Friday, 28 August 2015

näin leikkaat kangasta.

Minulta kysyttiin neuvoa kankaiden leikkuroimiseen! Olen tosi mielissäni, että PikkuBertta kysyi. Kukapa ei tykkää neuvoa oikein luvan kanssa?!

Kysymys kuului näin: ”Kuinka sinä teet isosta kangaspalasta vaikka 25 cm leveää suikaletta?”


Kuvan henkilö ei liity tapaukseen.

Kuva-aiheesta tuli mieleeni, että olen nyt sopivasti levännyt ja miettinyt kysymystä ja olen ottanut pari kuvaakin, joten voin vastata. Anteeksi muuten, että kuvani ovat niin harmaat. Näytin kankaan leikkaamista tietysti sellaisella palalla, joka minulla sattui olemaan työn alla!

Ohje: Leikkaa kankaasta leveä kaistale


Varmaankaan kankaasi ei sovi leikkuualustalle taittamattomana. (Olisipa hienoa, jos leikkuualusta olisi niin leveä!) Joudut taittamaan kankaan ennen leikkaamista ja itse taitan pitkät kankaat pituussuunnassa. Kankaan hulpioreunat vastakkain (eli ne reunat, jotka eivät rispaannu).

Tilkkuilija tekee parhaansa, jotta taite olisi langan suuntainen. Pääasia on, ettei taite mene hirvittävän vinoon. Jos taite on vino, leikkaamasi kaistaleen keskelle tulee v:n muotoinen vekki eli kaitaleesi ei ole suora siltä kohdalta.

Tässä tilanteessa kangas on siis kaksinkerroin leikkuualustalla ja tosi suorana. Taite on niiiin langan suuntainen, että:


Nyt suoristat kankaan reunan. Vaikka olisit vasta toissa viikolla leikannut kankaasta hyviä, suoria kaitaleita, niin vanha leikkuureuna on kuitenkin jostain vino. Aseta viivain niin, että sen viivat ovat toisaalta lankasuoran taitteesi ja toisaalta hulpioreunojen kanssa samansuuntaiset ja viistä kankaan reunasta vähän.

Viistämäsi reuna on valmis kaitaleen toiseksi reunaksi. Voisit ruveta leikkaamaan kapeampia kaitaleita viivaimesi avulla. Mutta sinäpä haluat leikata 25 cm leveän kaitaleen. Minä teen yleensä näin:


Asetan kankaan reunan leikkuualustan nollakohdalle viivan mukaan.

Asetan viivaimen kankaan poikki niin, että sen reuna osuu kummaltakin puolelta 25 cm viivalle:


Riips – leikkaan.

Muitakin menetelmiä on, mutta itse leikkaan näin.

Jos täytyy leikata alustan mittaa pidempi pala, saatan tehdä lisää taitoksia, tai sitten mittaan ja merkkaan ja leikkaan saksilla.

Toivottavasti ohjeeni auttoi PikkuBerttaa ja ehkä jotakuta muutakin!

Wednesday, 26 August 2015

kangasleikkejä.

Pinnistelin kovasti ja sain kuin sainkin sitä mukaa tikkaamani tilkkupinnan valmiiksi. Ja toisen riittävän saman oloisen sille pariksi. Voi sentään, nämä ovat edelleen aika mjaah – eivät innosta eivätkä tunnu ylpeydenaiheelta. Mutta joka kerta ei voi tehdä nappisuoritusta.


Keskityn seuraavaksi valmistamaan palat pussukaksi ja toivon, että ompelutekniikkani sentään toimii. Olisi ikävää, jos mjaah-tilkkupinnasta tulisi vähän sekundalaatuinen tilkkupussukka.

Näitä paloja en miettinyt yhtään sen enempää kuin puna-musta-valkoisiakaan, mutta näistäpä tuli heittämällä paljon kivammat.


Minulle taitaa sopia paremmin tekniikka, jossa yhdistelen pieniä paloja enkä yritä lisätä joukkoon pitkiä kaitaleita. Ja saan aikaiseksi fiksumman näköistä tilkkupintaa, kun en yhdistä kuin yhtä väriä.

Tosin tällainen kokeilukaan ei vaikuta pöllömmältä:


Vähän kummallinen yhdistelmä, mutta toisi mukavasti särmää. En ommellut paloja vielä toisiinsa, vaan harkitsen sentään hetken. Punainen pala voi toisaalta päästä mukaan myös vaikka seuraavaan, punasävyiseen tilkkuleikkiini – sitten kun minulla on taas inspiraatio vähän leikkiä.

Juuri nyt on nimittäin vakavaa. Täytyy tehdä paloja ympyräapplikaatiotilkkutyöhön.

(Ei se oikeasti mitään vakavaa ole! Se on hauskaa, mutta ei yhtä vapaata leikkimistä.)

Tuesday, 25 August 2015

terveisiä Lah(d)esta!

