tympii.

Tekemäni tilkkukukka ei sopinut sille ensiksi ajattelemalleni taustakankaalle, koska en halunnut tehdä niin kirkasväristä tyynynpäällistä. Tempaisin vaihtoehdoksi ensimmäisen käsiini osuneen tumman kankaan ja tyydyin siihen.

Olihan siinä selkeitä kuvioita, vaikka edelliset taustat ovat olleet yksivärisiä. No ookoo, menköön.

Luin jostain, että tilkkuilija sejase vannoo kahden yhtaikaa juoksutettavan konetikkauslangan nimeen ja totta kai uskoin ajatuksen hyvyyteen.

Tavallisen tikkauslangan ja karheahkon metallihohtolangan yhdistelmä ei minusta kyllä ollut parhaalla mahdollisella tavalla toimiva. Tein pienimpien terälehtien ympärille siksakkaukset näillä kahdella langalla ja ompeleesta tuli epätasainen, täynnä lankalenksuja. Tyydyin ommeljälkeen kahdessa terälehdessä ja vaihdoin sen jälkeen tikkaamaan pelkällä metallihohtolangalla.

No, ainakin kukan terälehdet olivat kiinni taustakankaassa.

Olisin tietysti voinut silittää taustakankaan ennen kuin otin sen käyttöön. Vähän häiritsevä tuo näkyvä taite.

Seuraavaksi leikkasin työlle taustavanun ja käytin jo leikkaamani kirkkaansinisen kankaan tälle taustakappaleeksi. Kätevää.

Päätin tikata kukan ympärille mutkittelevia etupistopolkuja kuten olen tikannut aikaisempiinkin kukkiin. Otin neulaan yhtaikaa vaaleanpunaista pellavalankaa ja kullanvärisen konetikkaussäikeen. Ompeleminen oli hankalaa, mutta onnistui kyllä. Lopputulos: vain vaaleanpunainen näkyi, mutta kulta ei näyttänyt kimaltavan ompeleissa lainkaan.

Kokeilin tikata punaisella, karhealla metallihohtolangalla eli samalla langalla kuin siksakkasin terälehdet. Pistot eivät erottuneet taustakankaasta juuri lainkaan.

Tässä vaiheessa koko tilkkukukkaprojekti alkoi tympiä. Purin turhautumistani purkamalla jokaisen käsinompeleen kukan ympäriltä. Lievästi sanottuna tämä projekti ei nyt oikein inspiroi.

Tämäkin alkoi näyttää pöljältä 

Kävin aikaisemmin läpi yhtä jäännöspalalaatikoistani jälleen kerran – tällä kertaa etsin vihertäviä ja violetihtavia paloja seuraavaan moderniin projektiin – ja löysin kivan kuviokankaan. Nostellessani vihreitä ja liiloja kankaita pinoon pidin kuviokangasta silmällä ja valitsin sille muutamia mahdollisia kaverikankaita omaan pinoon:

Ajattelin, että näistä voisin tehdä vaikka sitä mukaa tikattavan tilkkupinnan, josta tekisin pussukan. Minulla on melko varmasti joku väreihin sopiva vetoketjukin valmiina.

Mutta huono menestys yhdessä työssä vaikuttaa toisenkin projektin houkuttelevuuteen. Tämäkin näyttää nyt silmiini pöljältä. Voi voi.