Sunday, 19 January 2014

top 5 mitä en osaa.

Tästä ei tule valituspostausta, mutta ajattelin tasapainottaa onnistumiskertomuksiani tunnustamalla viisi ompelemiseen liittyvää juttua, joita en todellakaan osaa kunnolla hyvin mitenkään.

5 - En muista mittoja. Ehkä sekunnin tuhannesosan, korkeintaan. Jos tekemisistäni on kulunut viikko, muistista on haihtunut vähäisinkin aavistus edes suuruusluokista. Olenkin oppinut olemaan luottamatta muistikuviini. Vaikka olisin ommellut sata tilkkublokkia viime kuussa, en tänään muista edes, minkä kokoisia ne olivat.

Välillä mittaan jotain, esimerkiksi taustakangaspalojen pituuksia ja leveyksiä, ja luku häviää tuhka tuuleen mielestäni ennen kuin saan kirjoitetuksi sen muistiin.

Olen jokusen vuoden tehnyt muistiinpanoja tilkkutöistäni. Keskeneräiseksi jääneiden töiden jatkaminen tauon jälkeen rupesi nimittäin käymään suunnattoman hankalaksi, kun en muistanut, olinko tehnyt kymmen- vai yksitoistasenttisiä blokkeja. Voi sitä jälkikäteen mittaamista! Muistikirja on olennaisesti helpottanut ryhtymistä (mutta silti töitä jää keskeneräisiksi roikkumaan).

4 - En pysty käyttämään tuumamittoja. Tai ehkä en halua. Ja tämä liittyy varmasti huonoon mitta- ja numeromuistiini. Koska en ole tottunut tuumakokoihin, minulla ei ole tuumamittasuhteista mielikuvia. Kaipa ne kehittyisivät harjoittelulla, mutta käytän opetteluajan mieluummin johonkin muuhun. Siksi olen tuumasokea ja varmaan sellaisena pysynkin.

3 - En kykene kolmiulotteiseen hahmottamiseen. En esimerkiksi olisi ikinä pystynyt valmiista pussukasta päättelemään, miten se ommellaan. Tämän tutorialin avulla pussukka sitten valmistui, ja edelleen ihmettelen, miten joku on sellaisen menetelmän osannut keksiä.

Ehkä suuri osa ompelukirjojen ohjeistakin menee minulta ohi siksi, etten pysty ajattelemaan kolmiulotteisesti.

2 - En osaa lukea sovitusvaatetta. Tämä puutteeni liittyy varmaan kolmiulotteisen ajatteluni täydelliseen puutteeseen kömpelyyteen. Lopetin vaatteiden ompelemisen siinä vaiheessa kun ne lakkasivat olemasta automaattisesti riittävän pukevia (lue: lakkasin itse olemasta nuori ja solakka) ja kun niitä olisi tarvinnut ruveta sovittamaan sopiviksi.

Tein alkuun koevaatteitakin, mutta jos sovitussokeus on sitä astetta, että hallelujaa, niin koevaattesta ei ole mitään apua.

1 – Pahin puutteeni! En osaa ommella nopeasti. Teistä ehkä tuntuu, että surauttelen pussukan kokoon hetkessä, mutta ei pidä paikkaansa. En koskaan huristele koneella nopeasti, vaan koneraukka joutuu tikkaamaan hi – taa – seen tahtiin, oli sauma sitten helppo tai vaikea ommella.


Kissaa ei hitaasti ompelemiseni harmita, mutta pakkassäästä se ei pidä.

7 comments:

Lea P said...

Eipä arvaisi "vikojasi" kun katselee mitä olet aikaansaanut.
Vaateompelussa on meikäläisellä ihan samat aatokset.

Kauniin pussukan olit surauttanut uudella ompelukoneellasi, tosi hieno tikkaus, minulla olisi varmaan kulkenut ihan kiemurrellen.

Soile Kivinen said...

Ymmärrän tuumatuskasi. Itselläni ei ollut vaihtoehtoja, inch, yard, one quater inch.. Yritäpä pysyä amerikkalaisen ryhmän mukana ja mitoissa. Ei ihme, kun tuli aina kotiläksyjä. Mutta läksyt opittuani ei ole paluuta sentteihin.

Satu said...

Höpsistä, eihän nuo mitään vikoja ole, vaan rikkaus! Taito on sitten tehdä niistä muistiinpanoista ymmärrettävät eli että osaa lukea niitä vielä vuosien päästäkin;o) Itse huomasin viime viikolla, että tuumaihmisen on TODELLA vaikea ommella tai tehdä cm-mitoilla ohjeita. Yritin, mutta yritykseksi jäi... kun vielä koneessakin on lähes aina se tuumalevyinen jalka.

Mari Ohenoja-Miettinen said...

Juuri tänään viimeksi tuskailin noita tuumamittoja. Pakko hankkia uusi tuuma-mittanauha, tämänhetkinen on ohutta ruskeaa paperia ja hiutuu silmissä. Ja miksi amerikkalaisissa ohjeissa ei ole vain kaavaa ja saumanvarat saisi sitten lisätä siihen! Tällä hetkellä 1/4'' merkki on piirretty ompelukoneen muoviin lyijykynällä, kun ompeluluolasta ei löytynyt juuri tarvittaessa yhtään maalarinteippiä.
Omalta osalta lisäisin tuumamittojen lisäksi listaani ajantajun puuttumisen ompeluinnon iskiessä. Minun pitää laittaa kännykkähälytys päälle, jotta tajuan mennä arki-iltoina nukkumaan. Lapset onneksi osaavat soittaa ja ilmoittaa olevansa väsyneitä / nälkäisiä

Tilkku ja Tilkku said...

Kuten Satu sanoi, nuo eivät ole puutteita. Listaa seuraavaksi, mitkä ovat vahvuutesi. Taas olet valmistanut täydellisen pussukan.

Kvilttaaja said...

Hyvä ruokakin syödään hitaasti maistellen. Samoin ompelemisessa kannattaa edetä hitaasti ja nautiskellen. 90-luvulla kehotettiin ompelemaan vapaata konetikkausta mahdollisiman kovalla vauhdilla, myt gurut kehottavat tekemään tarkkaa jälkeä hitaasti. Nopea ompeleminen on myytti, sillä saa vain sutta ja sekundaa. Hiljaa hyvää tulee.

Tiinatei said...

Tuumia ja senttejä tilanteen mukaan. Jos noudatan valmiita ohjeita, ne ovat useimmiten tuumamitoilla. Omasta päästä tai sinne tarttuneista ideoista kehittyy valmista senttien avulla. Mutta alan vähitellen hoksata tuumamittojen logiikan - ehkä. Mitä puutteista kun vahvuutesi ovat näkyvissä blogissasi ihanina töinä!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails