Tuesday, 29 July 2014

valmiimpi palapeli.

Ahersin tilkkupalapeliini nirkkopaloja kesähuvilalla viettämäni kahden viikon aikana ja sain kaikki helpoimmat palat valmiiksi.


Tilkkupalapeliini tulee mustat kehykset – palapelin palat ovat siis mustalla alustalla! Saattaa olla, että kuvan alareunassa näkyvä punainen rivi on sentään jo palapelin reunaa, mutta muuten palapeli tulee olemaan ihan keskeneräinen.


Asettelin kolmen suorakaiderivin kaistaleet parhaani mukaan järjestykseen. Olenko todella ajatellut, että noin keskeltä puuttuisi vielä pala?


Kangastuksia on joskus kommentoinut, että asettelen palat mieluiten sävyjä liu’uttamalla ja niin taitaa olla! Minusta se on helpointa. Mutta miksi yksi kirjavahko pala on keskellä punaista aluetta?

Seuraavaksi minun täytyy ommella vierekkäisiin kaistaleisiin sopivat nirkkopalat reunaan, sopivasti joko toiselle tai toiselle puolelle. Kannattaahan ne ommella ennen kuin kiinnitän palat toisiinsa, niin säästyn yhden reunan applikointiompelemiselta!

Mahtaako minulla olla riittävästi mustaa tilkkukangasta jäljellä? Käyttelin sitä melko suruttomasti Kuusten kuiske –peiton geometrisiin tilkkublokkeihin.

Monday, 28 July 2014

tilkkupinnat vetoketjulaukkuun.

Tartuin vihdoin uudelleen tilkkupintoihin, jotka kokosin Tuulen viemää –tilkkupeitosta jääneistä kolmio-neliöistä. Olen aikaisemmin täydentänyt pinnat tilkkulaukkuun sopivan kokoisiksi ja siihen vaiheeseen projekti on jäänyt.


Nyt kuitenkin tilkkupinnat ilmestyivät näkyviin jostain kasasta ja huraa – sain aikaiseksi kävellä muutamia askelia vinttihuoneeseen hakemaan kiinnisilitettävää tukihuopaa. Leikkasin sopivan kokoiset tukihuopapalat ja silitin tilkkupinnat niihin kiinni.


Tämän jälkeen ei tarvittu kuin tikkauksia, niin vetoketjulaukkuun olisi sivut valmiina. Mietin kyllä, kuinkahan kauan tärväisin aikaa tähän väliin, kun nytkin oli viikkoja kuukausia kulunut edellisestä vaiheesta..?

Kissa tarkkaili toimiani näin puuhakkaana:


Se retkotti peittopinon uomassa niin rentona, että ajattelin sen jo luiskahtavan siitä alas. Mutta ei, sen tasapaino ei pettänyt, vaan asento piti.

Kissan ponteva olemus varmaan siivitti minua ja ylsin huipputulokseen: sain tilkkupinnoille ihan tikkauksia! Nyt! Enkä vasta kahden päivän/viikon/kuukauden kuluttua!

Olen hiukan säälinyt upeaa ompelukonettani, siinä kun on noin tsiljardi erikoista koneommelta valmiina ja minä olen käyttänyt vain suoraa ommelta ja siksakkia. Rassukka on varmaan joka kerta sen käynnistäessäni toivonut, että valitsisin jonkun erikoisompeleen, ja joka kerta se on pettynyt. Paitsi nyt ei pettynyt!


Ensiksi halusin kokeilla sievää lehtikuviota, ja siitä tulikin hauska koristeommel. Löysin neljä muuta erikoisommelta, jotka ehkä sopisivat tilkkupintaan ja rohkeasti kokeilin. Rivistön ylin ommel on minusta erittäin onnistunut ja tykkään myös tuosta kahta kaarta yhdistävästä ompeleesta, mutta kaksi muuta ovat liian sekaisen näköisiä.

Puhumattakaan tästä ompeleesta:


Siis tuo kuplavanaa etäisesti muistuttava ommel vaaleansinisellä kankaalla. Ommel on oikein erikois-erikoinen, sillä koko paininjalka liikkuu ompeleen aikana sivusuunnassa, ei siis pelkkä neula. Varmaan on hienoa teknologiaa, mutta en silti tykkää. Ehkä ompelen vääränlaiselle pinnalle tai jotain, mutta joka tapauksessa tähän tilkkupintaan ei tule enempää tuota ommelta. (Onneksi olin valinnut aika lyhyen tilan, johon ommella, niin tämän tikkaaminen ei kestänyt ikuisuuksia.)

Toisessa tilkkupinnassa yhdistelin vapaata konetikkausta (silmukoita) ja koristeompeleita.


Tuleeko värillisiin tilkkuihin tikkauksia? Kuka tietää.

Laukkukappaleen alareunassa on suuntaa vaihtavaa silmukointia.


Aika vaalea laukku tulee, mutta on tässä väriäkin. Ja nyt myös niitä erikoisompeleita! Ompelukoneeni hyrisi tyytyväisyyttään.

Sunday, 27 July 2014

kerta se on ensimmäinenkin.

En tietysti väitä käyneeni kangaskaupassa ensimmäistä kertaa enkä tehneeni ensimmäisiä heräteostoksiakaan, mutta mökkipihan kivellä oleva pino edustaa silti jotain ensimmäistä.


En ainakaan muista, että olisin koskaan ennen onnistunut loihtimaan heräteostoskangaspinosta sellaista, jonka värit sointuisivat kaikki kauniisti yhteen!


Mutta ah, kerrankin! Kävi niin, etten edes ajatellut nolostella kaupan kassalla tyyliin ”niin siis nämä kankaathan eivät tietenkään kaikki tule samaan työhön, niin kuin varmasti huomaakin”.

Tein heräteostoksen Hämeenlinnan Eurokankaassa. Käsityöpuuvillat-palalaarista löytyi näin nätit kankaat! Ihme juttu, että melkein aina löytyy (Eurokankaiden palalaareista yleensä siis, ei vain H:linnan myymälästä), vaikka laari näyttää ensin tosi sekavalta. Vai olenko kritiikitön? (Tällä kertaa en varmasti ollut – näistäkin jokaisesta voi sanoa, että ”nätti kangas” – mutta olen toki ostanut aika rumeliinejakin.)

Saturday, 26 July 2014

tilkkusäästöjä.

Säästäväiselle kertyy säästöjä, eikö vain? Traktorinjälkiblokkien tasoitusjäämien käyttäminen uusiin tilkkupintoihin on säästäväisyyttä (tai vähäjärkisyyttä), joten minulla on nyt tilkkusäästöjä tässä:


Pienempi pala näyttäisi tällaiselta. En ole ommellut keskisaumaa vielä.

Isompi pala näyttäisi tältä:


Näyttääkö pinta monimutkaiselta toteutettavalta vai siltä, etten oikein osaisi leikata tilkkuja ja/tai kohdistaa saumoja?

Kun saan traktorinjälkiblokeista kootuksi tilkkupeiton, voin asetella näistä paloista ompelemani tilkkupussukan peitolle, ja se sointuu varmasti väreihin.

Friday, 25 July 2014

tilkkupalapeli.

Punasävyinen palapelikuvioinen tilkkupinta on ollut pitkään kesken, sillä palapelipalojen nirkot ovat työläät toteuttaa. Mökkilomalla minulla ei muuta ollutkaan kuin aikaa, ja sitä riitti siis myös palapelin rakentamiseen.


Kokosin punaisen tilkkupinnan enimmäkseen niin, että värit liukuvat toisiinsa, ja nirkkoja kiinnittäessäni olen ollut epäuskoinen – eiväthän vierekkäiset palat edes erotu toisistaan! Mitä turhaan näitä paloiksi ompelemaan!

Valokuvissa palat näyttävät kuitenkin erottuvan toisistaan ihan kivasti. Jatkan tämän valmiiksi asti ja teen kaikista oikeita palapelipaloja.


Laiturilla oli vähän tuulista ja peittokaitaleen kulmat lähtivät lentoon. Onneksi minulla oli jalka palasen reunan päällä, muuten olisin ehkä joutunut kalastamaan tilkkupinnan järvestä!

Idean palapelitilkkupintaan sain alkujaan tilkkuystävältäni Maijalta, joka oli tehnyt vastaavanlaisen peiton pojalleen. Hän esitteli peittoa Helsingin tilkkukilta Syyringin yhdessä kiltaillassa ja ajattelin ensin, että onpa monimutkainen tilkkublokki! Sitten minulle selvisi, että blokki on maailman yksinkertaisin – suorakaide – ja palapelipalaefekti syntyy applikoimalla! Mikä nerokas idea!

Myöhemmin löysin Pinterestistä kivan kuvan palapelipeitosta ja kiinnitin sen taululleni ”Quilt Ideas – Voisin tehdä”. (Ehkä minun pitäisi nyttemmin siirtää kuva uudelle taululle ”Teen parastaikaa”.)

Vaaleampi peittopala. Haha, palapelipeittopala! Palapelini ei joko ole ihan vielä aivan valmiiksi rakennettu, koska siellä täällä näkyy palojen lomasta mustaa taustaväriä -


- tai sitten palapelistä puuttuu paloja!


Sain järviveden mukaan pilkottamaan kuvassa, ja näyttääpä ihanan kesäiseltä.


Kuvaajan jalkineet olivat myös kesäiset.

Thursday, 24 July 2014

vähäjärkisyyttä/säästäväisyyttä.

Traktorinjälkeä muistuttava tilkkublokki tasoitetaan epämääräisen muotoisesta neliöksi, ja niinpä siinä tuoksinassa jää paljon hukkapaloja. Osa paloista on aika isojakin.

Kirjoitin tuossa postauksessa, etten harmittelisi asiaa, vaan keskittyisin muuhun, mutta enpä voinut olla ajattelematta. Ennen kuin huomasin, olin ommellut pari jäännöspykäriviä yhteen siinä toivossa, että saisin näin syntyneestä pinnasta leikatuksi vaikka neliöitä.


Näistähän voi leikata vaikka ja mitä!

Tai siis yhden 9cm korkean ja vaihtelevan mittaisen palan sekä kaksi 4cm leveää pätkäpalaa.


Mutta nämä kun ompelee sopivasti yhteen, syntyy niin monimutkainen tilkkupinta, että ensikertalainen ihmettelee, miten sellainen on oikein syntynyt! Ja että miten ollenkaan sellaisen osaa ommella! (Ja edistynyt harrastaja miettii, eikö tekijä osaa sovittaa saumoja kohdalleen tuon paremmin.)

Jäännöspalaa jää nyt huomattavasti vähemmän, ja kaikki niin pientä, että minäkin pystyn surutta heittämään tuollaiset roskakoriin.

Silti, tällainen toiminta osoittaa mieluummin vähäjärkisyyttä kuin säästäväisyyttä. Ihmisellä on paikat täynnä isompiakin kankaita ja myös jäännöspaloja, ja ihminen silti pyrkii leikkaamaan ja ompelemaan tällaisia nököjä! Voisi sitä aikansa käyttää tehokkaamminkin!

Tuesday, 22 July 2014

vastauksia joihinkin kommentteihin.

Kiitos kaikille kommentoijille! Ilahduin, että niin moni tykkäsi esimerkiksi leijuvista neliöistäni ja jätti kivan kommentin!

Tilkku ja Tilkku kysyi, minkä kokoinen on leijuvien neliöiden neliö, joka muodostuu keskusneliöstä, tummista nurkista ja sivusuikaleista.

Se on 27,5cm x 27,5cm. En tiedä, haluaako hän tietää koon, jotta voi arvioida valmiin peiton kokoa, vai jotta voisi mitoittaa ”tilkkublokin”. Minä en osannut ommella tilkkupintaa neliöistä, vaan tein aina yhden rivin valmiiksi ja ompelin rivit yhteen.

Tässä postauksessa näkyy, että tosiaan kokoan pintaa rivi kerrallaan.

Mari Ohenoja-Miettinen antoi kiinnostavan vinkin isojen palojen leikkaamiseen: ”Itse leikkaan suuret kangaspalat olohuoneen maton päällä käyttäen suoraa reunaa viivaimena.” Hmm, varmaan toimisi paremmin kuin minun ähräämiseni yleensä. Täytyy kokeilla!

Poutapilvi näki leijuvien neliöiden taustakappaleen poikkiraidassa kedon poikki kulkevan polun. Tämä oli kiva huomio!

Irma kommentoi leijuvissa neliöissä olevia rohkean värisiä kankaita. Minun on tosiaan helppo valita värejä ja kuoseja, koska en ole valintojeni suhteen lainkaan analyyttinen! Sarah Fielke kiteyttää oman kangasvalintaperiaatteensa kirjassaan Iso ilo pienistä tilkuista näin: ”Muista, että työssä on oltava värien, kuvioiden ja sävyjen vaihtelua, jos haluat siihen liikettä ja luonnetta”. Olen hänen kanssaan samaa mieltä!

Noudatan silti tosi yksinkertaista värioppia, eli valitsen yleensä kaksi väriä ja ehkä yhden neutraalin värin. (Tulkitsen sanaa ”väri” kyllä aika joustavasti. Väriopistani tarkemmin tässä postauksessa.

Kangastuksia kertoi hiljattain oivaltaneensa, että reunakaitale voi olla muutakin kuin yhdestä kankaasta leikattu pala. Niinpä – viimeistään Soilelta lainaamani Sunny Steinkuhlerin kirja Blocks, Borders, Quilts! todisti tämän. Koko kirja oli omistettu erilaisille kehysideoille!


Jostain luin, että ”moderneille” tilkkutöille on ominaista, ettei niissä ole kehyksiä, ja että kehystetyt työt näyttävät ”perinteisiltä”. No ehkä tällainenkin peukalosääntö toimii, mutta minusta moderni työ näyttää modernilta, vaikka siinä olisi kehys. Ja kehys on siitä hyvä, että työn voi suoristaa ilman, että blokkeja tarvitsee kaventaa. Silmä ei huomaa leveysvaihtelua kehyskaitaleessa, mutta blokeissa se näkyisi. Minä en osaa tehdä auringontarkkoja blokkeja, joten turvaudun piilottamaan mittavaihtelut kehyksiini.


(Kuvissa esiintyvät henkilöt ja hahmot eivät liity postauksen tekstiin.)

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails