ompelin niitä satunnaisesti yhteen. Halusin esimerkiksi kokeilla, saisinko syntymään oikein kapean tilkkukaistaleen. Sain.

Valkoistakin on niin eri sävyisiä, että jouduin laittamaan tietyt kankaat laukun toiseen ja tietyt toiseen kappaleeseen. Vierekkäin tai edes samaan pintaan laiteltuina toinen valkoinen olisi näyttänyt likaiselta.

Totta kai piti jättää langanpätkä mustan kankaan päälle näkyviin!
Näistä tulee isohko vetoketjulaukku, ja taidan kokeilla, miten silitettävä tukihuopa toimii tämän kokoisessa laukussa.

Olen saanut myös kirjavat lasinaluset tikkausta vailla valmiiksi, mutta niistä ei ole kuvaa.

kaksi valmista. tunnustan mokan.

2011-11-19T18:27:00.000+02:00

Ompelin vetoketjupussukan – tässä valmis "Sirkustemppuja"-pussukka:

Tilkkupinta näytti vähän kummalliselta siinä vaiheessa, kun olin ommellut jatkokaitaleet joka puolelle tilkkuneliöiden ympärille, mutta valmiissa pussukassa kaikki näyttääkin hyvältä. Kissatkin sattuvat mukavasti kurkkimaan neliöiden keskeltä.

Ensin tekemäni tilkkupinta, pelkkiä tilkkuneliöitä:

Alimmat neliöt jäävät paremminkin pohjan puolelle:

Sirkustemppuja-pussukan mitat:

- Leveys noin 25cm ylhäältä,
- Korkeus noin 19cm,
- Pohjan leveys 10cm.

Ompelin toisen vetoketjupussukan, jolle annoin nimen "Ruusa":

Tässäkin kissa kurkkii melko sopivalla kohdalla tilkkupintaa.

Toinen puoli pussukasta on siis tehty eri kokoisista tilkkuneliöistä kuin etupuoli, jolloin niitä piti jatkaa ruskealla ruusukankaalla:

Tässä mokasin. Tietenkin olin ajatellut, että tilkkuneliöt olisivat lähempänä pussukan ylä- eivätkä alareunaa. Huomasin vasta valmiista pussukasta, että olin ommellut tämän puolen ylösalaisin. Onneksi tällä puolella ei ole kissaa kurkkimassa, sillä se joutuisi silloin lopun ikäänsä olemaan nurin päin. En olisi ruvennut valmista pussukkaa purkamaan siinäkään tapauksessa.

Pussukan mitat:

- Leveys ylhäältä noin 25cm,
- Korkeus noin 21cm,
- Pohjan leveys noin 8cm.

Pussukoissa on tilkkupintojen väreihin melko hyvin sopivat vuorikankaat, mutta ei sisätaskuja.

Niin, ja vain toiseen muistin lisätä kiinnipitolenksut.

Olen tosi tyytyväinen näihin pussukoihin. Teinhän sentään niissä olevat tilkkuneliöt aivan jäännöspaloista, ja silti niistä tuli tosi nätit! Tai ehkä juuri siksi…

Tyynynpäällinen ja lasinaluset

Vaalein, kauan sitten applikoimani tilkkukukka on vihdoin saanut ympärilleen niin paljon kangasta, että siitä syntyy tyynynpäällinen. Vielä kun saisin päällisen taustapuolen tehdyksi!

Tintin lähettämästä hauskasta maalaisaiheisesta kankaasta teen ensi töikseni 6kpl lasinalusia. Etsisikelin vähän aikaa kangasta, joka komppaisi hyvin tätä iloisen punapohjaista kangasta. Päädyin sitten erittäin kirjavaan kukkaketokankaaseen:

Olen lisäksi leikannut paloja ja kaitaleita musta-valkoisista kankaista. Suunnittelen ompelevani niistä isomman version vetoketjulaukusta, siis suunnilleen saman kokoisen kuin esimerkiksi Mustan kissan pyöreät posket –laukku. Pidin muuten sen itse!

tilkkupintoja. ilon aiheita.

2011-11-17T21:06:00.000+02:00

Tekeillä olevaan kirjavaan pussukkaan tuli tavanomaisia, orgaanisesti aaltoilevia (opin juuri tämän uuden määreen: orgaaninen) tikkauksia vihertävällä langalla, mutta myös aaltoilevia tikkauksia kaksi vierekkäin, vaihtuvavärisellä langalla:

Melko kiva, mutta työläs. Tein kaksi vierekkäin –tikkausta vain pienehkölle alueelle.

Ruskeasävyiseen pussukkaan, toisen puolen tilkkupintaan tuli pysty- ja vaakasuoria aaltoilevia tikkauksia:

Ilon aiheita tänään

Onnea tilkkuystävälleni, Mettäsen Sirpalle, joka sijoittui kolmanneksi Finnquiltin tilkkutyökilpailussa, edistyneiden sarjassa! Hyvä Sirpa! (Ja jipii, hän on tilkkukilta Syyringistä.)

Onnea myös tilkkuystävälleni Irjalle, joka kuuleman mukaan sijoittui hyvin sukkakilpailussa! (Jipii, hänkin on tilkkukilta Syyringistä.)

Onnea itselleni, jonka juttu julkaistiin uudessa Tilkkulehdessä ja Tyttärelle, jonka ottama kuva oli jutussa!

Ilahduin myös Tilkkulehdessä näkemästäni kuvasta, jossa oli tuntemattoman tilkkuilijan tekemä applikaatiokukka, selvästi minun kirjoittamani ohjeen perusteella toteutettu! Jutullani on ollut siis ainakin yksi kiinnostunut lukija!

Oli kivaa, kun Syyringin kiltaillassa tilkkuystäväni Milja jakoi joulukorttiohjeita ja –vinkkejä. Muutkin olivat tuoneet mukanaan lukuisia jouluideoita.

(Muitakin ilon aiheita toki on, vaikka millä mitalla, mutta pitäydyn näihin tilkkuiluun liittyviin.)

taas vetoketjupussukka. ja lasinaluset.

2011-11-16T09:18:00.000+02:00

Sain valmiiksi pussukan, johon liittyi kokeilu. Lisäsin vetoketjun kumpaankin päähän kangaskaitalehuolittelun. Olen blogosfääristä lukenut kirjoituksia, joissa tykätään normivetoketjupäiden olevan epähuolitellut ja joissa vannotaan huolittelukappaleiden nimeen.

Toinen puoli "Mummi"-pussukasta on punasävyinen:

Pussukasta piti tulla vähemmän alaspäin kapeneva. Olin jo ajatuksen tasolla leikkaamassa kappaleita alaspäin leveneviksi, kun huomasin, että eihän vetoketjun leveys siihen riitä, varsinkin jos haluan huolittelukappaleita valmiissa pussukassa näkyviin ollenkaan.

Niin sitten pussukka kapenee samalla tavalla alaspäin kuin yleensä tekemäni pussukat kapenevat, tosin ei ihan niin paljon kuin kuvassa näyttäisi. Kuvauskulma hämää.

Toisella puolella pussukassa on sinisävyiset tilkut. Lisäsin pintaan myös vähän pitsiä.

Vuorin toinen puoli on aidosti vanhaa ruutukangasta. Olisikohan tämä peräti 1940-luvulta?

Kun ompelin pussukan vuori- ja tilkkupintapalaa pussiin, minulle kävi vanhanaikaisesti. Aivan! Olin unohtanut avata vetoketjun. Aikani yritin avata sitä kankaan läpi, että saisin pussukalle kääntöaukon, mutta ei onnistunut. Piti purkaa sivusaumaa vähän, että sain sormet ujutetuksi vetoketjun puolelle ja lopulta ketjun auki.

Pitsiä on tosiaan vain toisella tilkkupinnalla.

Tästä näkee, että vetoketjun huolittelukaitale ei välttämättä jää kunnolla näkyviin. En saanut toiselle puolelle riittävän leveää pintaa, kun vuorikappaleet liukuivat vetoketjua ommellessani limittäin eli jouduin kaventamaan pussia.

Toiselle puolelle vuorikankaita riitti vähän pidemmälle ja vetoketjun päättävä kangaskappale näkyy sen verran kuin sen pitäisikin näkyä:

No ehkä tämä on kivemman näköinen kuin pelkkä vetoketjun pää. En tiedä tosin, onko se vaivan arvoisesti paremman näköinen. Pussukan yläkulmista tulee siistit vaikkei käyttäisi tällaisia lisukkeita.

Tai jos vetoketjussa on tavallista lyhyemmät kangaspäät, siinä tapauksessa kannattaisi harkita tätä ratkaisua. Niin ja tietysti jos joutuu käyttämään liian pitkää vetoketjua.

Pussukka sai nimekseen Mummi, koska se valmistui Anopin eli Tyttären Mummin syntymäpäivänä ja päätyi lopulta tälle syntymäpäivälahjaksi! En ennättänyt edes mitata valmista pussukkaa, vaan piti heti rientää synttärikahveille.

Valmis myös

Sain vihdoinkin valmiiksi jo kauan aikaa sitten aloittamani sydän-/ruusukuvioiset lasinaluset. Tämä sarja on nimeltään ”Herttaiset” ja näitä on kuusi kappaletta.

Jospa kultalangalla tekemäni tikkaukset näkyisivät tässä kuvassa vähän paremmin:

Käänsin kuvaan näkyviin myös alusten kääntöpuolen.

Tulossa: lisää jäännöspalapussukoita

Minulla oli pariin pussukkaan toisen puolen tilkkupinta koottuna ja toinen puuttui. Kävin uudelleen läpi valmistamani neliötilkut ja löysin muutaman sopivan. Kun yhdistin tilkut ja lisäkangasta, sain kahteen pussukkaan kootuksi toisenkin puolen.

Nyt on tekeillä ruskeasävyinen pussukka:

Näiden toisella ja toisella puolella on aika paljonkin yhteistä, nämä näyttävät selvästi kuuluvan samaan pussukkaan.

Toinen pussukka-aihio on hyvin kirjava:

Näiden kahden tilkkupinnan välinen yhteys on aika vähäinen, mutta toisaalta pussukasta on yleensä kerrallaan näkyvissä vain toinen puoli!

Jakojäännös-pussukka.

2011-11-14T16:43:00.000+02:00

Ruskehtavan-sinertävän sävyinen pieni vetoketjupussukka sai nimen Jakojäännös.

Toivottavasti nimi ei kuulosta liikaa siltä kuin pussukka itse olisi jotenkin pahnanpohjimmainen. Siitä tuli oikeinkin kiva. Vuorissa esimerkiksi on hauskaa ruskehtavan-sinertävää käpälänjälkikangasta:

Pussukan strategiset mitat ovat:
- Leveys ylhäältä noin 16cm,
- korkeus noin 13cm,
- pohjan leveys noin 6cm.

Vetoketjussa näyttää olevan umpinainen vedin, johon ei helposti saa lisätyksi kankaista vedinlenksua.

Taas ihania ostoksia

Kävin viikonloppuna Turussa. (En siis ehtinyt käymään Käden taidot –messuilla, mikä toisaalta sai mielen hieman haikeaksi.) Pelastin turkulaiselta Kontti-kirppikseltä ihanan punaisen ruutupöytäliinan. Katsoin, että siinä olivat reunat vähän kuluneet, joten sitä voisi käyttää tilkkutöissä. Itseni tuntien en kuitenkaan varmaan raaski leikata ”hyvää pöytäliinaa” palasiksi, vaan se löytää pian itsensä pöydältäni.

Yliopistonkadun pienestä myymälästä löysin paitsi huokeita vetoketjuja (ostin taas pussillisen eri pituisia), myös muutamia kuviollisia tilkkutyökankaita.

Tytär valitsi ylimmät punasävyiset kankaat minulle. Musta-valkoiset kankaat ja pallollisen kankaan päätin itse ostaa. Alimmainen vaalea on white-on-white-tyyppistä kuosia ja ajattelin, että ehkä tilkkuystäväni Vappu haluaisi siitä palan.

Nättiä

Äitini tekee parhaillaan kivaa isoäidin neliöt –torkkupeittoa:

Viikonlopun käsityöaskareet olivatkin sitten siinä. Lisää juttuja seuraa kunhan kerkiän tuottaa jotain.

arvonnan voittaja!

2011-11-10T22:44:00.000+02:00

Onneksi olkoon! Blogiarvonnan voitti Eija, joka toivoi ohjetta kansion päällystämiseksi tilkkutyötekniikalla. Hän toivottaisi tervetulleeksi myös käsityöpussin teko-ohjeen (esimerkiksi pyöreä säilytyspussukka neuletyölle).

Arvonta oli täydellisen puolueeton ja tunteeton: käytin Internetin satunnaislukugeneraattoria random.org. Sitä ennen olin tietysti numeroinut kaikki kommentit. Tällä kertaa numero 13 oli onnekas! 13:ntena kommentoinut Eija saa palkinnoksi ensimmäisen sukupolven pussukan:

Tein näitä kymmenittäin muutama vuosi sitten. Tämän pussukan jätin itselleni, koska siinä on minulle rakasta boordikangasta, josta pidin jo ihan pienenä. Minulla ei kuitenkaan ole näköjään tälle käyttöä, joten se saa uuden omistajan. (Minulla on boordikangasta vielä jäljellä, joten voin ikävän yllättäessä tehdä itselleni toisen boordipussukan.) Toivottavasti voitto on mieleinen!

Koska tänään on Miehen syntymäpäivä, arvoin toisenkin voittajan! Onnea, Marjoriitta! Hän kaipailee tietsikkalaukun ohjetta.

Bonuspalkinnoksi ajattelin jouluista simppeliä lahjapussia, jollaisen mallia olin kehittämässä. Mielessäni väikkyi lähinnä paperipussin kangasversio, jossa olisi pohjavekki ja pussin päälle taittuva läppä/reuna.

Kokeiluni ei ihan onnistunut. Tätä kummallisen muotoista tekelettä en kyllä voi antaa palkinnoksi kenellekään – pikemminkin rangaistukseksi!

Minun on turha selittää itselleni, että pussissa on etäisen japanilainen tuntu. Ei ole. Tämä on tökerö. Toinen voittaja saa siis vielä tuokion jännittää, mitä hän lopulta saa.

Kiitos kaikille osallistuneille! Te olitte tosi kivoja, kun ilmoittauduitte mukaan, vaikken osannut etukäteen kertoa, mitä palkintona on. Teidän kommenteistanne sain myös paljon ideoita, joita näette postauksissani myöhemmin. Hyvin pinnallinen ja pikainen analyysi paljasti seuraavien tarpeitten olevan päällimmäisenä mielissänne:

- Lompakko. Tätä toivottiin neljässä kommentissa.

- Kenkäpussi tai –laukku. Samaten neljässä kommentissa toivottu.

- Puikkojen säilytysratkaisu. Tällaistakin kaipaili neljä kommentoijaa. Erinomainen idea, mutta toive on minulle vaikea, sillä en neulo lainkaan! Kotonani ei siis ole säilytysratkaisua kaipaavia puikkoja enkä pysty arvioimaan, millainen säilytysjuttu olisi käyttäjälle kätevä. Sanon siis heti, että todennäköisemmin aloitan kahdesta muusta suositusta toiveesta.

Onnistuneempia ompeluksia

Olin niin järkyttynyt pussikokeilun epäonnistumisesta, että hylkäsin joulukankaat ja tartuin sellaisiin tilkkuihin, joista tiesin saavani kivan näköistä pintaa nopeasti valmiiksi. Tarvitsin onnistumista, jotta toipuisin pussihirvityksestä.

Otin kaksi jäännös- ja muista tilkuista kokoamaani riviä, yhdistin pellavakankaaseen, varmistin, että sopiva vetoketju löytyy ja tikkasin sitten loivasti aaltoilevaa:

Tilkkupinta oli aika leveä ja vetoketju oli vähän lyhyt, joten lisäsin ketjun päihin kangaspalat. Tällaista näkee blogosfäärissä tehtävän, mutta itse en ole kokeillut mittavammin.

Pellavakangasta jäi vähän, ja yhdistin sen pariin muuhun jäännöspalatilkkuun:

Vetoketju on noin 14cm pitkä ja taaskin euron löytönipusta peräisin.

Tummemmassa tilkussa on kullan kimallusta, ja tikkasin tilkkupinnan siltä kohdalta kullanvärisellä langalla. No ei näy kuvassa tietenkään.

Tänään saatua

Posti toi neljä erilaista pallo-/pilkkukangasta. Tilasin PeeKaan nettikaupasta.

Näitä tarvitaan ainakin uusiin elegantteihin lasinalusiin reunakaitaleiksi. Tosi kivat kankaat, näistä tulee muutakin!

viimeinen tilaisuus. valmis vihreä. valmis punainen.

2011-11-09T19:59:00.000+02:00

Nyt on viimeinen tilaisuus osallistua Tilkunviilaajan blogiarvontaan! Jätä kommenttina tähän postaukseen toiveesi, millaisen ohjeen haluaisit minun toteuttavan. Voit osallistua vielä tänään ja yön yli. Huomenaamuna arvon kaikista siihen mennessä kommentin jättäneistä voittajan (ja ehkä huomenna tiedän jo, mitä voittaja palkinnokseen saa)!

Valmiit pussukat tänään

Punapaula-vetoketjupussukka on valmis:

Pussukka on tehty jäännöstilkuista ja siinä on ympyrämäinen konetikkaus kummallakin puolella.

Pussukan vuori on tilkkuystävältäni Raijalta saamaani retrokangasta, joka kankaan merkintöjen mukaan on aikoinaan käsin painettua. Raaskin sentään sitä käyttää pienet palat!

Pussukan tilkkupinta on poikkeuksellisesti yhdestä kappaleesta. En hennonut leikata kokoamaani tilkkupintaa kahtia vain ommellakseni palat uudelleen samasta kohtaa yhteen.

Ompeleminen oli helpohkoa, vaikka tilkkupinta oli yhdestä kappaleesta. Tosin ensimmäisellä kerralla tein tapani mukaan päällitikkauksen vetoketjun vierestä, oikealta puolelta ja huomasin vasta toisen puolen ommeltuani, ettei päällitikkausta pysty enää toiselle puolelle tekemään, vaikka olisi kuinka fakiiri. Joten tässä pussukassa tein toisen puolen päällitikkauksen käsin! Ääk, olipahan tarkkaa ja hidasta hommaa,

Pussukan mitat:

Leveys noin 19,5cm yläreunasta.
Korkeus noin 13cm
Pohjan leveys noin 6,5cm.

Käytin 18-senttistä vetoketjua.

Sain valmiiksi myös Hypnoosi-nimisen vetoketjupussukan:

Eikö olekin hieno ja taiteellinen kuvausympäristö? Jalkakäytävällä oli aamulla kuuraisia lehtikasoja. Panin pussukan lehtikasan päälle kököttämään ja näppäsin kuvan. Sitten oli jo kiire autoon.

Toinen puoli on sinisempi:

Vuorissa on kivaa pallokangasta.

Hypnoosi-pussukka on samoin yhdestä tilkkupinnasta tehty:

Punapaula-pussukan ompelemisesta viisastuneena ymmärsin jättää vetoketjun viereisen päällitikkauksen tekemättä, joten en joutunut käsintikkaamisen ähmintään.

Pussukka on yläreunasta noin 18,5cm leveä,
Korkeus noin 12cm
Pohjan leveys noin 7cm

Käytin 17-senttistä vetoketjua, joka siis oli ”eurolla kymmenen” –nipusta. Jeii!

punaista. vihreää. valmista.

2011-11-08T16:41:00.000+02:00

Blogiarvonta on käynnissä vielä tänään ja huomenna! Osallistu tässä postauksessa olevien ohjeiden mukaisesti!

Punasävyinen, lumiukkokankaasta inspiroitunut vetoketjupussukka odotti tällaisena kokoamistaan:

Onpahan sekamelskan näköistä!: Kuvassa näkyy eniten vuorikappaleita, tikatut päällikappaleet ovat sivuosassa.

Eniten vihreää sisältävä tilkkuneliöyhdistelmä on matkalla pussukaksi. Tikkasin tällä kertaa pintaan ympyrämäisen kuvion. Ei tarvinnut vaihtaa tikkauspaininjalkaa! Piirsin ympyrän alun, käytin mallineena tikkauslankarullaa. Seurasin apuviivaa vain ihan alussa ja heti kun voin, lähdin kiertämään alun tikkauksia paininjalan päästä.

Vuorikangas on pallollinen, vetoketjuun ompelin päihin siistit kangaskappaleet ja vetoketju itse on ”eurolla kymmenen” –nipusta.

Punainen tilkkupinta on samalla tavoin ympyrämäisesti tikattu:

Kuvasta saattaa pystyä näkemään, miten ympyrä alkaa tuolta keskeltä ja jatkuu spiraalina ulospäin ja ulospäin.

Vasemman reunan kukkakangas on kangasta, josta minulla oli ihan pienenä mekko.

Valmista: lumiukkokankainen pussukka:

Tämän vetoketjupussukan nimi on ”Lumiukkona luokses pompin”.

Lumiukkoa riitti vain toiselle puolelle pussukkaa ja toinen puoli on muista kankaista.

Näpsin kuvat aamulla matkalla autolle ja töihin, koska ulkona alkoi olla jo hiukan valoisaa. Ei kovin valoisaa ollut, mutta luonnollisemman valoisaa kuin sisällä iltaisin.

Pussukka on noin 25cm leveä ylhäältä, noin 18cm korkea ja pohjan leveys on noin 9cm. Käytin 25-senttistä vetoketjua enkä leventänyt paloja alaspäin, koska kangas ei riittänyt.

En lisännyt väliin tikkausvanua, vaan tilkkupinta on tikattu collegejerseypaloihin, jotka toimivat pussukan jäykisteenä.

blogiarvonta jatkuu. työn touhua.

2011-11-06T10:54:00.000+02:00

Hyvin ehdit vielä osallistua Tilkunviilaaja-blogin 2-vuotispäivän kunniaksi pystyttämääni blogiarvontaan? Voit osallistua tässä postauksessa kuvailemallani tavalla ja vastausaikaa on 9.11.2011 asti.

Ankaraa tilkkuamista

Jymähdin koko eilispäiväksi ~~ompeluhuoneeseeni~~ makkariin “pienen” kangaspalalaatikon (numero 1 ainakin kolmesta laatikosta) kanssa. Noukin esiin pieniä paloja tilkkuneliöiden keskustoiksi ja palojen ympärille ompelin kaitaleita ja kangaspaloja. Tein tätä koko päivän ja sain valmiiksi noin 45 tilkkuneliötä. Niitä tuli kolmea eri kokoa:

15cm x 15cm
12cm x 12cm
10cm x 10cm.

Oheisessa kuvassa upeat tilkkumallineeni. Tein nämä eilen, kun en löytänyt viimekertaisia mallineita mistään (nekin olivat pahviset ja ilmeisesti ne olivat pienempiä kuin nämä).

Tein tilkkuneliöistä aivan satunnaisen värisiä ja niinpä jouduin yhdistelemään niitä useammaksi eri pinnaksi. 12cm x 12cm –kokoisista neliöistä tuli tällainen tumman oloinen, vihertävämpi pinta:

Ja toisaalta selkeän punasävyinen tilkkupinta:

10cm x 10cm neliöitä yhdistelin kirjavan väriseksi pinnaksi näin:

15cm x 15cm neliöitä syntyi lopulta vain muutama, joista sentään neljä muodosti jotenkin harmonisen kokonaisuuden:

Olen vanha kettu kokoamaan tilkkupintaa, ja silti minulle sattuu uskomattoman usein näin:

Kuinkahan monta kertaa eilenkin.

Tämä on toisaalta tosi ymmärrettävää (?). Kangashan näyttää ihan normaalilta, jos se on oikein päin kun ompelen sen toiseen palaan kiinni. Sen värikylläisyyttä voi siinä ommellessaan ihailla jne. No ei kannattaisi, vaan kannattaisi säästää värikylläisyyden ihailu siihen kun palat käännetään oikein päin.

Luonnonvastaista

Illalla oli kiva nähdä monet syntyneet tilkkuneliöt lattialla (missä muualla?), mutta miten voi olla?!!! Miten voi käydä niin, että koko päivän tilkkuyhdistelemistyön jälkeen säilytyslaatikko näyttää täydemmältä kuin sillloin, kun aloitin?

Osasyynä voi toki olla, etteivät kankaat ole laatikossa siististi vaan myllättyinä. Silti! Roskis on puolillaan tilkkuneliöistä leikkuroitua tasoitussoiroa, palaa ja nöftää, mutta laatikosta ei näy, että sieltä olisi otettu yhtään mitään! Huh huh!

Vetoketjupussukkaa

Siinä jäännöstilkuista neliöitä kootessani tekaisin myös tilkkupinnat hauskasta, tilkkuystävältäni Eijalta saamastani palasta, jonka löysin jäännöspalalaatikosta:

Nyt näitä tilkkupintoja on sen verran, että kannattaisi lähteä kokoamaan muutamaa pussukkaa tai kassia tai jotain muuta, mitä blogiarvonnan osallistujat ovat jo osanneet ehdotella. Kiitos kaikille osallistujille jo nyt ja tervetuloa, uudet osallistujat! Arvonnan voitto on vieläkin yllätys (myös minulle)!

valmiit lasinaluset. valmis vetoketjupussukka.

2011-11-05T10:24:00.000+02:00

Tikkasin ihanan elegantista kuponkikankaasta rakentelemani ”Muodinmukaiset”-lasinaluset lopuksi kullanvärisellä tikkauslangalla (metallilanka). Aluset kimaltelevat kauniisti valossa, mutta kuvassa efekti katoaa.

Nämä ovat hemaisevat. Pitäisin nämä itselläni, mutta Sisko ehti varata nämä jo itselleen. Pahkeinen, kun tuota reunakangastakaan ei ole enää jäljellä!

Sitten jäännöstilkkujen kimppuun…

…vai mitä? Vastikään siivotussa vintissä on nimittäin muutama laatikollinen jäännös- ja muita kankaita, siis niiden kankaiden lisäksi, jotka minulla on aktiivisella ompelualueellani (siis makkarissa). Tässä laatikko, jonka hain vintistä eilen illalla sitä varten, että tekisin paloista vähän isompia paloja ja edelleen tilkkupintoja esimerkiksi pussukoissa käytettäviksi:

Huom, tämä ei ole pikkuinen säilytyslaatikko, vaan sellainen jota joutuu kantamaan kaksin käsin.

