Thursday, 17 April 2014

valmis tilkkupeitto jäännöspalaneliöistä.

Raidalliselta näyttävällä taustalla leijuvat jäännöspalaneliöt koristavat tätä tilkkupeittoa, jonka nimi on ”Sisäinen villapaita”.


Katsoin aiemmin ottamiani kuvia tikatusta mutta vielä kanttaamattomasta peitosta ja minulle tuli mieleen kirjoneule. Peitto on tulossa esille Helsingin tilkkukilta Syyringin ”Tilkut piknikillä” –näyttelyyn, ja piknikillä on joskus niin kylmä, että sisäinen villapaita on tarpeen. Siitä peiton nimi.


Suurin osa peitosta on koottu jäännöspaloista. Vain neliöiden taustalla olevat musta ja harmaa kangas ovat luonnollisesti isompia eriä. Kokosin jopa peiton reunakantin jäännöskangaspaloista.


Reunakantissa on kaikkia sateenkaaren värejä ja järjestelin palat niin, että värit liukuvat toisesta toiseen melko sulavasti.

Tilkkumoka: Tässä välissä kerron kaitaletta ommellessani tekemästäni mokasta.


Olin vahingossa yhdistänyt kaksi sinistä kaitaletta nurjan oikeaa vasten. Seuraavaa kaitaletta ommellessani ompelin taas oikean oikeaa vasten, joten sauma tuli väärälle puolelle. Purin sauman ja ompelin sen uudelleen, mutta myöhemmin huomasin tehneeni sittenkin turhaa työtä. Mittasin tarvitsemani kaitaleet vain summittain ja kävikin niin, että jouduin jättämään toisen sinisen kaitalepalan kokonaan pois. Purin siis sauman vielä kerran ja ompelin kankaan edelliseen kaitalepalaan kiinni.

Tässä vielä tilkkupeiton tekovaiheesta kuva:


Olen juuri tasoittanut peiton reunat kanttien ompelua varten.

Sisäinen villapaita –tilkkupeiton nurja puoli on myös jäännöspalakankaita tulvillaan.


Löysin valmiita jäännöspalapintoja niin paljon, ettei muuta taustakangasta tarvittu kuin aivan vähän. Nurjalla puolella on samaa mustanpuhuvaa ja harmaata kangasta kuin oikeallakin puolella sekä lisäksi muun muassa vaaleanpunaisesta tyynyliinasta leikkaamaani kangasta.

Nimilappu on valmiiksi painettua nimilappukangasta, jota Soile, Mari ja minä ostimme Saint-Marie-aux-Minesin tilkkutapahtumasta. Ostimme kolmea eri väriä ja jaoimme palat kolmeen osaan. Jokainen sai kolmea eri väriä nimilappuja.

Kuvaushetkellä aurinko oli aika alhaalla ja varjot olivat terävät:


Sisäinen villapaita –tilkkupeitto on kooltaan noin 170cm x 215cm.

Tässä Töölön tilkkupajassa Soilen tekemät tikkaukset näkyvät vielä oikein edukseen:


Tässä oli tilkkupeittoni aurinkoinen kulma!

ristipistotaidetta?

Pistelin muutama vuosi sitten Äidille joululahjaksi hortensiakuvioisen ristipistotyön. Pingotin työn vanulla pehmustamalleni pahville ja kiinnitin koko komeuden väriin sopivalle kangastilkulle. Kaiken tämän sulloin kehykseen lasin alle.


Äiti ei ole vasara-ja-naula-tyyppisesti kätevä käsistään, joten taulu on jäänyt ripustamatta seinälle. Se on kyllä ihan näkyvillä kirjoituspöydällä ja nojaa seinään. Näppäsin ristipistotaulusta kuvan viime vierailullani. Valitan ikkunasta tulvivaa valoa, joka tekee heijastusta lasin pinnalle!

Wednesday, 16 April 2014

matkalla hyödyllinen.

Olin viime viikolla lähdössä matkalle työkaverin kanssa ja huomasin ilokseni hänen ottaneen käyttöönsä minulta joululahjaksi saamansa matkalaukun nimilapun:


Tällä kertaa laukku kulki työkaverini käsimatkatavarana, mutta onhan näyttävä lappu silti hyödyllinen. Jos vaikka toisella matkustajalla sattuu olemaan samanlainen laukku, nimilapun perusteella erottaa omansa (ja vieraan) yhdellä silmäyksellä.

Olen kirjoittanut matkalaukun nimilapun ompelemiseen ohjeenkin. Postauksen otsikossa kehotetaan ompelemaan tällaisia joululahjaksi, mutta voi näitä ommella muutenkin!

Tuesday, 15 April 2014

uudenlaiset tikkaukset.

Mielikuvitukseni on vilkas muuten, mutta kun pitäisi keksiä tikkauskuvio, jäädyn. Ei tule mitään mieleen! Pari iltaa sitten tein poikkeuksen eli keksin uudenlaisen tikkauksen hanhi-tilkkutyöhöni, sen lentävät hanhet –osuuteen.

Sen sijaan, että olisin tikannut vaikka suoraa viivaa tai hanhien ääriviivojen mukaisesti kolmiot, räväytin pintaan kaarevat tikkaukset!


Käytin kekseliääseen tikkaukseeni kaiken lisäksi metallinhohtolankaa. Olinpa räväkkä! Nyt olen ollut sen verran luova, että voin ainakin puoli vuotta vetää taas suoria tikkauksia ja ehkä toisinaan muurahaisenpolkua.

Monday, 14 April 2014

kolme tilkkublokkia solmiokankaista.

Minulla oli yksitoista solmiokankaista ommeltua tilkkublokkia jo kasassa, kun tajusin, että niistä jokaisessa oli tumma uloin kierros! Eihän sellainen kävisi päinsä! Tiedän kokemuksesta, että moniväriset kaitaleista kierretyt neliöt muotoutuvat kivaksi tilkkupinnaksi helpoiten niin, että joka toisessa on tumma ja joka toisessa vaalea reuna.

Minun tilkkupeitostani oli tulossa vaikea sommiteltava. Ei auttanut muu kuin keskittyä ompelemaan tietynlaisia blokkeja, mikä on tietysti paljon improvisoimista vaikeampaa.


(Näyttävätkö tuon uloimman kankaan kuviot teistäkin jotenkin iilimadoilta? )


Vaaleita solmiokaitaleita löytyi, mutta ei koko kierrokseen. Yhdistin kahta erilaista (ja jouduin jatkamaan toista myös leveyssuunnassa).

Tästä blokista tuli jotenkin juhlallisen näköinen:


Valtaosa solmioista on tummia tai korkeintaan keskivärisiä, joten vaaleuden saaminen uloimmaksi vaatii taiteilua. Onneksi minulla on käytössäni kymmenittäin solmioita! Niistä riittää sentään vaaleahkojakin kaitaleita.

Sunday, 13 April 2014

tilkkupeitto valmistumaisillaan.

Selitin eilen saamattomuudestani, kun en ollut viitsinyt hakea keskeneräistä tilkkupeittoa alemmasta kerroksesta ompeluhuoneeseen makkariin. No, ryhdistäydyin ja hain peiton sekä mittasin, riittäisivätkö jo leikkaamani kaitaleet reunakantiksi.

Olisivat riittäneet, mutta halusin sinisen ja vaaleanpunaisen väliin yhdistävän värin. Päädyin kahteen eri violettiin, joita kumpaakin oli ihan lyhyt pätkä.


Kuvassa toinen violetti kangas näkyy todella vähäisesti. Violetit tulevat siis keskiössä olevan sinisen sekä oikeassa yläkulmassa näkyvän vaaleanpunaisen, mustapallollisen kankaan väliin. Kuvasta näkyy myös, kumpaan tilkkupeittoon reunakaitale on tulossa - siis niin kutsuttuun "jäännöspalaneliöpeittoon".

Ihailin taas Soilen Töölön tilkkupajassa loihtimia tikkauksia. Peittopinta näyttää upealta! Tässä vielä toinen kuva.


Pinta on hienon kolmiulotteinen! Silti tilkkupinta ei ole kuoliaaksi tikattu, vaan peitto on edelleen miellyttävän taipuisa. Se jos mikä ansaitsee pikaisesti reunaansa kanttauksen!

Saturday, 12 April 2014

värikkäät kaitaleet.

Ihmeellistä, miten hitaasti sitä joskus pääsee työn syrjään kiinni! Tilkkupeittoaihioni ”jäännöspaloista” ja ”geometrinen” ovat olleet valmiiksi tikatut vaikka kuinka kauan, mutta edelleenkään en ole saanut kantatuksi kumpaakaan. Syyringin ”Tilkut piknikillä” –näyttely lähestyy vääjäämättä, ja toinen peitoista tulee sinne esille. Siksi minun olisi saatava peittoon reunakantti.

Peittoaihio on Imatran Tilkkupäivien jäljiltä vielä matkalaukussa, joka on alakerrassa. Saamattomuuttani jätin peiton sinne ja sen sijaan että olisin valinnut siihen kanttikankaan, valitsin kaiken.


Otin jäännöspalalaatikosta esiin värikkäitä, melko isoja paloja ja leikkasin niistä 6cm leveitä kaitaleita joko täysvinoon tai täyssuoraan. Olen huomannut, että kumpikin kaitale toimii hyvin, ja samassa työssä voi käyttää sekä ettää.

Jotta saan sateenkaaren rullaamaan kivasti koko reunan pituudelta, minun täytyy löytää vaaleanpunaisen ja kirkkaansinisen väliin sopiva yhdisteväri ja/tai –kuvio.

Tässä vaiheessa minun on pakko päästä saamattomasta tilastani ja noutaa tilkkupeittoaihio käsille. Enhän pysty muuten mittailemaan, paljonko kanttikaitaletta minun vielä täytyy leikellä. Ei kai auta muu kuin nousta ja nähdä vähän vaivaa!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails