tilkkupinta hyötykäyttöön.

Löysin kaappini kätköistä ikivanhoja keskeneräisiä tilkkupintoja ja niitä ennen yhden kauhean pinnan, josta olin kuvitellut syntyvän jotain Maija Brummer –tyyppistä. Turhaan kuvittelin! Mutta kauheasta pinnasta tunnistin alueet, jotka olivat jotenkin ookoo ja leikkasin ne erilleen.

Nyt toinen, kamalasta applikaatiopinnasta leikkaamani pala on saanut ympärilleen tällaisia kankaita:

Toinen pala oli epämääräisemmän muotoinen, joten sen ympäristö näyttää vähemmän hirsimökiltä ja enemmän crazy-pinnalta:

(Kuvan yläreunassa näkyy kaistale toisen tilkkupinnan alareunaa.)

Näistä paloista tulee vetoketjupussukka. Tietenkin – mitä muutakaan! Jotta pussukan kummallakin puolella olisi samoja sävyjä, tasoitin tästä lehtimadonvihertävästä tilkusta vähän reunaa:

Ja ompelin tilkun kahden isomman tilkun väliin, jolloin sain aikaiseksi toiseen tilkkupintaan hyvin sointuvan kaitaleen:

Olin ajatellut tekeväni pussukasta vihreäsävyisen ja etsin vihreän vetoketjunkin jo esiin. Kankailla oli kuitenkin oma mieli ja pussukassa on nyt enemmän punaista kuin vihreää. Siksi vaihdoin punaiseen vetoketjuun, johon ompelin vielä tilkkupintaan sointuvat kangasjatkeet.

Kvilttaaja neuvoi kommentissaan säälimättä heivaamaan epäonnistuneet, rumat tai muuten puhuttelemasta lakanneet tilkkupinnat. Minulla on valitettavan pihi asenne ja etsin viimeiseen saakka keinoja pelastaa kaikki – en vain voi sille mitään. Tässä tapauksessa koen, että kamalasta tylliharsoapplikaatiokyhäelmästäni on syntymässä kivan näköinen pussukka. Olen siis onnistunut pelastustyössä!