Vaan mitä tein? Iskin silmäni Lappi-henkiseen retrokangaspalaan, joka pilkisti esiin lahjoituksena saamastani kangasaarrekassista.

Pykänauhakoristelut on painettu kankaaseen.

No, löysin ensiksikin kankaan väreihin sopivan vetoketjun, jonka jälkeen leikkasin pussukkapalat ja niille collegekankaasta jäykistekerroksen. Tikkasin ”pykänauhoja” pitkin ”nauhojen” värisin langoin ihan tavalliset suorat tikkaukset.

Tytär löysi erinomaisen vuorikankaan, jonka jälkeen saatoin kiinnittää vetoketjun:

Pussukka oli vielä samana iltana valmis. Tässä hän on - Joiku-vetoketjupussukka:

Muistin viime tingassa jopa leikata ja ommella sivusaumoihin kiinnittyvät kiinnipitolenksut.

Tässä näkyy vuorikangas. Sain kankaan (taisi olla kategoriaan ”kamala” kuuluva) tilkkuystävältäni Miljalta ja ompelin siitä heti Ärtsy-vetoketjupussin. Ärtsy oli ensimmäinen kokeilu hyväksi havaitsemallani vetoketjupussukkatekniikalla. Sittemmin olen kyllä tehnyt tukevia, topattuja pussukoita, joissa on pohjakin.

Pussukasta tuli tosi kiva – jotenkin sen näköinen, että sitä voitaisiin myydä kaupan hyllystä. Mutta tykkään enemmän tehdä tilkkumaisempia pussukoita!

Joiku-pussukka on ylhäältä noin 25cm leveä.
Korkeus noin 19cm,
pohjan leveys noin 8,5cm.
Käytin 25-senttistä vetoketjua.

Kankaista puheen ollen

Oli vähän kuin olisin voittanut arpajaisissa tai blogiarvonnassa, kun töistä tullessa minua odotti ulkomailta asti (Saksasta) tullut lupaavan pullea kirjekuori! Lähetin vähän aikaa sitten Tintille palan hänen ihailemaansa kissakangasta (ja vähän jotain muuta, mitä kuoreen sopi) ja hän lähetti ylettömän vastalahjan, esimerkiksi nämä aidot indonesialaiset puuvillakankaat:

En ole tällaisia kankaita nähnyt Suomessa missään! Upeita! Minulla on siis myönteinen ongelma – mitä ompelisin näistä?! (Uskon ongelman lopulta ratkeavan onnellisesti.)

Blogiarvonta jatkuu

Haluatko osallistua Tilkunviilaaja-blogin 2-vuotispäivän kunniaksi pystyttämääni blogiarvontaan? Voit osallistua tässä postauksessa kuvailemallani tavalla.

Enkä tiedä ihan vielä, mitä arvon! Siispä minua ilahduttaakin kaksi asiaa. Tai kolme:

- Juuri äsken katsoessani jo 15 ihmistä oli jättänyt kommentin / osallistunut arvontaan. Se on monta! Useammatkin ovat todella tervetulleet!

- Osallistuneet osoittavat ihanaa luottamusta siihen, että arvonnan voitto on heille mieleinen, vaikka joutuvat osallistumaan sokkona. Kyllä lämmittää!

- Kommenteissa on tosi monta innostavaa ideaa, kiitos niistä! Ja kiitokset monista kannustuksista!

Vähän karrella –tilkkuseinävaatteen epäonnistunut aloitus

Minulla on melko vajavainen avaruudellinen hahmotuskyky. Halusin koota mosaiikkipintaa ja kuvittelin, että saisin sitä syntymään paloista ja niiden ympärille ompelemistani reunuksista, näin:

Kääntelin koepaloja ympäri ja ämpäri ja jouduin toteamaan, ettei näistä pysty erkkikään kokoamaan järkevän näköistä kuviota. (Ainakaan ilman, että menee ikä ja terveys.) Palasin blogosfääreihin ja minulle selvisi, miten pinta syntyy helpoimmin.

Applikoimalla:

Kyllä, tämä aloitus vaikutti siltä, että pääsisinkin johonkin.

blogiarvonta /giveaway.

2011-11-03T16:43:00.000+02:00

Tilkunviilaaja® on jo kaksivuotias! Juhlistan merkkipäivää blogiarvonnalla / giveawayllä.

Merkkipäivä hiipi mieleen vähän liian myöhään, joten vielä en voi kertoa tarkkaan, mitä arvonnan voittaja saa. Joka tapauksessa Tilkunviilaajan valmistaman jonkun jutun. Juttu selviää lähipäivinä.

Osallistu blogiarvontaan seuraavasti:

- Jätä tähän blogipostaukseeni kommentti, jossa kerrot ainakin yhden aiheen uudeksi ohjeeksi/tutoriaaliksi. Minkä ohjeen haluaisit minun kehittävän ja jakavan? Ideoita saa antaa useampia (ja useammassa eri kommentissa), mutta jokaisella osallistujalla on silti yksi arpa.

- Liitä kommenttiisi yhteystieto, että voin ottaa Sinuun yhteyden, mikäli voitat!

Voit osallistua arvontaan 9.11.2011 asti. Osallistuakseen ei tarvitse olla bloggaaja. Yhteystiedot ovat kuitenkin ne tärkeimmät!

Arvon voittajan 10.11.2011 ja jos saan postauksen aikaiseksi, kerron tuona päivänä myös voittajan nimen tai tunnisteen.

Lasinaluset

Tilkkutarhan kiltavierailusta löytämäni ihana kuponkikangas on muokkautunut vielä ihanammiksi lasinalusiksi. Tässä he odottavat tikkaamistaan:

Pallollinen kangas sopi kuponkien väreihin juuri täsmälleen, ja kangasta sattui olemaan juuri ja juuri riittävästi kuuteen lasinaluseen. Tähteeksi ei käytännössä jäänyt mitään.

Seuraaviin lasinalusiin tulee siis toisenlaista pallokuviokangasta:

Epäsiistiä

Taas unohdin ompelupisteestä poistuessani sulkea kangaskaapin oven. Palatessani takaisin näin perheemme karvahenkilön pistäytyneen kaapilla:

Ehkä teistä lukijoista on tylsää nähdä näitä kuvia kerta toisensa jälkeen, mutta kestäkää! Minulle on niin valtava mysteeri, mikä saa Kissamme riipomaan tilkkukankaani lattialle, kerta toisensa jälkeen. Onkohan se nähnyt televisiossa mainoksen, jossa lelulaatikon pohjalta aukeaakin pääsy toiseen maailmaan? Tai ehkä se on lukenut Velho ja Leijona –kirjan ja luulee, että kangaskaapin läpi pääsee kulkemaan Narniaan.

Kummallisen näköistä tilkkupintaa

Tikkaussyheröin ympäröimäni koekirjain sai ympärilleen jäännöspalapussista melkein satunnaisesti poimittuja kankaita:

Aika omituisen näköinen kokonaisuus, mutta pussukan tästä kyllä teen. Tosin toisen pussukkapuolen tekeminen on vaikeaa. Aina voi tehdä yhden satunnaisesti kummallisen, mutta että tekee toisen samalla tavalla satunnaisesti kummallisen. Tällä hetkellä pinta odottaa sitä toista puoliskoa sekä tikkaamista jäykistekerroksiin. Vetoketju on jo valittuna!

Tyttären nimi alkaa eellä ja hän kysyi huolestuneena, tuleeko tästä hänelle pussukka!

harmittaa!

2011-11-02T10:50:00.000+02:00

Teen kaikkeni pitääkseni blogini myönteisenä, mutta nyt on pakko voihkaista.

Valmistin pienen seinävaatteen Tilkkuyhdistyksen ”Rakkaudella on väri” –teemaiseen kilpailuun, jonka viimeinen palautuspäivä oli syyskuun viimeisenä. Eilen sain postissa palautteen työstäni, joka ei käsittääkseni sijoittunut kilpailussa mitenkään (tätä ei kirjeessä ollut sanottu maailman selvimmin). Pidän arvossa sitä, että kilpailuun osallistuneet yleensä saavat palautetta ja myös tietoa kilpailutöiden arviointijärjestelyistä.

Tähän mennessä kaikki siis ookoo.

Mutta hei, haloo! Kilpailutyöni nimi kerrottiin jurylle väärin!

Työni nimi esiintyi kilpailulomakkeella ja myös pari kertaa työhön liittyvässä tarinassa, ja kopiointivaiheessa nimi oli luettu väärin ja uudelleen kirjoitettu väärin. Toki vahingossa!

Nielisin tämän ja harmittelisin aika vähän, jos työni nimi olisi ollut vaikka ”Rakkaus 1” ja jurylle olisi kerrottu sen nimenä ”Rakkaus 2”.

Mutta työni nimi oli ”Vähän karrella” ja jurylle kerrottiin, että sen nimi olisi ”Vähän kerralla”. Nämä kaksi sanayhdistelmää toki tarkoittavat aivan eri asioita. Nimi olisi ollut tärkeä osa työtäni! Katsokaa vaikka, tässä valmis työ:

Sydän on ehkä kulunein rakkauden symboli, mutta mielestäni kuluneisuus väheni olennaisesti, kun esitinkin ”vähän karrella” olevan sydämen. Nimi olisi ehkä herättänyt muitakin ajatuksia.

Mutta että ”Vähän kerralla” ! Miten se liittyisi rakkauteen ja sen väreihin?! Ei mitenkään! Kun katsoo mosaiikkimaista pintaa, voi tietysti ajatella, että sydän on rakennettu ”vähän kerralla” (tai oikeammin vähän kerrallaan), mutta silloin työn perusajatus on aivan toinen.

En tiedä, itkisinkö vai nauraisinko. Ainakin minua harmittaa, sillä vahinkoa ei voi korvata millään. Sijoittuminen sikseen, mutta ainakin olisin halunnut työtäni arvioitavan oikean nimisenä, koska nimessä oli osa työn jujua.

Muuten, jos haluatte nähdä lisää kuvia Vähän karrella -työn tekovaiheista, jättäkää kommentti! Kommentoida voi toki muutakin, mutta mielellään myönteisessä hengessä. Tarkoitukseni ei ole syyttää ketään - vahinkoja sattuu eikä niille voi mitään - tai purkaa katkeruuttani, kun en voittanutkaan! :-)

"Mustan kissan pyöreät posket"

2011-11-01T09:59:00.000+02:00

Uusi vetoketjulaukku on valmis! Sen nimi on tosiaan Mustan kissan pyöreät posket. Posket voisivat olla paksutkin, mutta pyöreiden tikkauskuvioiden takia valitsin Tyttären kanssa näin.

Laukun vuorissa on vähän bling-blingiä:

Vetoketjulipareeseen olisin voinut valita samaa laukun varsinaisen tilkkupinnan kangasta, mutta halusin näkymään vähän vaihtelua. En myöskään ryhtynyt kokeilemaan pyörylöiden tikkaamista näin kapeaan lipareeseen. Vapaa konetikkaus pieneen kappaleeseen on tarkkaa puuhaa.

Laukun mitat:

Leveys noin 38cm, korkeus noin 29cm, pohjan leveys noin 10cm.

Käytin 45-senttistä vetoketjua.

En tehnyt mainittavia mokia. Huomasin, että vinoon leikatun kaitaleen ompeleminen laukun yläreunaan oli helpompaa kuin suoran kaitaleen, ainakin tämä kangas taittui todella helposti ja tasaisesti eikä kaitale jäänyt mistään poimuille.

Olen yleensä käyttänyt suoraa kaitaletta, mutta tähän leikkasin jostain syystä vinokaitaleen. Ihmettelin sitä itsekseni kun aloitin kaitaleen kiinnityksen.

Blogini täyttää näinä päivinä kaksi vuotta (töttöröö, fanfaari!) ja suunnittelen blogiarvonnan järjestämistä. Viimeksi kyselin ideoita siihen, mitä joulukankaista voisi ommella. En kyllä ajatellut tänä vuonna kysyä samaa!

mustaa ja keltaista.

2011-10-31T10:52:00.000+02:00

Tässä musta-keltainen, valmiiksi tikkaamani tilkkulaukun pinta ja muut vetoketjulaukkuun tarvittavat osat: vuorikappaleet (tilkkupinnan alla), sisätaskukappale vuoripaloineen, valmiiksi ommellut sangat, vinokaitale laukun yläreunaan, vetoketjulipareet, vetoketjun vetimeen kiinnitettävä kaitale sekä itse vetoketju.

Aika monta palaa siis tarvitaan varsinaisen pääosan lisäksi! Eivätkä tässä ole mukana vetoketjulipareeseen käyttämäni tikkausvanupalat eivätkä sankoihin silittämäni tukikangaskaitaleet, sankojen sisälle tulleista pyykkinarun pätkistä puhumattakaan.

Ompelin vetoketjulipareen tällä kertaa niin, että vetoketju avautuu laukun puolelta eivätkä lipareet ole toisissaan muuten kiinni paitsi vetoketjun välityksellä.

Laukku on melkein valmis, vaikkei näytä siltä. Kaikki osat ovat valmiina ja vain yläreunan huolittelukaitaleen kiinnittäminen puuttuu. Ja sen jälkeen päällitikkaus.

Ompelin sangatkin siksakilla kiinni laukkuun ennen lipareen ja kaitaleen nuppineulottamista. Yleensä kiinnitän kaiken vain nuppineuloilla, mutta ajattelin että väliaikainen ommel vähän ehkä helpottaa kerrosten käsittelemistä.

Laukun valmistuminen häämöttää. Ah, mitä seuraavaksi?

kiltaillassa.

2011-10-28T10:22:00.000+03:00

Voi että! Helsingin tilkkukilta Syyringillä oli eilen kiltailta. Meillä on tietysti aina kivaa, mutta nyt oli vielä ekstrakivaa erikoisteemalla ”Tilkkutarvikemyymälä”. Tilkkutarhan Minna toi myymälänsä kokoukseemme, että saimme … no tehdä tutkimustyötä. Tutkimme erilaisia kankaita ja tarvikkeita. Minä vein kotiin esimerkiksi kolme metriä silitettävää tukihuopaa tarkempaa tutkimusta varten.

Kyllä, juuri sitä tukihuopaa, josta ylenkatseellisehkosti totesin jokin aika sitten, ”etten ole oikein varma, onko se minun juttuni”. Tai ainakin melkein niin totesin. Niin mielipiteet muuttuvat.

Aion tehdä tarkempaa tutkimusta myös seuraavien hankintojen parissa:

Quilts Japan –lehden jouluinen numero. Olen erittäin kiinnostunut selvittämään, mitä projekteja lehdessä on (en ole tutkinut sitä vielä juuri ollenkaan). Aiempi ostamani numero pari vuotta sitten oli täydellinen menestys! Luin sen kannesta kanteen monta kertaa ja toteutinkin sieltä jutun, Hoopon kangaskuusen.

Mukana myös pari punasävyistä kangasta, punaista konetikkauslankaa, magneettinepparit ja pitsivetoketjut.

Otin kotiin tutkittavaksi ihanaa kissakangasta sekä omituisen väristä kuviokangasta, joka vaikuttaa todelliselta haasteelta.

Tässä kankaassa ei kyllä ole mitään tutkittavaa. Tämä on nähty ja tämä on ihana. Näitä kuviokuponkeja tullaan näkemään vielä ainakin lasinalusissa.

Kiltailta oli todellinen menestys. Mietimme myös, mitä juttuja voisimme käsitellä erikoisteemoina ensi kevään kiltailloissa ja keksimme monta kivaa ideaa. Tosi monella oli upeita näytettäviä Show & Tell –osiossa.

Yhdessä suhteessa ilta oli pettymys, snyyf. En saanut sälytetyksi kenellekään näitä ylimääräisiä kahvipusseja:

Tytär on kerännyt kaikki vintistä löytyneet kahvipussit ja pakannut ne siististi. Pusseja on vielä toinenkin laatikko. Huokaus. Täytyy kai ruveta urakalla tekemään kahvipussikasseja. En todellakaan aio heittää näitä roskiin – tosin nyt kun ajattelin asiaa tarkemmin, ihmettelen, miksen voi heittää näitä pois. No en voi.

Syyringin www-sivustolta löytyvää linkkilistaa kehuttiin. Linkit vievät kuulemma uskomattomin hienoihin paikkoihin. (En ole itse vielä tutkinut niitä tarkoin.)

tikkaussaavutus.

2011-10-26T10:38:00.000+03:00

Valtavan henkisen ja hyvin vähäisen fyysisen ponnistelun tuloksena sain vaihdetuksi ompelukoneeseeni konetikkaukseen erinomaisen hyvin sopivan erikoispaininjalan. Vaihto kestää tosiaan pari minuuttia eikä ole vaikeaa, mutta helpompaa on porskuttaa peruspaininjalalla eteenpäin ilman mitään vaihtoja.

Tosin esimerkiksi tällaista pintaa ei tavallisella paininjalalla saa tehdyksi:

Olin jo ajat sitten päättänyt tehdä tähän laukkuun ”pikkukivipinnan” ja käyttää rohkeasti taustakankaasta poikkeavan väristä tikkauslankaa. Käytin vaihtuvaväristä keltaista lankaa.

Alussa oli hankalaa. Ylälanka sotkeutui syöttäjiin ja kiristyi kiristymistään, kunnes huomasin pysähtyä. Seuraavaksi taistelin alalangan kanssa, kunnes kahden surkean aloituksen jälkeen huomasin, ettei se pujottunut oikein. Näiden kommellusten jälkeen tikkaaminen alkoi sujua, ja sain valmiiksi sekä etu- että takakappaleen.

Vaihdoin saman tien tikkauspaininjalan tilalle tavallisen paininjalan.

Jee! Laukun valmistus etenee! Tosin en saanut itsestäni irti enempää kuin tämän tikkauksen ja muut keskeneräiset tehtävät lykkääntyivät edelleen. Laukkuun pitää seuraavaksi löytää sopivat kankaat ja yhdistelmät vuoriin, vetoketjulipareeseen ja sankoihin. Niin ja sopivan pituinen ja värinen vetoketju!

tähti taiteltu.

2011-10-25T14:31:00.000+03:00

Sormet ihan syyhysivät päästä taittelemaan loputkin tähdestä, ja niinpä tähti on valmis. Täydensin kuvion neliömäiseksi, näin:

Ohjeessa neuvottiin käyttämään yläsyöttäjää (walking foot) jo siinä vaiheessa, kun ompelee pinoja taustakankaalle. Käytinkö? En käyttänyt – minunhan olisi pitänyt uurastaa minuutti, pari ruuvailun ja paininjalan vaihtelemisen parissa. Lopputulos näytti tässä vaiheessa silti hyvältä.

No, pannulappuhan ei ole lappu eikä mikään, ellei siinä ole vähän eristekerrosta ja taustakangasta ja jotain tikkauksia. Pihistelin ja leikkasin eristeeksi vain yhden college-jerseypalan, koska tähden kohdalta lappu on oikeinkin paksu jo ilman välikerroksia.

Ja sitten tikkaamaan. Ohjeen henkilö oli tehnyt ”yksinkertaisia varjotikkauksia,” joita päätin itsekin kokeilla. No joo:

Ilman yläsyöttäjää varovaisesti ommellut varjotikkaukset, ensimmäinen tikkauskierros, melko ok tulos. Muutamassa kohdassa kangas jäi vähän taitoksiin. Tikkaaminen oli kuitenkin mielettömän hidasta, joten seuraavaksi kerrokseksi piirsin pari viivaa sakaroiden väliin ja ompelin ne sakaralovesta aloittaen kahtena eri tikkausviivana. Ryppyyntyminen oli vähäisempää, mutta voi sitä pääteltävien langanpäiden määrää! Olen ommellut vasta kaksi viivaa ja langanpäiden päättely uuvuttaa jo nyt.

Tähti- ja muutkin suunnitelmat

Tytär arvioi tähden aivan liian hienoksi käytettäväksi niin vaatimattomassa kapineessa kuin patalapussa. Seuraavaksi voisinkin tehdä kolme punasävyistä tähteä jouluisemmista kankaista. Ompelisin tähdet riviin keskenään ja loihtisin siis pienen jouluaiheisen taulun. Vastaavanlainen joulutaulu voisi olla myös vihreä.

Tosin näitä suunnitelmia ennen täytyy tehdä seuraavaa:

- Kelta-mustan tilkkulaukun tikkaaminen. Olen kyllä henkisesti jo aika lähellä tämän aloittamista, sillä eilen illalla melkein jo vaihdoin koneeseen tikkauspaininjalan.

- ”Nopeasti syntyneen” tilkkupeitteen tikkaaminen edelleen. En juuri nyt tunne itseäni niin sinnikkääksi, että tikkaisin peitteen valmiiksi asti, mutta lisänä rikka rokassa!

- Ja Helsingin tilkkukilta Syyringin haastetyön eli Lapsettaa-teemaisen vauvanpeiton tikkaaminen on peräti aloittamatta.

mitä vain kunhan ei tikkaamista.

2011-10-23T20:46:00.000+03:00

Olen taas koko päivän menestyksekkäästi vältellyt musta-keltaisen laukun tikkaamista. Laukun tilkkupinnat ovat koossa ja collegejerseyt ja jopa tikkausvanutkin paikoillaan, tikata vain pitäisi. Mutta ei! Teen kaikkea muuta.

Kun esimerkiksi huomasin, että Kokkimaiset-lasinaluset olivat ensimmäiset tänä vuonna valmistamani lasinaluset, rupesin kokoamaan uutta settiä. Minulla on sydän- ja ruusuaiheista kuponkikangasta ja olin leikannut keskineliöitäkin valmiiksi. Valitsin reunoille vaihteeksi tweedmäisen värityksen:

Kai näistä joku pitää. Eivätkä aluset valmiina ole ainakaan liian äklömakean näköiset, vaikka keskiosassa on reippaasti romanttista kuviointia.

Lasinaluset jäivät tähän vaiheeseen, kun rupesin tavailemaan taitellun tähtipannulapun ohjeita ja leikkelemään ohjeen mukaisia palasia. Ennen kuin huomasinkaan, olin leikannut kaikki palaset.

Ajattelin vielä tehdä jonkun työvaiheen. Ensin silitin 76 palaan ohuen taitteen. Sitten ajattelin kokeilla, miltä värit näyttäisivät yhdessä. Saman tien asettelin paloja taustakankaalle, ja kun ne kerran olivat siinä, ompelin ne ohjeen mukaisesti kiinni.

Seuraava vaihe näytti niin mielenkiintoiselta, että toteutin myös sen. Ja seuraavan. Ja seuraavan:

Kunnes olin asetellut ja ommellut kaikki pinot taustakankaaseen. Miten siinä kävikin niin? Olin varmaan transsissa tai jotain.

Siinä vaiheessa olisi tuntunut höhlältä lopettaa, juuri ennen kuin olisin päässyt taittelemaan tähteä esiin. Taitteluvaihe olikin jännittävä, ja lopputulos alkoi näyttää oikein kivalta:

Olisin varmaan taitellut tähden loppuun asti, ellei Tytär olisi tullut pyytelemään minua muihin tehtäviin. No, huomenna voin jatkaa!

Valitsin tarkoituksella kankaat ja värit, jotka ovat mukavuusalueeni ulkopuolella. Tällainen tähtipannulappu ei sopisi minun keittiööni! Mutta kai tästäkin joku tykkää. Täytyy käydä kavereiden keittiöissä katselemassa heidän värityksiään sillä silmällä.

vaihteeksi lasinaluset. ja sekalaista.

2011-10-23T11:13:00.000+03:00

Kaivoin kesälomamatkalla löytyneen kokkiaiheisen kankaan esiin ja leikkasin sen toisesta reunasta irti muotokuvakupongit. Niitä oli vain viisi kappaletta, mutta suunnittelin silti niistä lasinalusia. Katsoin kankaan reunassa olevaa painokankaan kohdistusmerkistöä (värilliset pallot) ja etsin niiden perusteella kupongeille reunakankaan. Punaiset krysanteemit näyttivät hyvältä, ja taustakankaaksi löysin musta-valkoisen uushankinnan:

Ennen tikkausta mutta kaikkien muiden työvaiheiden jälkeen lasinaluspino näytti hauskan väriseltä:

Valmiit lasinaluset saivat nimekseen Kokkimaiset. Yhden alusen taustakankaaseen kiinnitin Tilkunviilaaja-kangasmerkin.

Tähtikuvioinen pannunalunen mielessä

Blogosfääristä löytämäni pannulappuohje on jäänyt kaihertamaan. Tulostin ohjeen, laskelmoin mittoja senteiksi (en osaa käyttää tuumamittoja) ja pohdiskelin, millaisella kangasvalikoimalla pannulapun voisi toteuttaa.

No, lattialla sattui olemaan vihreä, ruskeapalloinen kangas, jolle keksin terrakotanvärisen lahjakankaan kaveriksi. Kaksi muuta kangasta olikin vaikea löytää. Ensin lähdin ruskea-turkoosi-linjalle, koska palloissa on myös turkoosia väriä:

Ei tämä oikein täydellisesti miellyttänyt minua. Etsin esiin kaksi aivan erilaista kangasta:

Tämä vaihtoehto näyttää paremmalta. Vaikea vain on kuvitella, miltä kankaat näyttävät, kun yhdistyvät toisiinsa aivan kapeina soiroina.

Hyvää jouluako?

Tyttären ja tämän kaverin siivoustempauksen aikana näin pitkästä aikaa joulukangaskokoelmani. Minulla on "aika paljon" jouluaiheisia kankaita. Olin aktiivimuistista unohtanut tällaisenkin kaitaliinahankkeen:

Palat olivat irralliset. Ompelin värilliset kupongit punaisen yksivärisen kankaan päihin ja nyt pitää leikata sopivan kokoinen taustakangas, ommella nämä pussiin ja siten viimeistellä tästä kaitaliina (jollekulle) jouluksi.

Keltaisista tilkuista

Vetoketjulaukku etenee hitaasti, varmaankin siksi että kohta sitä pitäisi ruveta tikkaamaan. Huomasin kuitenkin tänään, että toinen kappale olikin toista hieman kapeampi ja ompelin siihen jatkopalan.

Olin tietysti leikannut collegejerseystä jo sopivan kokoisen palasen tälle taustaksi, joten jouduin jatkamaan jerseypalaa myös. Jätin kummankin jatkokohdan tähän kuvaan näkyviin. Arvaatteko, miksi laukkukappaleen jatkopala on juuri tuollainen?

Piilokuva

Otin illalla muutaman kuvan ~~ompeluhuoneeni~~ makkarin lattialla. Kissa ohitti minut astellen lähes jokaiselle kuvattavalle kappaleelle ensin ja rapisteli sitten johonkin.

Nolottaa näyttää kuva näin sekasortoisesta tilanteesta, mutta kuva ei olisi piilokuva, ellen näyttäisi kokonaistilannetta. Puolustuksekseni muistutan, että vinttiä on siivottu ja osa tavaroista (esimerkiksi kaapin päällä retkottava nukke ja sen päällä osittain näkyvä noidan tötteröhattu) on vielä ilman loppusijoituspaikkaa.

valmis Viiksikäs-vetoketjupussukka. lukemista.

2011-10-21T11:12:00.000+03:00

Sain valmiiksi poimutustyylillä toteutetun vetoketjupussukan, joka sai nimekseen Viiksikäs:

”Etukappaleessa” tasainen vyöte on hieman keskikohtaa ylempänä, jolloin pohjallisen pussukan pinta näyttää tasapainoisemmalta. ”Takakappaleeseen” ennätin ommella vyötteen täsmälleen kappaleen keskelle. Pohja kuitenkin syö kokonaiskorkeudesta vähän, ja vyöte asettuu lopullisessa pussukassa häiritsevän alas.

Ainakin minua tämä alapainotteisuus häiritsee. No, tämä oli kokeilukappale!

Sain pussukkaan tarvittavan pulleuden, sillä silitin laskostetut ja vyötetyt pinnat kiinni liimavanupalaan. En tikannut pintoja liimavanuun kiinni.

Pussukan pinnassa on kotikissoja, mutta vuorissa karjuu tiikeri:

Moka: Vuoripuolella on muuten kaksi Tilkunviilaaja-kangasmerkkiä, joista toinen on lähellä pussukan pohjaa. Ompelin nimittäin merkillä varustamani vuorikappaleen vetoketjuun ylösalaisin.

No-lo-a! Olisin voinut joko purkaa vetoketjuompeleen tai poistaa merkin, mutta laiskuus voitti. Merkki sai jäädä, mutta ompelin toiseen vuorikappaleeseen uuden merkin ja huolehdin, että sillä kertaa ompelisin vuorikappaleen vetoketjuun oikein päin!

Opin sopivasti Marlen tästä postauksesta, että pussukkakappaleet voi muotoilla alhaalta leveämmiksi, jolloin pussukka näyttää pohjan ompelemisen jälkeen suorakulmaisemmalta eikä kapenekaan pohjaa kohti kuten yleensä. Niinpä tämä pussukka on paljon edeltäjiään suorempi!

Valmiin pussukan mitat: leveys noin 26cm, korkeus noin 16,5cm, pohjan leveys noin 6cm.

Keltaista ja mustaa

Keltaiset tilkkukaitaleet ovat joidenkin lukijoiden mielestä olleet kivat. Toivottavasti ne ovat edelleen kivat, sillä yhdistin ne nyt mustiin kaitaleisiin:

No, Tytär ainakin tykkäsi.

Kummankin palan toiselle sivulle tulee vielä iso musta kappale, sillä tästä on tulossa isohko vetoketjulaukku. Ei mikään PC-laukun kokoinen saati että tekisin viikonloppulaukun kokoisen – ehei! Mutta pientä tilkkulaukkua isompi kuitenkin.

Laukkuun on tulossa vapaamuotoisia konetikkauksiakin, tai ainakin näin olen suunnitellut.

Olen katsellut kuvia lukenut

Ostin eilen kaksi lehteä, American Patchwork and Quiltingin ja Molly Makesin.

Edellinen ostamani American Patchwork and Quilting oli minulle tosi mieleinen. Siinä oli paljon katselemista ja sain siitä kivoja ideoita, vaikken usko toteuttavani yhtään lehden ohjeista sellaisenaan. Niinpä ostin uuden numeron, kun sen lehtihyllyssä satuin näkemään.

Selailin lehden jo läpi ja aion palata siihen yksityiskohtaisemminkin.

Uteliaisuuttani ostin Mollie Makes –nimisen lehden, jota en entuudestaan tuntenut lainkaan.

Lehdessä oli tosi yksinkertaisia toteutusohjeita, enemmän askartelutyyppisiä ompelujuttuja, ja paljon kivoja kuvia sisutuksista ja erilaisista tuotteista. Lehdestä voisi varmaan ottaa monta linkkivinkkiä. Mutta en usko ostavani toista tällaista, vaikka lehti on ihanan visuaalinen.

Löysin pari iltaa sitten kirjastosta Born Again Vintage –nimisen kirjan, jossa esitellään ehkä 25 erilaista vaatteiden muokkausta uuteen uskoon.

Kirjaa oli kiva selailla, mutten usko toteuttavani yhtään kirjan ideaa. Olen tosi nössö, mutta minusta tuntuu aina pahalta leikata kokonainen kunnollinen, ehjä vaate palasiksi. Rikkinäisiä minulla ei juuri ole, ainakaan sellaisia joista voisi saada jotain uutta aikaiseksi.

Tekemistäkin minulla on ennestään sen verran, etten ehdi kirppiksille metsästämään (rikkinäisiä) sopivia vaatteita muokkausprojekteja varten. Paljon kivampaa on leikata ehjiä kankaita palasiksi ja ommella niistä tilkkutöitä!

Kiinnostavaa

Tilkkuiluystäväni Milja on koostanut Helsingin tilkkukilta Syyringin sivustolle sivun, joka on täynnä kiinnostavia tilkkuiluaiheisia linkkejä.

köyhää aikaansaannosta.

2011-10-20T14:35:00.000+03:00

En ole muutamaan päivään saanut oikein mitään aikaiseksi. Tai no, olen tehnyt muutaman keltasävyisen tilkkukaitaleen uutta tilkkulaukkua varten:

Kokeilin myös blogosfääristä sattumalta löytämääni poimupussukkaideaa. Kuvia ja teko-ohje oli jossain, en valitettavasti enää muista, missä.

Tämä on ihan kokeilu. Huomaan jo kaksi asiaa:

- Olin ajatellut tehdä pussukkaan pohjan, mutta kiirehdin ompelemaan rypytysompeleet liian keskelle kangaspalaa. Siispä nyt keskellä näkyvä kissakangasvyöte holahtaisi valmiissa pussukassa ehkä liian lähelle pohjakohtaa ja näyttäisi kummalliselta.

- Olikohan alkuperäisessä ohjeessa tehty ihan taviskangaspussukka? En huomannut tarkistaa. Minähän en halua tehdä tavispussukoita, vaan aina uniikkeja ja mieluiten vanutikattuja. Miten mahtavat vanutikkaukset onnistua tällaiseen laskostettuun malliin? Tätäkin täytyy vielä miettiä ja ehkä kehitellä edelleen.

No ensimmäinen kappale voikin olla vähän harjoitteluhomma.

Kuvasta näen, että käyttämäni beigehtävä kangas näyttää kuin siinä olisi hileitä. Siinä ei ole, vaan kankaan painokuvio on toteutettu noin hauskasti. Elävänä kangas ei näytä ihan noin hohtavalta!

Huonoon aikaansaantiin on vähän syyn tapaistakin. Meillä nimittäin Tytär kaverinsa kanssa ottivat ja siivosivat vinttivarastomme. Meillä on kaltevakattoinen vintti yläkerran toisella sivulla ja se on nyt seitsemän vuotta vain ollut ja kumuloitunut.

Tytär ja kaverinsa kävivät kaikki tavarat läpi ja järjestelivät ne fiksusti laatikoihin ja hyllyille, jotka Mies hankki, kokosi ja asensi viikonloppuna. Tähän asti tavarat ovat asuneet vintin lattialla pinoissa, kasoissa ja röykkiöissä, mikä ei ole edesauttanut tilan siisteystasapainoa.

Siivouksen tuloksena on siisti vintti:

Siivouksen aikana kasat, pinot ja röykkiöt sekä kokoamista odottaneet laatikot ynnä muut olivat levällään yläkerrassa. Vaikka olisin periaatteessa mahtunut niiden sekaan leikkelemään ja ompelemaan, en saanut oltua. Jotenkin tuntui siltä kuin ei olisikaan ollut yhtään tilaa työskennellä.

Ei siis oikea syy mutta syyn tapainen. Nyt kun tavarat ovat hyllyillä ja vintti on siisteyttä pullollaan, ~~ompeluhuoneeni~~ makkari on taas käytettävissä. Toivottavasti pääsen taas vauhtiin ja saan jotain valmista aikaiseksi!

ei PC-laukkua vaan kukkia. ja vetoketjuja.

2011-10-17T20:53:00.000+03:00

Olen viettänyt aikamoiset tovit etsiessäni PC-laukun kaavaa, jota käytin sentään useampaan projektiin. Kaavaa ei vain löydy! Viimeksi etsin sitä laatikosta, johon olen siirtänyt keskeneräisiä projekteja. En löytänyt kaavaa sieltäkään, mutta löysin kaksi kiinnostavaa keskeneräistä:

1. Applikoidun tilkkukukan

Olin tikannut kukan ympärille muutamia viivoja, mutta jostain syystä tikkaaminen oli jäänyt kesken. Lisäsin muutamat tikkaukset, ja kukka oli valmis kiinnitettäväksi esimerkiksi tyynynpäällisen keskiöksi:

2. Punasävyisiä tilkkuneliöitä

Muistan kyllä, että olin tekemässä näistä tyynynpäällistä (siksi neliöitä on täydennetty mustasävyisin kaitalein), mutta pinta voisi olla kiva myös laukkuna!

Pintaan voisi kokeilla ”pikkukivitikkausta” eli pyörylöitä. Tosin ennen tikkaamisen aloittamista pitäisi sitten vaihtaa koko paininjalka, mikä toimitus kestäisi ylimääräiset pari minuuttia. Saa nähdä, a) käsittelenkö tätä tilkkuneliöpintaa pikapuoliin mitenkään ja b) tuleeko tikkauksista luovat vaiko tyypillisemmät suoran koneompeleen sovellukset.

Kukan ympäröinti

Applikoitu tilkkukukka tikkauksineen näytti niin houkuttelevalta, että ompelin sille saman tien kehykset.

Ensimmäisen kahden kerroksen jälkeen ympärille tulee vielä lisää sammaleenvihreää kangasta, mutta hankin sisätyynyn ensin, että osaan tehdä tyynynpäällisestä oikean kokoisen.

Vinkkejä vetoketjun ompelemiseen

Minulta kysyttiin vetoketjun kiinnittämisen yksityiskohdista.

Olen kiinnittänyt vetoketjulipareen laukkuun kolmellakin eri tavalla.

Helpoin näistä tavoista on toisesta päästä kanttinauhalla päätelty lipare.

Tässä on se hyvä puoli, ettei vetoketjun tarvitse olla täsmälleen tietyn mittainen. Ompelen lipareiden toiset päät pussiin ja huolehdin, että ne osuvat vetoketjun ympärillä tasan.

Vetoketjun ompelemisen vaikeushan on siinä, että toinen puoli tuppaa aina venymään toista enemmän. Tässä tekniikassa sillä ei ole väliä, koska toinen reuna tasaantuu vinokaitaleella huolitellen.

Olen ommellut vetoketjun kumminkin päin. Niin, että laukku avataan tarttumalla vetoketjun kiinnittämättä jääneeseen häntään:

Ja myös toisin päin: niin, että laukku avataan tarttumalla vetoketjun vetimeen laukun suupuolella.

Syksyn sävel –vetoketjulaukussa huolittelin vetoketjun reunat erikseen, en yhtenäisellä vinokaitaleella.

Sienimetsässä- ja Mjauahtava-tilkkulaukussa kiinnitin lipareen kokonaan laukun poikki. En erityisemmin pidä tästä tekniikasta, ja siihen on kaksi syytä:

a) Minua häiritsee, kun minun täytyy tarkkaan mitata vetoketju ja lipare etukäteen.

b) Vetoketjun kiinnittäminenkin on hankalampaa, kun päissä ei ole lainkaan varaa. En ole kokeillut tätä tekniikkaa isommassa vetoketjulaukussa, mutta ainakin näissä pienissä minun piti kiinnittää huolittelukaitale käsin (paitsi pidemmän suoraosuuden saatoin ommella koneella).

Ompelen vetoketjun niin, että kumpikin puoli on yhtä etäällä laukun sivusaumasta, niin vedinpäässä:

kuin loppupäässäkin.

Toivottavasti nämä kuvat valaisivat sitä asiaa, mitä pitikin.

lisää valmiita.

2011-10-16T18:21:00.000+03:00

Vetoketjulla varustettu pieni ja jäpäkkä, Kihu-Mihu-tilkkulaukkua hieman muistuttava tilkkulaukku on valmis. Kas tässä, Mjauahtava-tilkkulaukku:

Ja toinen puoli:

Etukappaleessa on suunnilleen keskellä olevan valkoisen palan vieressä hiukan oranssiin vivahtava kaitale, joka sopii laukkuun tosi hyvin. Laukun toisella puolella sama kangas sattui aivan toiseen reunaan, eikä näy kuin päädystä laukkua katsottaessa. Siksi etupuoli on mielestäni vielä kivamman näköinen kuin toinen puoli.

Tykkään myös laukussa käyttämästäni sankakankaasta:

Vetoketjulipareestakin tuli ihan mallikas:

Tästä kuvasta näkee, että laukku on erittäin vankasti tukevoitettu:

Sain Kissan viihtymään hetken laukkumallina. Näkee, ettei se ole täysin yhteistyöhaluinen.

Kesäkarkki-vetoketjupussukka

Ompelin myös vetoketjupussukan, kolmannen jossa käytin samoja kankaita. Tikkaukset jälleen loivasti aaltoilevia:

Tässä valmis Kesäkarkki-vetoketjupussukka:

Pussukassa on vaaleanliila vuorikangas eli monta eri pastelliväriä. Ilmankos mieleen tuli nimi ”Kesäkarkki,” kun väreistä tulee mieleen ranskanpastillit.

Tämä vetoketjupussukka on taas mallia pieni:

Pussukan leveys ylhäältä noin 16,5cm, korkeus noin 11cm ja pohjan leveys noin 6cm. Vetoketju oli kymmensenttinen.

Nyt on hyvä mieli, kun sain tänään kolme juttua valmiiksi asti. Mitään näistä en tehnyt alusta asti valmiiksi tänään, vaan minulla oli kaksi keskeneräistä ja yksi aihio käsillä.

Seuraavaksi syvennyn PC-laukkujen maailmaan. Välillä pitää saada tehdyksi jotain ei-minikokoista!

valmis: Liisa tilkkumaassa –vetoketjupussukka.

2011-10-16T12:45:00.000+03:00

Keksin leikata tasalevyisiä kaitaleitani hiukan vinottain kahtia, jolloin sain tilkkupinnasta vielä epäsäännöllisemmän. Toiselle puolelle tein vielä tahallani vinoon kulkevan yläreunakaitaleen:

Vuoriin löysin kahta sinisen sävyä:

Ja tässä valmis Liisa tilkkumaassa –vetoketjupussukka. (Pihamaalla krassitkin ovat vielä hengissä, vaikka yhtenä yönä tällä viikolla oli aste pakkasta.)

Kiinnittäisin huomionne vielä pussukan sivusaumassa näkyvään kantolenksuun. Olin jo hyvää vauhtia ryhtymässä ompelemaan tilkku- ja vuoripintoja pussiin, kun huomasin kiirehtiväni. Siitä tuli mieleen, että kiirehtiessäni minulta jää yleensä jotain tekemättä. Mutta mitä? Sentään muistin, että kantolenksu.

Onnellinen sattuma oli, että minulla oli juuri sopivan mittainen ja levyinen kaitale valmiina, jolloin lenksun ompeleminen ei juuri hidastanut pussukan varsinaiseen valmistamiseen ryhtymistä.

Valmis leveys yläreunasta noin 25 cm, korkeus noin 14 cm, pohjan leveys noin 7 cm.

Saan myös puna-musta-valkoisen tilkkulaukun tänään valmiiksi! Siitä ei puutu enää kuin huolittelukaitaleen päällitikkausompeleiden päätteleminen ja napin ompeleminen.

Marle kyseli kommentissa, olenko laskenut, montako pussukkaa olen tehnyt. Hurahdin tilkkulaukkujen ja pussukoiden tekemiseen muutama vuosi sitten, enkä silloin pitänyt kirjaa valmistamisistani. Harmi! Mutta tänä vuonna olen jo valmistanut 44 juttua ja viime vuonna sain valmiiksi 68 juttua. Että silleen.

pistoa, kaitaletta ja pussukkaa.

2011-10-15T16:25:00.000+03:00

Voi että! Olen ollut aivan liian kauan erossa ompelupöydästäni ja ompeluksistani!

Lähdin viikko sitten perjantaina perheen kanssa järven rantaan lomahkolle – palasimme sieltä kaupunkiin vasta tiistaina. En sentään ottanut ompelukonettani sinne mukaan, vaikka puolileikilläni niin uhkasin. Otin sen sijaan mukaan uuden ristipistotyön (vaikka Nalle Puh -ristipistotyö ei ole ihan vielä valmis).

Neljän päivän aikana sain ihan näin paljon tehdyksi:

Valmiina kuvion pitäisi näyttää tältä:

Joudun kuitenkin purkamaan kaiken tähän mennessä tekemäni pois. Ohje oli nimittäin epäselvä! Siinä neuvottiin ristipiston toteutus sen mukaan, mikä kangas paketissa olisi, mutta minulta puuttui vähän perustietoa, sillä en tunnista Aida-kangasta siitä toisesta. Niinpä tulkitsin piirroskuvan väärin ja ompelin kaikki pistot liian pieniksi!

Minusta paketissa ollut kangas oli juuri tuollaista reikäistä numeroa 2, mutta pitkällisen kokeilemisen jälkeen on pakko päätellä, että kangas olikin numeroa 1. Merkillisen epäselvät kaaviot ja ohjeet! En ole tällaiseen törmännyt aiemmin.

Ompelin tilkkulaukkua

Palattuani vihdoin ompelukoneelle puna-musta-valkoinen tilkkulaukkuaihio odotti pöydällä kärsivällisen näköisenä. Pahoin aavistuksin otin laukun käteeni, mittailin sangoille sopivat paikat ja aloin kiinnittää yläreunan huolittelukaitaletta.

Ompelin ensin pätkän koneella ja kun en enää saanut työtä taipumaan paininjalan alle jatkoin käsin. Kun suora taas aukesi, jatkoin koneella ja loput taas käsin. Enpä kokenut yhtään neulanpistoa! Olisinko yhden ompelukerran jälkeen hiukan kehittynyt?

Laukun yläreuna ei ole vielä kovin siisti:

Kas tässä näyte ompeleistani:

Sain ompeleen kulkemaan suoraa linjaa kun piirtelin häviävällä tussilla itselleni apuviivan.

Ompelin pussukkaa

Hirveä hinku oli ompelemaan uutta pussukkaa. Nappasin esille ottamani kankaat, tarkistin että minulla olisi niihin sopivan värinen vetoketju ja leikkelin sitten niistä satunnaisen kokoisia paloja ja kaitaleita. Löysin sopivat collegekankaan ja vanupalat ja lähdin kokoamaan tilkkupintaa ”sitä mukaa tikaten”.

Ensin leikkaamani palat riittivät sopivasti yhteen pussukkapuoleen. Leikkasin vähän lisää ja tein toisenkin puolen. Kas tässä:

Mielessä minulla on lukuisia ideoita, esimerkiksi mustanpuhuva pussukka, jossa on keltainen koristeruuturaita toisessa reunassa. Ja PC-laukun uutta mallia pitäisi päästä kehittämään! Lasinalusia en ole tehnyt pitkään aikaan, niiden pariin voisi välillä palata.

Lisää ideoita sain tästä Oh, Fransson! -blogin postauksesta, jossa esitellään Modern Mix -tilkkutyökirjaa. Ihania malleja!

tilkkulaukku mallillaan.

2011-10-06T15:19:00.000+03:00

Puna-musta-valkoinen tilkkulaukku seisoo nyt omillaan. Ihan totta, kiitos tukihuovan, se on niiiin jäpäkkä että! Katselen epäluuloisena laukun vielä huolittelematonta yläreunaa ja sormiani pistelee jo valmiiksi.

Olen tässä kuvassa harsinut toisen puolen vetoketjuliparetta kiinni laukun yläreunaan. Pari kertaa otti jo auts! neula sormeen. Taustalla kajastaa punaisehko pitkulainen juttu, se on toinen laukun sangoista.

Taskua ommellessani yllätyin. Olin koonnut taskun päällisen ja ommellut sen taustakankaansa kanssa pussiin sekä kääntänyt oikein päin, kun huomasin kankaassa kuprun. Siinä oli ihan selvä virhe!

Jos olisin huomannut virheen ajoissa, olisin voinut leikata taskupussin toisesta kohdasta, mutta tässä vaiheessa uusintatyö ei houkutellut. Vaan ei hätää! Kiinnitin Tilkunviilaaja-kangasmerkin virhekohdan päälle.

Yleensähän kiinnitän merkin taskupussin yläreunaan, jotta se näkyy oikein hyvin ulos kun laukun avaa. Ihan hyvin tämäkin kyllä toimii, ja mikä tärkeintä, kankaan virhettä ei enää näy.

Uusi pussukkako?

Lahjoituksena saamassani kangasaarrekassissa näytti olevan myös hempeää väriä. Kuvassa alimpana oleva vaaleanpunainen kangas innoitti kokoamaan mukaan kolme hyvin erilaista kaverikangasta:

Jospa tekisin näistä vetoketjupussukan?! Järkevämpää tosin olisi aloittaa vähän kookkaampi projekti, esimerkiksi PC-laukun paranneltu versio, jota olen mielessäni joskaan en käytännössä suunnitellut.

pintaa ja kankaita.

2011-10-04T09:58:00.000+03:00

Musta-valko-punainen tilkkulaukku on nyt tikattu (perinteisin suorin ompelein) ja olen leikannut/ommellut siihen myös vuoripalat. Toiseen vuorikappaleeseen pitää vielä tehdä ja ommella sisätasku. Sangat ovat myös kesken, mutta sen jälkeen pääsenkin kokoamaan laukun.

Laukkuun on tulossa vetoketjukiinnitys. Punainen vetoketju punaisen kankaan keskellä ei ole mikään erikoinen näky. No, vaihtuvaväriset tikkaukset elävöittävät yhdistelmää.

Toivon parasta, eli että lipareen pystyy ompelemaan laukun suulle ilman ylettömän väkivallan käyttöä.

Manailin aiemmassa postauksessani, että teen liikaa pieniä luomuksia. Otin onkeeni huomautuksestani (ajatella, että kuuntelen itse omia neuvojani joskus) ja päätin lähteä tekemään PC-laukkua kera tietyin muutoksin. Ja taas kävi samoin kuin niin monta kertaa: kaava on kateissa! Minulla oli (itse tekemäni) PC-laukun kaava, jota käyttelin aivan kelvollisella menestyksellä useampaan otteeseen, mutta nyt se on kadonnut jäljettömiin! Se on varmaankin samassa paikassa kuin kangasjojojen tekoon tarkoitettu muovinen, kaupallinen työkalu – sitäkään en ole nähnyt pariin kuukauteen, vaikka olen etsinyt.

Voi että! Ei huvittaisi ruveta tekemään uutta PC-laukun kaavaa, kun vanha toimi. Olisi niin paljon helpompaa lähteä muokkaamaan hyväksi havaittua entistä kaavaa.

Kangaslöytöjä lahjasäkistä

Kerroinkin ihastuneena, että sain viime perjantaina oikean kangasaarteen! Tässä vain kaksi päällimmäistä löytöä. Ensiksi ilmiselvä hamekangas:

Tämä on NIIIIN minun mieleiseni hamekuosi! En ole tarkistanut, miten paljon kangasta oikein on, mutta kaipa siitä lyhyen hamosen pystyy loihtimaan. (Eri asia on, miten kauan loihtimiseen kuluu aikaa. Voi olla, että villahamekausi on pitkällä/ohi/taas täällä siinä vaiheessa, kun saan hameen valmiiksi. Jos saan.)

Mielenkiintoiset kangasnäytepalat tilkkuiluun:

Tarkkaavaiset lukijani huomaavatkin, että olen yhtäkkiä keksinyt taiteellisesti poimutella kangaspaloja enkä tavalliseen tapaani vain läiskäissyt kankaita matolle kuvattaviksi: törts. Tällä lailla poimuilla nämä näyttävät vielä mielenkiintoisemmilta.

vetoketjulaukku aluillaan.

2011-10-03T10:28:00.000+03:00

Kokosin Kihu-Mihu-tilkkulaukun uniikkia toisintoa ja sainkin etu- ja takakappaleen tilkkupinnan valmiiksi. Nyt pitää haeskella muistista tai muistiinpanoista tieto siitä, millaisen levyinen vetoketjulipare toimi ”Sienimetsässä”-tilkkulaukussa. Hämärästi muistelen, että vetoketju ainakin oli 25cm pitkä? Voi sentään, miten hutera muisti minulla on – ja niin hätäinen toimintatapa, etten kirjaa tärkeitä asioita muistiin seuraavaa kertaa varten.

Minulla ei ollut erityistä suunnitelmaa siihen, minkä levyisiä kaitaleita käyttäisin tilkkupinnassa tai siihen, missä järjestyksessä sitten kaitaleet yhdistäisin. Niinpä tein etu- ja takakappaleesta erilaisen.

Julistin ”Sienimetsässä”-laukun valmistuttua, etten käyttäisi paksuhkoa tukihuopaa enää, ainakaan näin pienessä laukussa. Mitä tein? Leikkasin tälle laukulle jäykistekerroksen paksuhkosta tukihuovasta. En nimittäin voi kieltää, etteikö jäpäkkä laukku näyttäisi vielä enemmän ”oikealta laukulta” kuin vähän kevyemmin topattu, esimerkiksi "Karaoke"-tilkkulaukku (joka sekin on hyvin uskottavan oloinen). Ja täytyyhän ostettu materiaali johonkin käyttää…

Tyypillisiä näkymiä

Tytär piti minulle tuokion verran seuraa tilkkupintaa ommellessani. Ajankulukseen hän dokumentoi ympäriltään ”tyypillisiä näkymiä”.

Tyypillisin näkymä on ehkä Äiti ompelukoneen ääressä:

Hyvin tyypillistä on myös, että ~~ompeluhuoneen~~ makkarin lattialla on leikkuualusta, viivain, leikkuri, saksia ja kankaita.

~~Ompeluhuoneen~~ Makkarin nojatuolissa on tyypillisesti röykkiöittäin tavaraa. Juuri nyt siinä on poikkeuksellisen jättiläismäinen röykkiö vaatteita, sillä siirsin viikolla syys- ja talvivaatteet säilöstä aktiivipalvelukseen, mutten saanut aikaiseksi ripustaa "ihan" kaikkia vaatepuille.

Päällimmäisenä röykkiössä on tilkkulaukkuaihio (ai niin, pitää tehdä sekin valmiiksi) ja kokeiluruusupala. Röykkiön alimmaisena on "nopeasti valmistuva" tilkkupeitto, jonka tikkaaminen on meneillään - niin ja siksi röykkiö on noin iso!

Tämän näkymän tyypillisyydestä olen vain puolittain samaa mieltä. On tyypillistä, että läppäri sijaitsee sängyllä tilkkupeiton päällä, mutta mittanauha on useimmiten jossain muualla. Eilen tarvitsin läppärin ääressä ollessani mittanauhaa, kun kirjasin ylös ”Laakson lilja-” ja ”Kirpeä”-pussukan koot blogiani varten.

ompelin vetoketjupussukan. ompelin toisen.

2011-10-02T11:19:00.000+03:00

Kesämuistoja-vetoketjupussukkaa muistuttava, myös uniikki vetoketjupussukka nimeltään ”Laakson lilja” on valmis. Tytär kävi kyllä julistamassa pussukalle nimen ”Terveisiä Muumilaaksosta,” mutten halunnut käyttää toisen rekisteröimää nimeä. Kelpuutin kuitenkin laaksoteeman.

Tämä on sarjaa ”pieni pussukka,” leveys ylhäältä noin 16cm, kokonaiskorkeus noin 11cm, pohjan leveys 6,5cm.

Onnistuin muistamaan, että huomiokangas kannattaa asemoida tilkkupinnan yläreunaan, koska alareunassa esiintyvät kankaat jäävät pohjan puolelle vähän piiloon.

Vuorikangas on samaa sinistä, jota on päällisen tilkkupinnan tilkuissa.

Ja muistin ommella pussukkaan myös kiinnipito-/riiputuslenksun.

Ompelin toisenkin vetoketjupussukan. Pakko oli tarttua perjantai-iltana lahjoituskassista löytyneeseen silmiä särkevän keltaiseen vintagekangaspalaan!

Vaikka olin noukkinut esille useampia kaverikankaita, päädyin käyttämään vain neljää muuta kangasta. Näistä yksi eli tuo keltainen, valkoraidallinen on myös vintagekangas. En tiedä, syntyikö näiden muiden käytöstä erityistä särmää pussukkaan.

Ompelin tilkkupinnat taas ensin valmiiksi ja tikkasin ne sitten jäykistyskerroksiin kiinni.

Tikkausvaiheessa sain jonkinmoisen idean käyttää ompelukoneeni minulle tarjoamaa koristeommelvaihtoehtoa. Käytin sitä hyvin varovaisesti ja loput tikkaukset ovat loivasti aaltoilevaa suoraa tikkiä. Käytin vihreää ja keltaista konekirjontalankaa, ja kone teki tällä kertaa oikein kaunista tikkiä.

Pussukan ompelemisen alkuvaiheet on melko hyvin dokumentoitu – otin tällaisenkin kuvan:

Olen tässä ommellut vetoketjun toisen puolen kiinni päälli- ja vuorikankaan väliin – vetoketjupussukan ompelemisesta lisää tällä sivulla – ja riiputuslenksu on valmiusasemissa. Tämän ompeluvaiheen jälkeisiä kuvia ei sitten olekaan, eikä niitä varmaan kukaan kaipaakaan.

Mutta valmiista pussukasta on kuvia! Uhmasin sunnuntaiaamun ”raikkautta” eli alle viiden asteen lämpötilaa ja kävin sisävaatteissani pihalla pyöräyttämässä kuvaussession. Tässä esittäytyy valmis ”Kirpeä”-vetoketjupussukka:

Löysin pussukkaa varten sopivan värisen, 20cm pitkän vetoketjun. Pussukan valmis leveys onkin noin 21cm yläreunasta. Sen korkeus on noin 15cm ja pohjan leveys on noin 7cm.

Pussukan värit eivät tule kuvassa esille. Vintagepalan keltainen on todella intensiivinen! Siitä sain idean pussukan nimeenkin: värit tuntuivat melkein hampaissa asti, ja mieleen tulivat kirpeät karkit.

Keltaista, valkoraidallista kangasta riitti vuoriksi asti.

Tyttären mielestä tämän pussukan pitäisi olla nimeltään ”Banaani,” koska tilkkupinnassa on jokaista banaanissa esiintyvää väriä ja pussukka on muodoltaankin hiukan banaanimaisen käyrä. Tälläkin kerralla päädyin nimeämään pussukan itse keksimälläni (Tyttären mielestä tylsällä) nimellä.

Olen älytön

Katsahdin eilen illalla puolivalmiin Kirpeä-pussukan suuntaan ja tajusin yhtäkkiä oman älyttömyyteni. Miksi ihmeessä teen pieniä pussukoita vielä pienemmistä kangaspaloista, kun minulla ON niin paljon kankaita?! Olen jollain tavalla älytön tai järjetön. Voisin edes tehdä isompia, olalla kannettavia laukkuja (kuten Syksyn sävel –vetoketjulaukku) tai vielä parempaa, lisää PC-laukkuja (kuten Liskot-PC-laukku). Tai voisin valloittaa aivan uuden laukkualueen ja kehittää oman ”overnight bag” –mallin.

Seuraavaksi kuitenkin keräilen kaverikankaat Kihu-Mihu-tilkkulaukussa käyttämäni musta-punaisen kissakankaan ympärille ja tekaisen niistä vetoketjullisen pikkulaukun. Siis pienen.

lokakuun tilkkuja. kankaita!

2011-10-01T13:23:00.000+03:00

Kesämuistoja-pussukan sukulaispussukka on melkein valmis, ja jipii, taidan muistaa ommella ja kiinnittää siihen myös kiinnipito-/riiputusrenksun:

(Taiteltu vaan ei ommeltu renksu kuvassa päällimmäisenä.) Pussukassa on siis 15cm pitkä vetoketju. Se on koottu tilkuista niin, että pääasiakangas on ylimpänä, jolloin ei ole pelkoa sen jäämisestä pohjapuolelle vähän piiloon. Kokosin tilkkupinnan ensin ja tikkasin sen sitten loivasti aaltoilevin tikkauksin kiinni jäykistyskerroksiin eli collegejersey- ja tikkausvanupalaan.

Vuorikangasta esiintyy myös pussukan päällisen tilkkupinnassa. Vetoketjua kiinnittäessäni minulle käy yleensä näin, eli vuorikappaleet näyttävät alkavan ja päättyvän eri kohdilta.

Ei haittaa. Tasoitan epätasaisuudet samalla kun ompelen pussukkakappaleita pussiin.

Joku tulee jonkun luo

Olen kuullut sanonnan ”raha tulee rahan luo” ja ihmiset ilmeisesti uskovatkin siihen. Humoristiset rikastumisvinkitkin tuntevat esimerkin siitä, miten ansaitaan miljoona. Vinkki alkaa: ”otetaan ensin miljoona euroa”. Mutta tulipa raha rahan luo tai ei, minusta tuntuu, että kankaat tulevat kankaiden luo! Olen varmaan jo aikaisemminkin vähän ihmetellyt sitä, miten paljon tunnun saavan kangaslahjoituksia nyt, kun minulla on jo ”melko mittava” kangasvarasto koottuna. En silti kieltäydy juuri koskaan, vaan otan vastaan kaiken tarjotun kangastavaran erittäin kiitollisena!

Eilen sain valtavan Ikea-kassillisen kankaita. Valikoima oli jännittävä! Kassissa oli kolmessa eri muovikassissa erilaisia ja eri kokoisia kankaita, ja yhdessä kassissa oli merkintöjen mukaan kankaita, jotka oli pakattu varastoon 1970-luvulla!

Kävin kassit läpi nopeasti selaillen. Mikä aikamatka! Miten mielenkiintoisia kankaita kasseista löytyikään! Otin esille pienehkön kaistaleen Tampellan kuosilta vaikuttavaa puuvillaa ja etsin sille (ehkä hiukan liian saman sävyiset) kaverikankaat, että pääsen ompelemaan siitä pussukkaa:

Eilen kassista löytämäni vintage-kangas alimpana. Varastoissani oli siihen sopivaa kelta-valkoraidallista aiemmin saatua, myös vintage-kangasta. Ehkä näihin vintageihin tulee särmää, kun yhdistän ne hyvin uusiin kuoseihin. Katsotaan!

Pussukka ja kassi mukana menossa

Siskoni on ehkä paras asiakkaani ja ainakin hän on uskollisin fanini – hän tykkää miltei jokaisesta teoksestani ja on aina kiinnostunut näkemään uusia luomuksia. Annoin hänelle tässä taannoin ”Iltahämärässä” -tilkkupeitteen, ja hänellä on myös kolme tekemääni PC-laukkua: Liskot, Punatulkut ja ensimmäinen tekemäni eli Linnut (tästä ei ole kuvaa). Hän ei taida kuljettaa näissä laukuissa aina PC:tä vaan ehkä myös jotain muuta.

Hänellä on myös muutama tilkkulaukku, pussukka ja kassi, esimerkiksi applikoidulla tilkkukukalla koristettu pinkki tilkkukukkakassi. Kassissa hän kuljettaa Vadelmaunelma-vetoketjupussukkaa:

pieniä pussukoita. paita.

2011-09-30T14:42:00.000+03:00

Kesämuistoja-pussukka osoittautui niin suosituksi, että useampi kuin yksi ihminen olisi sen halunnut. Vastaan huutoon ja teen pussukasta toisintoja, jotka tietysti nekin ovat uniikkeja. Siniseen vetoketjuun olen kehittänyt tällaisia tilkkupintoja:

Nämä tilkkupinnat taas vaatisivat vaaleanpunaisen tai kenties vaalean keltaisen vetoketjun, mutta sellaista ei ole sopivan pituista:

Tilkkupinnat jäävätkin nyt toistaiseksi odottamaan, että paikallistan ( = menen kauppaan ja ostan ) tähän tuloillaan olevaan pussukkaan sopivan vetoketjun.

Markkinakatsaus

Kommentoijat ovat kyselleet, myynkö näitä tekemiäni juttuja vai annanko kaikki eteenpäin. Lähipiirini saa toki osansa näistä, mutta olen harjoittanut myös vaihdantaa. Erityisen aktiivisesti tällä viikolla! Yhteensä yhdeksän juttua on upouusilla omistajillaan, ja tilauskirjanikin on täynnä. Todella hieno tilanne siis.

Mutta nyt kun minun pitäisi surrutella koneella tilkkujuttua toisensa perään ja vastata näin kysyntään, mitä teen? Ompelen itselleni paidan, jota tarkkaan ottaen en edes tarvitse (koska minulla on muitakin paitoja vaikkakaan ei juuri tällaista):

Yhdistelin tosiaan kaula-aukon yhdestä kaavasta toiseen paitakaavaan. Paita näytti aika kivalta ylläni ja oikein kivalta mallinuken yllä! Tavoistani poiketen ompelin paidan kokonaan valmiiksi sen jälkeen kun olin istuttanut hihat ja ommellut hiha- ja sivusaumat. (Tavallisesti jätän homman siinä vaiheessa kesken ja paitaraukka joutuu odottamaan hihojen ja helman päärmeitä toisinaan vuodenkin, tai ehkä pidempään.)

Mysteeri

Toivottavasti kukaan lukijoista ei nyt ajatellut, että jipii, tässä aloitetaan mysteeritilkkutyön tekeminen…

Kyseessä on nimittäin todellinen mysteeri. Olen ennenkin raportoinut Kissamme omituisesta vimmasta penkoa kangaskaappiani.

Ja taas – lähdin illalla ompelupöydän äärestä, Kissa oli makkarissa. Sanoin sille ääneen (tämä saattaa lopullisesti todistaa, että olen vähän höperö): ”Älä sitten mee mun ompelukaappiini, vaikka mä jätän tän oven auki” ja poistuin huoneesta.

Palatessani makkariin ehkä tunnin kuluttua, tilanne oli tämä:

Kissa ei vie kaapista mitään pois. Se ei näytä purevan tai raapivan kankaita, vaan vain ruopii ne päättäväisesti hyllyltä vähän matkaa alas lattialle. Se käsittelee vain alahyllyä. Ehkä se ajattelee, että kaappiin voisi tehdä kivan lepopaikan (mutta pettyy joka kerran koska kissa ei taida mahtua kaappiin kunnolla)? Muuta selitystä en keksi.

unohtuneita löytyneitä.

2011-09-27T21:15:00.000+03:00

Etsin trikoopaidan kaavoja kaapista, ja käteeni osui aikamoinen pino valmiiksi leikattuja tilkkuja. Nämä ovat 10cm x 10cm palasia, joita ostin valmiin nipun watercolour-töitä varten ja johon lisäsin omista kankaista leikkaamiani tilkkuja. Palat on tarkoitus puolittaa ja puolittaa, että saa neljä 5cm x 5cm palaa. Olin unohtanut pinon kokonaan! (Sentään sen nähdessäni muistin, että olin sellaisen ostanut.) Olenkohan tehnyt tästä pinosta koskaan mitään?

Noukin siniset ja punaiset tilkut erikseen. Voisin tehdä näistä vaikka kolmiopaloja, joista edelleen jonkun työn.

Kokeiluruusu

Olin luovan konetikkauksen kurssilla, kun Syyrinki järjesti sellaisen. Meillä oli opettajana Maija Brummer eli oikea tositaituri (katso kurssikuvia Syyringin www-sivustolla), mutta minä en kyllä ole sen alan luonnonlahjakkuus. Kokeilutyöstäni tuli aivan kamala enkä toisellakaan yrittämällä saanut hommaa sujumaan. Toiseen kokeiluun minun piti lisätä ruusunkukkia ja löysin pari päivää sitten eräästä laatikosta ruusuaihion eli pyörylästä leikatun spiraalimaisen nauhan. Nostin aihion ompelupöydälleni, koska se näytti vaihteeksi kiinnostavalta.

Tekeillä olevaa trikoopaitaa olisi pitänyt seuraavaksi saumuroida (hihan kiinnitys meneillään):

Mutta saumurin esille ottaminen tuntui ylivoimaiselta ponnistukselta. (Olisihan siihen voinut kulua ihan minuutti aikaa.) Tein sen sijaan kokeeksi ruusun, suurin piirtein ensimmäiselle käteen osuneelle kankaalle.

Ei tiedä, vaikka tällainen ruusupala joskus löytäisi tiensä laukkuun/pussukkaan.

Aaltoilevia

Nopeasti valmistuneen tilkkupeitteen tikkaukset ovat edenneet. Aaltoilevia tikkausviivoja on jo aika monta. Ne ovat melko tasaisin välimatkoin, paitsi muutama on kauempana/lähempänä viereisiä viivoja.

Tikkaukset näyttivät ensin aivan typeriltä, mutta nyt kun niitä on useampia, alan tykätäkin niistä.

Koska tikkaan jotain (en tiedä vielä, mitä) vihreä-musta-punaisiin paloihin,
aaltoviivat päättyvät musta-valkoisten palojen reunaan, keskellä peittoa.

Nähty: Satuhevoset-vetoketjupussukka

Tein työkaverilleni toisen työkaverini pyynnöstä Satuhevoset-vetoketjupussukan varta vasten hänen merkkipäiväkseen. Tänään näin pussukan hänen laukussaan ja näpsäisin kuvan siitä.

On aina tosi kiva nähdä, että teokseni ovat hyötykäytössä. Työkaverini taisi peräti sanoa pussukan olevan aina hänellä mukana!

Tänään lähti taas 7 kpl teoksiani uusille omistajille. Esimerkiksi Laura-PC-laukku ja Kaupungin yöt –vetoketjupussukka ja Ruska-tilkkulaukku pääsivät varaston paperisäkistä ja ne ehkä jonain päivänä otetaan jonnekin mukaan!

tikkauksia. leikkauksia.

2011-09-25T10:53:00.000+03:00

Vihdoinkin sain aikaiseksi raivata ompelupöytäni tilkkupeitteen tikkaustyölle suotuisaksi. (Ei uskoisi, että ompelupisteeni siivouksesta on niin vähän aikaa – kaikki tuntuu jälleen olevan levällään.)

Otin esiin ”nopeasti valmistuneen tilkkupeittoni” (hah hah!), mietin vähän aikaa, millä ihmeen värillä sitä tikkaisin ja miten, sitten jätin ajattelun aika vähiin ja aloitin vain jollain soveliaahkolla langalla. Langan väri on punertavan violetti, koska peiton keskellä olevissa blokeissa on jonkin verran violettia väriä. Tikkauskuvio on loivasti mutkitteleva ommel, koska haluan peitteeseen ”modernin” tuntuman.

Peitossa on kirkkaita punaisia kohtia, joissa on keltaista väriä. Niihin teen ehkä jotain korostusta keltaisella tikkauslangalla.

Peitossa kulkee myös musta-valko-vihreä ”köynnöskuvio” kulmittain. Niihin kohtiin ajattelin tikata kiehkuroita tai rinkuloita.

Punaiseen, kapeaan kehykseen saatan myös tikata jotain muusta pinnasta poikkeavaa. Ja peiton mustat reunat ovat kysymys sinänsä. Ehkä niihinkin tulee vielä jotain, tai sitten tikkaan niihinkin loivasti mutkittelevaa viivaa.

Tikkasin ensin aivan tavallista paininjalkaa käyttäen, ilman mitään apuvälineitä. Olipa uuvuttavaa, peitto veti koko ajan ja kun ompelin yhden tikin yhteen suuntaan ja toisen toiseen suuntaan, tikkausten välissä nurjalla puolella näkyi, että ompeleet vetivät eri suuntiin. Ei mitenkään dramaattisesti mutta kuitenkin. Sitten muistin, että omistan kaksi juttua, jotka ehkä olisivat avuksi.

Olen aikoinaan ostanut koneeseeni lisävarusteeksi yläsyöttäjän, jonka asentamiseen ei tullut ohjetta ja jonka siksi asensin pari ensimmäistä kertaa puutteellisesti, joten se ei oikein toiminut. Päätin kuitenkin etsiä sen käsiini ja kokeilla. Löysinkin sen – tosin aika kauan aikaa sitä etsiskeltyäni - ja sain sen toimimaan.

Minulla on nyt myös tarttumapalat! Kiitos tilkkuiluystäväni Miljan, joka oli löytänyt Lidlistä maton liukuesteverkkoa ja joka leikkasi siitä minullekin palan. Otin kämmentä vähän isommat palat liukuestettä ja pitelin niiden avulla peitteestä kiinni sitä tikatessani. Kyllä pelitti!

Yläsyöttäjän ja liukuestepalojen avulla sain viimeisimmän loivasti mutkittelevista viivoista selvästi siistimmäksi ja vetämättömämmäksi.

Tosi hieno tilkkutyöidea

Osuin eilen sattumalta linkkipolulle, joka johti upean taitellun kangastähden tutoriaaliin.

Olen tehnyt samantapaisia, ehkä kuitenkin vähän vaatimattomampia (ja ohuempia) tähtiä parikin kappaletta pyöreiksi joululiinoiksi. Voi olla, että joudun kokeilemaan myös tätä!

Niitä leikkauksia

Ei siinä kaikki, että tikkasin peitettä! (No, neljä ommelta sain tehdyksi.) Etsin trikoopaitakaavani, löysin sattumalta siihen vaihtoehtoisen kaula-aukon kaavan ja leikkasin itselleni paidan uudesta, ihanasta kuviotrikoostani:

Hihoja ei tässä vaiheessa vielä ollut leikattu.

Kaula-aukosta tulee tällainen:

Kaula-aukon kaava on Burdan Petite Fashion –lehdestä vuodelta 1999. En heitä juuri mitään ikinä pois!

Ehkä tulevaa leikkausta

Katselin juuri eilen Kay Whittin uusinta mekkomallia Sew Serendipity –blogissa ja mietin, että tykkäisin tehdä tilkkumaisen mekon samaan tyyliin, mutta a) en pitkää b) enkä hihatonta. Tänään satuin selaamaan Suurta käsityölehteä, elokuu 2011 ja näin tämän mallin:

Voisin toteuttaa tämän mekon samoilla ideoilla. Tästä mallista jättäisin tietysti kaula-aukon tienoilla olevan röyhelön pois ja ehkä ompelisin mekkoon pidemmät hihatkin. Tai siis tiedän, että ompelisin vajaamittaiset pitkät hihat. Ja käyttäisin monta eri kangasta. Katsotaan, saanko aikaiseksi!

Tällaiseen käyttöön päätyvät tekemäni kassit ja pussukat:

Kissa etsi vaihtoehtoisen makuupaikan, koska olin taitellut silityslaudan syrjään.

tilkkulaukku käytössä.

2011-09-24T15:36:00.000+03:00

En tosiaan ehtinyt tilkkutöiden ääreen keskiviikkona, mutta päärynähilloa sain tehdyksi. Ylellistä! (En kyllä tiedä, miltä se maistui, kun en kuumaa hilloa ruvennut maistelemaan.)

Olen niin onnellisessa asemassa, että minulla on hyviä työkavereita Ranskassa asti, ja kaikista Ranskan kaupungeistä peräti Pariisissa. ”Pariisitar” kuulostaa tosi chic-jutulta, ja mikä sen riemastuttavampaa kuin nähdä aito pariisitar, jolla on käsivarrella minun tekemäni Kihu-Mihu-tilkkulaukku:

Näin hänet torstaina ja kysyin, oliko hän käyttänyt laukkuaan, jolloin hän iloisena sanoi, että tänäänkin juuri. Halusin tietysti ottaa kuvan sarjaan ”työt käytössä”. Hän kertoi kuljettavansa laukussa akvarellikyniään aina kun on menossa piirustustunnille. Kynät (ja opasvihko?) mahtuvat laukkuun juuri sopivasti:

Pariisitar oli silmin nähden tyytyväinen laukkuunsa. Lämmitti mieltä!

Tänään on lauantai ja pääsen tilkkutöiden ääreen. Olen jo valmistautunut tunnelmaan siksakkaamalla kaksi uusinta puuvillakangashankintaani esipesua/kutistamiskierrosta varten. Minkä työn mahdan ottaa esille?!

valmis Kesämuistoja-pussukka

2011-09-21T10:22:00.000+03:00

No niin, kankaista syntyi kuin syntyikin vetoketjupussukka. Tässä hän on: Kesämuistoja!

Vetoketju on 15cm pitkä eli pussukka on pieni. Siihen mahtuu esimerkiksi melko vaatimaton valikoima meikkejä. Tai matkakokoiset saippua, sampoo ja body lotion. Tai pienet sakset, neulakirja ja kolme rullaa ompelu-/kirjontalankaa.

Toiselta puolelta Kesämuistoja-vetoketjupussukka näyttää tällaiselta:

Muistin lisätä pussukkaan kanto-/riippulenksun.

Kiinnostavaa kukkakangasta pussukassa on aika paljon, mutta sitä on eniten pohjapuolella!

Pussukassa on vintage-kankainen vuori, mutta ei sisätaskua. Katsoin sisätaskun turhaksi, kun pussukka on itsessään niin pieni.

Valmiin pussukan mitat ovat suunnilleen: 17cm lev x 12cm kork, pohja noin 6cm leveä.

Seuraa tauko. Olen matkalla torstain ja perjantain enkä usko keskiviikkona ehtiväni luomaan mitään, mistä bloggaisin. Kalenterissa tälle illalle on liikuntatyyppinen suoritus ja lisäksi päärynähillon keittäminen. Tilkkuilu ja ompelu jäänevät keskiviikkoillalta vähiin, nyyh!

matkalla kankaista pussukaksi.

2011-09-20T10:18:00.000+03:00

Sienimetsässä-tilkkulaukun viimeistelemisessä olivat sormenpäät niin kovilla, että halusin tehdä seuraavaksi jotain paljon yksinkertaisempaa. Halusin myös käyttää ihanaa, erikoisen näköistä kukkakangasta (varmaan Amy Butler –kuosia). Tytär etsi kukkakankaaseen sopivat kaverikankaat:

Kukkakankaan alla lymyilee punakirjava kangas, jota suunnittelin käyttäväni tähän pussukkaan vain vähän.

Etsin sopivaa vetoketjua ja löysin vaaleanpunaisen, 15-senttisen. Sen viereen täytyisi mieluiten laittaa punakirjavaa kangasta. Tällä kertaa ajattelin kokeilla sellaista, että piilotan vetoketjun päät kangaspalojen sisälle – punakirjavat palat siinäkin.

Muista kankaista tein ”palikat” –periaatteella ruutuja.

Toteutus ”sitä mukaa tikaten” eli tikkasin palat kiinni collegejersey- ja tikkausvanupaloihin. Olin kyllä ommellut kuvassa näkyvät palikkarivit valmiiksi, tikkasin ne vain sauman kohdalta kiinni vanuun ja aloin sen jälkeen kasvattaa pintaa pohjakerroksen peitoksi.

Tässä mallailen, miltä valmis pussukka voisi suunnilleen näyttää:

En kyllä vielä ole löytänyt sopivaa vuorikangasta. Kunhan löydän sopivan, tai siis pystyn päättämään, mitä käytän, pussukan viimeisteleminen ei kestä kauan. Ehkä se on jo huomenna valmis!

Muuta tärkeää

Tosi paljon kiitoksia viime postaukseni ahkerasta kommentoimisesta! Sienimetsässä-laukun viimeisteleminen oli tosiaan vaikeaa, mutta kommentit luettuani katselen valmista laukkua eri silmin. Sellaisin myönteisemmin silmin.

Helsingin tilkkukilta Syyringillä oli viime viikon torstaina kiltailta. Keskustelimme muun muassa tilkkuystäväni Miljan masinoimasta Syyringin www-sivujen uusimisesta.

Vinkkaan vielä, että kiltamme tekemät ”15”-työt kannattaa katsastaa tältä sivulta. Teimme 15cm x 15cm –kokoisia tilkkutöitä, aiheena ”15”. Saimme tosi monta (50 kpl) hauskaa ideaa!