kesäisen väristä.

Voih sentään, pidin varoittamatta pitkähkön bloggaustauon. Anteeksi! Olin matkoilla ja sitä edeltävät pari päivää kuluivat matkavalmisteluissa.

Tallinnan-matkalla tilkkuystäväni Mari kysyi minulta, ompelenko joka päivä. Ehkä teitä lukijoitakin miedosti kiinnostaa, mitä vastasin. Ompelen melkein joka päivä, mutta en kovin pitkään – useimmiten ehkä 15-60 minuuttia päivässä. Ompelupisteeni on valmiudessa koko ajan, joten pääsen työnsyrjään kiinni saman tien.

Matkalla en ommellut! Mutta palasin eilen ja pääsin jo tänään ompelukoneen ääreen. Olin ompelutauon jäljiltä tavanomaista tarmokkaampi ja huoneen lattiakin oli sopivan siisti, joten päätin pinnistellä leijuvat neliöt loppusuoralle. Leikkasin tilkkupinnassa esiintyvistä kankaista 10cm:n levyisiä kaitaleita, ompelin muutamaksi pötköksi ja kokosin kapeahkon kehyksen ympärille vähän leveämmän, myös kirjavan kehyksen.


Ensimmäisen kirjavakerroksen asettelin aika huolellisesti ja symmetrisesti, mutta tällä kierroksella en piitannut säännöllisyydestä. Sen verran katsoin, että tummimpia kankaita on eniten alareunassa ja että sivuilla on vihreitä kankaita.


Tilkkupinta on nyt 162cm x 202cm eli säällisen suuri jonkunkaltaiseksi tilkkupeitoksi. Olen nyt kokeillut tällaista, kauan mieltäni vaivannutta mallia ja saatan työn loppuun. Tästä tuli kiva ja kaikki pinnan kankaat ovat minusta kauniita! Mallissa oli kuitenkin haastetta vain mitoitusvaiheessa – mitat selvitettyäni ompeleminen oli aika puuduttavaa.

Tallinnan-matkalla ostin Karnaluksista vähän tätä peittoa silmällä pitäen punakukallista kangasta, jota olisi varmasti riittävä määrä tilkkupeiton taustakappaleeksi. Haluan silti käyttää pari yli jäänyttä palaa, joten taustakappale tulee sekin olemaan tilkkutyönä tehty.

Reunakaitaleita leikatessani minulle jäi noin viisisenttisiä kaitaleita keskikokoinen pino. Pitäisikö ommella pitkästä aikaa vaikka tilkkupussukka?!

Kommentit

Kangastuksia sanoi…
Peitosta tuli kaunis. Värit sopivat hyvin yhteen myös reunuskaitaleessa. Olen vasta viime aikoina oivaltanut, että reunakaitale voi olla jotakin muutakin kuin iänikuinen tylsä (?) yhdestä kankaasta leikattu kankaanpala. Että reunakaitaleessakin voi leikitellä ja ennen kaikkea sen voi jättää pois, jos ei huvitakaan ommella sitä.

Tuollainen vähän joka päivä ompeleminen on kiva tapa. Minä puolestani olen urakkaihminen. Alku on aina hankalaa, mutta sitten kun saan itseni houkuteltua ompelukoneen ääreen voisin viipyä siinä tuntikausia.

Tilkkureppu sanoi…
Oih, kun upea peitto ja reunat ovat kyllä nappi valinta:) Tykkään tästä, ihana!
Unknown sanoi…
On kyllä upea peitto! Suorastaan syötävän hyvä ;) Ihmettilinkin hiukan missä piileksit.
Hannele sanoi…
Tämä on kaunis, nuo mustat neliöt terästävät pintaa hienosti!
Irma sanoi…
Kiva on ja värikäs:) Sinä osaat valita toisiinsa sopivia rohkean värisiä kankaita töihisi.
Lea P sanoi…
Ne ihan oikeasti leijuu ja reunus on hieno.
Schulz Family sanoi…
I am loving this. So gorgeous. I aspire to sew every day but it just does not happen. My sewing machine is stuck in a tiny corner of the bedroom and takes me 15 minutes to unpack etc so I cannot just sit down and do something. Lucky you!
Soile Kivinen sanoi…
Tykkään ihan kypällä!
Tiinatei sanoi…
Ihana! Kaikki siinä on ihanaa!
*VEKKI* sanoi…
On niin ihanan näköinen peitto. Nuo värit on kerrassaan kauniita.
Marle sanoi…
Tämä on hieno ja reunukset sopivat mitä parhaiten!
Anonyymi sanoi…
Todella ihana. Jälleen. Sinulla on kyllä ihania värejä näissä töissäsi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.

kolme tapaa tikata tilkkupinta.

ikuisuusprojekti on valmis.