Pääsin viikonloppuna Lahteen ja kävin tutustumassa Wexlerin kangaskaupan uusimpaan myymälään. Kävin aikoinaan Wexlerillä menemässä pyörälle päästäni - silloin kun myymälä oli vielä keskustan tuntumassa. Olin hyvin pettynyt, kun myymälä ehti lopettaa ennen kuin pääsin käymään siellä edes toista kertaa.

Pettymykseni oli nyt pois pyyhkäisty! Myymälätila oli avara ja näin heti, missä kangasaarteet olisivat. Ensiksikin takaseinällä oli hulvaton sateenkaarellinen kangaspakkoja:


Kankaita oli houkuttelevasti esillä myös lankakoreissa:


Tässä oli vielä kirkkaamman värisiä:


Batiikkeja oli samalla sateenkaariseinällä. Otin niistäkin kuvan, kun en muista nähneeni suomalaisessa kangaskaupassa näin laajaa batiikkivalikoimaa.


Arvatkaa, oliko vaikea valita tästä runsaudenpulasta! En tietenkään tarvitse kangaspalaakaan, mutta kartutin kokoelmaani tällaisilla ihanuuksilla:


Eihän sieltä voinut tyhjin käsin lähteä - tuollaisten houkutusten keskeltä!

Vähän kuin menisi kissanpentua "katsomaan" miettien, että eihän sitä ole pakko ottaa. Kumminkin kuulee sanovansa ääneen että "joo tämä me otetaan" ennen kuin edes huomaa. Minullakin oli viisi pakkaa valittuna ennen kuin kunnolla tajusin.

Monday, 24 August 2015

vielä yksi nimipäivälahja.

Olen mukana kivassa kangasvaihtosysteemissä, jonka Tiinatei järjesti. Kerroin nimipäivälahjoistani tässä blogiviestissä ja hyvä olikin, että kerroin. Yksi kangasvaihtolaisista nimittäin huomasi, etten maininnut hänen lähetystään lainkaan.

En nimittäin ollut saanut sitä. On kummallista, että postia vielä näinä aikoina katoaa!

Mielestäni sain yllin kyllin kangaslahjoja enkä edes tajunnut yhden puuttuneen. Eikä se enää puutukaan. Paula lähetti minulle uuden nimpparilahjan:


Hieman syksyisemmän sävyinen upea paketti, joka sopii hyvin elokuuhun. Heinäkuussa, vaikka sitten loppupuolellakin, tällainen voisi herättää liikaa haikeutta. Mutta näin kuukautta myöhemmin paketti on sopiva kuin mikä! Kiitos, Paula – ja kiitos vielä kerran kaikille muillekin kangasvaihtolaisille!

Friday, 21 August 2015

värikäs tilkkupeittoni on valmis!

Kirjavat reunakaitaleet olivat peittooni juuri sopivat. Katsokaa vaikka:


Toisin sanoen kirjavat reunakantit eivät mitenkään pilaa uusinta tilkkupeittoani, joka sai Tyttären keksimän nimen Aamuvirkku.

Peiton ohjeen löysin Sew Mama Sew –sivustolta. Mallin nimi on Geese Migration ja sen on kirjoittanut Cynthia Brunz. Voit ladata Geese Migration -ohjeen tästä pdf-muodossa. Ohje oli hyvin kirjoitettu, ja myös senttimitat pitivät hyvin kutinsa. Voin suositella! Olen jo monta kertaa kertonut, miten paljon tykkäsin blokkien kokoamisesta!xkpl

Poikkesin ohjeesta niin, että tein peitostani kaksi blokkiriviä (seitsemän blokkia) pidemmän. Peittoni on suorakaide ja kooltaan 143 cm x 180 cm. (Ohjeen mukaan peitosta pitäisi tulla 157 cm x 157 cm neliö. Menin selvästi jossain hakoteille, kun peittoni on vain 143 cm leveä. Ohje oli silti hyvä!)


Ompelin tilkkublokkini aina yhtä väriä. Niitä tehdessäni en laskenut muuta kuin kokonaismäärän – en siis esimerkiksi suunnitellut, että minulla olisi yksi rivi keltaista, yksi oranssia jne. Kun blokkeja oli tarpeeksi, sommittelin niistä kokonaisuuden. Menin sillä, mitä minulta oli sattunut syntymään.

Tikkautin peittoni Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelussa mestaritikkaaja Soile Kivisellä. Tikkausjälki on ihana! Ostin häneltä villavanun, joten peitto on taipuisa ja kevyt.


Löysin varastoistani kankaan, joka sopi peiton taustakankaaksi. Sitä oli tarpeeksi, jottei minun tarvinnut jatkaa sitä kaikenlaisilla paloilla niin kuin yleensä. Kangas oli vieläpä niin leveää, että se riitti taustakankaaksi ilman yhtäkään saumaa. Siksi minulla ei ole peiton taustapuolesta erikseen kuvaa. Taustakangas näkyy tässä nimilappua esittelevässä kuvassa:


Kankaat ovat ihania! Katsokaa näitä värejä!


Asettelin peiton vielä valumaan pitkin kuistin rappusia. Aurinko osuu mehevästi yläreunan keltavihreään ja keltaiseen blokkiin, mutta rekvisiitaksi ajattelemani pelargoniat eivät tulleetkaan kuvaan mukaan juuri lainkaan.


Ulkona oli niin kirkasta, etten nähnyt kameran etsimessä paljon mitään. Hyvä, että tuli tällaisiakin otoksia!

Blokkeja kootessani leikkasin kaitaleita pitkistä kankaista ja paloittelin niitä neliöiksi. Blokkien valmistuttua minulla oli ylijäämäkaitaleita, joista sitten kokosin reunakantit A Quilter’s Table –blogin Striped Binding –ohjeen perusteella.


Reunakaitaleet ovat tosi kirjavat – mutta niinpä on peitossakin vaikka mitä väriä!

Olen tosi iloinen, että tein Aamuvirkku-tilkkupeiton. Tätä oli hauska ommella ja lopputulos on lempiväriäni eli värikästä. Peitolle olisi ollut useampi ottaja! Se miellyttää siis muidenkin silmää eikä ainoastaan omaani.

Jag ska länka till Visa och berätta måndag nr 99 på bloggen Bambisyr med sin Quiltglädje.

Wednesday, 19 August 2015

kirjavat kantit tilkkupeittoon.

Sain viikonlopun aikana tasoitetuksi lentävät hanhet –tilkkupeittoni, joten se tarvitsee seuraavaksi nimen, nimilapun ja reunakanttauksen. (Kuvassa tilkkupinta ennen mestaritikkaaja Soile Kivisen käsittelyä eli käyntiä Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelussa.)


Nimi on keksittynä. Tytär keksi oikein kivan nimen, jonka saatte tietää, kunhan saan tilkkupeittoni valmiiksi.

Nimilappu on kirjoitettuna ja neulasin sen peiton taustapuolelle. Muutama käsinpisto ja sehän on kiinni.

Reunakantit! Koska tilkkupinta on värikäs, halusin kantistakin värikkään. Eikä minulle tällä kertaa riittänytkään siellä täällä vaihtuva reunakantin väri. Halusin vielä värikkäämmän kantin.

Ja halusin kokeilla, miltä A Quilter’s Table –blogin Striped Binding –ohjeen perusteella syntyisi, jos käytän peiton tekemisestä yli jääneitä 6 cm leveitä, vaihtelevan pituisia kaitaleita.

Valitsin ensin vähän hillitympää väriä. Kuvassa pilkistää kyllä seuraavakin katkelma, jossa on violettia, punaista ja keltaista. Eli ei hillittyä.


Lopuksi kokosin pätkistä pidempiä kaitaleita ja ompelin niistä raidallisen pinnan, jonka leikkasin vinokaitaleeksi. Tuleekohan reunakantistani jo liian kirjava?


Ei minun sanavarastostani taida helposti löytyä sellaista termiä kuin ”liian kirjava”. Mikä se on? (No ehkä se on ”jalokivimäisesti hohteleva tilkkupintani,” josta tuli sittenkin niin monivärinen, että hylkäsin sen toistaiseksi kaappiin.)

Näistä riemunkirjavista tulee siis reunakantti lentävät hanhet –tilkkupeittooni. Syteen tai saveen!

Sunday, 16 August 2015

liukuvaa väriä.

Teidän lukijoiden on ehkä vaikea ymmärtää, miksi olen innostunut tekemään näitä melko yksinkertaisia tilkkublokkeja. Eihän näissä ole mitään haastetta! Leikataan suorakaide ja tällätään päälle ympyrä – mitä tilkkutyötä se muka on?

Kivaa puuhaa kuitenkin. Käyn parastaikaa läpi jäännöspalalaatikkoani ties monennettako kertaa ja katselen kankaita ties monennellako tavalla. Pienikin pala voi päästä käyttöön.


Pyörylöistä tuli mieleen, että näytin niitä Miehelle. Hän on vuosien mittaan oppinut pari (mielestään) harvinaista erikoistermiä tilkkuilun alalta ja hän tiedustelikin, olenko oikein applikoinut pyörylät tilkuille. Kerroin aivan oikein applikoineeni ja käyttäneeni ompelukoneen kivaa tikkiä. Hän ihan hämmästeli, että ompelukoneesta syntyy tuollainen tikki. (Ihan kuin ikinä jaksaisin/ehtisin käsin applikoida pykäpistoilla!)

Toinen Miehen bravuuritermi on hulpio. Hän käyttäisi sanaa mielellään useamminkin, mutta ei sitä valitettavasti kovin usein tarvitse.

Tilkkupinnastakin tulee todella mainio - mikäli kokeiluihini on uskomista, ja miksei olisi.


Ei vaadi erityistä taidokkuutta, ei, mutta taustatilkkujen liukuvan värityksen ansiosta tässä on juju! Näen jo sieluni silmin, että valmis tilkkupinta on hauska, moderni ja hillityn värikäs.

Enää noin 253 blokkia niin tilkkupinta on valmis. Haha.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails