Monday, 20 April 2015

vetoketjupussukka valmiina!

Saanko esitellä – jäännöspalatilkuista ommeltu vetoketjupussukka nimeltään Trakto-rico! (Kiitos tilkkuystävälleni Soilelle hyvästä nimestä.)


Kuvassa Trakto-rico-pussukka poseeraa keväisellä nurmellamme helmililjojen ja hyasinttien lähellä. (Ne eivät ihan muhkeimmillaan vielä kuki, mutta kyllä ne siellä ovat!)

Tähän väliin yksi rakennusvaiheen kuva:


Olen valmistanut pussukan sisätaskun Tilkunviilaaja-merkkeineen, kiinnittänyt taskun vuorikappaleeseen ja myös ommellut vetoketjun pussukka- ja vuorikappaleisiin kiinni. (Tämä sisätasku sai kunnian olla ensimmäinen, jolle kiinnitetään uutta kirjasintyyppiä oleva Tilkunviilaaja-merkki.)

Sisätaskun kiinnitys ei tällä kertaa ollut aivan suoraviivainen juttu. Piirsin vuorikappaleeseen taskun kohdistusmerkinnät ja ompelin taskun erittäin siististi kiinni merkkien mukaan. Paha vain, että olin ommellut taskun vuorikappaleeseen ylösalaisin! Ei todellakaan auttanut muu kuin purkaa siisti, jo tehty työ ja ommella tasku uudelleen kiinni. Olisihan peräti hankala käyttää sellaista sisätaskua, jonne tavara pitäisi sujauttaa alakautta.

Paluu edellisen kuvan tulevaisuuteen eli tilanteeseen, jossa sisätasku toimii:


Käydään jälleen menneisyydessä. Traktorien ympärillä olevat tikkaukset näyttävät tältä, kun katsoo lähempää:


Jälleen valmiusvaiheessa – toiselta puolelta pussukka näyttää tällaiselta:


Kuvan vasemmassa yläkulmassa näkyy pieniä nokkosenversoja, joista juttelin tilkkuystäväni Claran kanssa Tallinnan-matkalla. Olisi hienoa, jos minäkin osaisin valmistaa niistä herkullista ruokaa kuten hän osaa.

Tapanani on ollut kuvata myös pussukan pohja, ja niin nytkin:


Trakto-rico-vetoketjupussukan mitat ovat seuraavanlaiset:

  • Käytin pussukkaan 25 cm pitkän vetoketjun.
  • Leveys ylhäältä noin 27 cm
  • Korkeus noin 16 cm
  • Pohjan leveys noin 5 cm
  • Ompelin kantolenksun kaitaleesta, joka oli 5 cm leveä ja 43 cm pitkä.

Tämäkin pussukka on Street-mallistoa.

Maltoin tehdä tilkkupinnoista tarpeeksi leveät, niin että vetoketjun päihin ompelemani kangaspalat näkyvät juuri sopivan verran valmiin pussukan nurkissa.


Trakto-rico-pussukan tilkkupinnat on siis ommeltu jäännöspaloista. Tilkkupinnat konetikkasin kiinni käytöstä poistuneista collegehousuistani leikkaamiini paloihin sekä ohuisiin tikkausvanupaloihin.


Tarkoitukseni on myydä tämäkin vetoketjupussukka Pop-up-myymälänä toimivassa Töölön Tilkkupajassa Siivouspäivänä toukokuussa.

Myymisestä puheenollen: muistakaa ainutlaatuinen tilaisuus hankkia melkein vintage-kankaita Töölön Tilkkupajasta (Vänrikki Stoolin katu 10), missä vielä lyhyen ajan myydään Soilen ja minun laatimia tilkkutyökangaspaketteja uskomattoman edulliseen hintaan.

Sunday, 19 April 2015

sijoitin hieman.

Olen päättänyt, etten pyytele anteeksi kangashankintojani enkä luokittele ostoksiani tuhlaamiseksi, vaan pidän tätä sijoitustoimintana. Siis sijoitan kankaisiin! Kartutan kangasvarallisuuttani.

Eilen oli oivallinen tilaisuus tehdä järkeviä sijoituksia, sillä matkustimme Helsingin tilkkukilta Syyringin iskuryhmän kanssa Tallinnaan, missä ensimmäinen pysähdyksemme oli Karnaluksin tukkumyymälä.

Kävin Karnaluksissa ensimmäisen kerran vasta viime kesänä ja kerroin kokemuksistani ja sijoituksistani tässä blogipostauksessa.

Eilen siellä oli vielä enemmän kivoja kankaita kuin viimeksi. Olisikohan niin, että kangasvalikoima on johdonmukaisesti laajenemassa siellä? Oli miten oli, jouduin jättämään suuren osan ihastelemistani kankaista sinne, vaikka mukaankin sain toki hyvän määrän materiaalia/kangasvarallisuutta. Mitäänhän en varsinaisesti tarvinnut – paitsi tilkkupeittoihin sopivia taustakankaita. Niitä ostin viisi. Kaksi ylärivin keskimmäistä kangasta maksoivat vain 3,60 eur/m.


Kettukangas oli niin kivaa, että ostaa päsäytin vielä saman sarjan pesukarhukankaankin. Raidalliset kankaat taas ovat hyviä reunakanttikankaita. Kuvaan sain mukaan vielä ne kymmenen vetoketjua, jotka ostin. En millään löytänyt sieltä 25-senttisiä vetoketjuja, joten ostin näitä 23-senttisiä.


Tarjolla oli yhtä aivan upeaa kuosia vaikka minkä värisenä. Ostin vaaleaa ja ruskeaa. Vieressä kaksi huokeaa kuviokangasta, joista jompaakumpaa ajattelin seuraavaan design-essuun.


Vaalea ja ruskea kuosi lähempää. Kuvio näyttää aivan kuin se hienosti hohtelisi sieltä täältä.


Tyypillisiä Tilkunviilaajan suosimia kuoseja otin mukaani kolme erilaista. Kas, vihreä blender-tyyppinen pikkukuvio komppaa yhtä hyvin kumpaakin tosi eri väristä kuviokangasta. Suosikkini on kyllä tuo pinkkisävyinen!


Sokerina pohjalla koko ostoskorini kummallisin kuosi. Yksikään tilkkuystävistäni ei kehunut tätä kangasta! Päinvastoin: he katsoivat minua hiukan vinosti, kun esittelin tätä heille.


Tästäkin kuosista saattaisi tulla kiva koriste design-esiliinaan. Aika näyttää! Ainakin tämä kuvio vaikuttaa siltä, että voin käyttää tätä hyvin erilaisen värisissä tilkkutöissä.

Seuraavaksi minulla on edessä monta rentouttavaa pyykkituokiota! Pesen kaikki kankaat ennen kuin käytän niitä, koska käteni valitettavasti arastelevat kankaissa olevia käsittelyaineita.

Tallinnan-matka oli muutenkin kiva! Meillä oli hyvä matkaseurue, hyvä henki ja perillä meitä tervehti paitsi tallinnalainen jäsenemme Elle, myös ihana kevätsää!

Friday, 17 April 2015

näen violettia.

Heti huomaa, mistä tulevan vetoketjupussukan tilkkupalat ovat peräisin:


Tilkkupalat ovat tietysti jääneet ylitse siitä, kun ompelin muista tilkkutöistä yli jääneistä paloista neliöitä tilkkupeittoon! Voisin vielä tehdä uusia juttuja tilkuista, jotka jäivät ylitse pussukasta, jonka ompelin ... huh! Tiedätte varmaan, miten tämä kuvio menee. Jäännöspaloja on aina yli kaiken tarpeen.

Tässä tasoitetut pussukkapalat näkyvät paremmin:


Pussukkaparka on ollut tässä tilassa monta päivää. En ole ehtinyt ompelupisteeseeni lainkaan, mutta onneksi yksi tilkkuystävistäni on ollut aikaansaava, joten minulla on sentään näyttää jotain edennyttä:


Soile tikkasi kiehkuroita jäännöspalaneliöistä ompelemaani tilkkupeittoon. Eivätkö tikkauskuviot näytäkin ylen viehkeiltä tuossa kuvassa?!

Tikkaus kruunaa tilkkutyön. (It is not a quilt until it’s quilted.) Jos ehtisin, voisin tehdä uusia tilkkutöitä aina sillä aikaa, kun edellinen tilkkupintani tikkautuu kauniiksi Töölön Tilkkupajassa tikkausmestari Soilen kätösissä. Nyt on vain ollut muuta tekemistä kuin ompeleminen. Voitteko kuvitella?!

Hei, muistutan vielä, että huokeita ja nostalgiskuosisia tilkkukangaspakkauksia on myynnissä vain rajoitetun ajan Töölön Tilkkupajassa, Vänrikki Stoolin katu 10:ssä. Käy hakemassa omasi! Samanlaisia valmiiksi sommiteltuja kangassettejä et saa mistään muualta!

Tuesday, 14 April 2015

tartu kangastarjoukseen!

Töölön Tilkkupajassa on tästä päivästä (14. huhtikuuta 2015) alkaen myynnissä Helsingin tilkkukilta Syyringin järjestämät erikoistarjouskankaat. Soile ja minä paketoimme eilen 30 kilon tilkkukangaserän houkutteleviksi ja ennen kaikkea huokeiksi nyyteiksi, jollaisia saa vain rajoitetun ajan Töölön Tilkkupajasta, Vänrikki Stoolin katu 10:stä.


Kankaat ovat uusia siinä mielessä, että ne ovat suoraan pakalta, mutta niistä on ostamisen jälkeen tullut lähes vintagea – suurin osa on varmaan 1990-luvulta.


Valitsimme joka kankaalle sitä hyvin komppaavat kaverit ja teimme kaveruksista nyytin. Erityisesti murrettujen ja maanläheisten sävyjen ystävät löytävät nyyteistä varmasti mieluisia.


Huokeimmat nyytit maksavat vain viisi euroa. Muutama erityisen upea setti löytyy 15 euron hintaan ja loput ovat hinnaltaan sillä välillä. Tuotto menee lyhentämättömänä Helsingin tilkkukilta Syyringin hyväksi.

Tämä tarjous kannattaa tulla katsastamaan! Voit tehdä elämäsi löydön!

Soile ja minä panimme likoon koko tilkkukokemuksemme laatiessamme näitä kangasyhdistelmiä. Tällaisia valmiiksi koottuja settejä ei saa mistään muualta!

Friday, 10 April 2015

tilkkujen matka pussukkapinnaksi.

Ompelin tilkkupeittoon päällisen jäännöspalatilkuista ja tartuin tällä viikolla violetteihin vielä jäljelle jääneisiin tilkkuihin. Ompelin niitä melko suunnitelmattomasti yhteen eri tavoin ja silitin välillä.


Olin siinä jäännöspalaneliöitä valmistaessani jo leikannut joistain violeteista jäännöspaloista noin 2,5 cm leveitä suikaleita ja ompelin nyt niistä tilkkulasagnepinnan. Siitä tuli aika matala, joten jatkoin sitä muilla tilkuilla niin että sain kappaleesta noin 20cm korkean.


Sain lopulta tarpeeksi monta tarpeeksi korkeaa tilkkupalaa, joista saisin kaksi tilkkupintaa pussukkaan. Asettelin ne ompelupöydälle ja täydensin leveyttä vielä yhdellä kaitaleella. Palat odottivat pöydällä kaksi päivää, että pääsin niitä ompelemaan yhteen.


Tänään ompelin nuo muutaman hassun sauman ja kas, pussukan tilkkupinnat olivat yhtäkkiä valmiit. Näihin tulee vihreä vetoketju (koska se on varastoissani olevista 25-senttisistä vetoketjuista sopivimman värinen).


Hämmästytin itseni ja leikkasin saman tien näille vanu- ja collegejerseypalat taustalle. Rupesin siis saman tien tikkaamaan näitä! Ihme! Yleensä vatuloin tässä vaiheessa parikin päivää.

Ensin piirsin traktoritilkun mukaan vähän kuin pilvikuvion tai puhekuplan reunat. Ompelin piirrosviivaa pitkin ja sen jälkeen varjotikkauksena koko pussukkapinnan poikki.


Huomasin, että pilvikuvion ompeleminen on työlästä. Helpotin toisen tilkkupinnan tikkaamisurakkaa ja toteutin yksinkertaisemman ympyräkuvion. Näitä on nähty mutta nämä toimivat kivasti.


Husqvarna-merkkinen ompelukoneeni tekee moitteetonta jälkeä ja voin valita alalangan värin vapaasti. Puolassa sattui olemaan kirkkaanpunainen lanka, ja tikkaus näkyykin tilkkupinnan nurjalla puolella selkeänä.


Onko jäännöspalaneliöiden ompelemisen jälkeinen jäännöspalakasa huvennut nyt kun tein pari tilkkupintaa vetoketjupussukkaa varten?


Tässä on mukana vähän muitakin jäännöspaloja, mutta violetteja tilkkuja on edelleen rutkasti. Vaikka kuinka moneen tilkkupussukkaan.

Leikkasin isoimmista paloista jo näitäkin:


Teen lisää matkalaukun nimilappuja kunhan kerkiän.

Tuesday, 7 April 2015

valmis vetoketjupussukka.

Sain eilen valmiiksi punaisista jäännöstilkuista kokoamani tilkkupussukan. Annoin sille nimen Diana.  


Diana-nimi tuntui luontevalta, sillä puoliympyrämäiset tikkauskuviot näyttivät aivan D-kirjaimelta ja kun ompelin sen oikealle puolelle pystysuoria tikkauksia, pintaan muodostui vähän kuin teksti ”DI”. DI-nimeä en sentään tohdi antaa pussukalle, vaikka olenkin sitä mieltä, että insinöörit ovat Suomen selkäranka. Prinsessa Dianan nimi lyhennettiin Di, joten pussukan nimi on siis Diana.


Tällä toisella puolella on kapeista, noin 2,5cm leveistä kangassuikaleista ompelemani tilkkulasagnepinta ja myös muita tilkkuja ja tikkaukset kulkevat vaakaan, pystyyn ja vinoon, mutta suunnilleen tasaisina raitoina kuitenkin.

Diana-vetoketjupussukan vuori on punaista tähtikuvioista kangasta, jota jäi ylitse kootessani taustakappaletta uusimpaan, jäännöspalaneliöistä ompelemaani tilkkupintaan. Sisätaskussa on viimeinen Tilkunviilaaja-merkki tätä kirjasinlajia. Uuden erän merkit eivät valitettavasti näytä yhtä hyviltä.


Näytänpä pussukan sisäosan vielä vähän paremmin:


Tällä kertaa pohjaan ei onneksi osunut kaikkein hauskimpia tilkkuja.


Tasoittelin tikkaamani tilkkupinnat yläreunasta hieman alareunaa kapeammiksi ja viistin hiukan liian paljon, jotta vetoketjun päihin ompelemani kangaslipareet näkyisivät ihanteellisen verran. Yleisvaikutelma on onneksi silti siisti.


Ompelin pussukan tilkkupinnat punaisista tilkuista, jotka olivat liian pieniä käytettäviksi punaisissa jäännöspalaneliöissä. Tilkkuja kyllä jäi vielä – voisin ommella pari, kolme vastaavaa pussukkaa lisää, mutta taidan seuraavaksi ommella jotain muuta.

Tilkkupinnat on tikattu kiinni collegejersey- ja tikkausvanupalaan. Pussukka on mukavan napakka. Sen mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 26cm
  • Korkeus noin 17cm
  • Pohjan leveys noin 6cm
  • Pussukassa on 25cm pitkä vetoketju
  • Kantolenksu on ommeltu 43cm pitkästä, 6cm leveästä kaitaleesta. Diana-tilkkupussukka on siis Street-mallistoa.
Kissa tykkäsi auttaa minua – se harjoitti söpöysgeneraattorin ammattiaan hartiavoimin:


Katsokaa ja ihailkaa, miten avulias se on!

Työskentelytilamme (makkarin) lattia oli eilen siistinä, sillä kuten ylemmästä kuvasta voi päätellä, sänky oli sijattu (Kissan alla näkyy Pelkkää hyvää –tilkkupeitto, joka on meillä päiväpeittona) ja alemmasta kuvasta näkee, että vielä edellisenä päivänä lattian valloittanut tilkkupeiton taustakappalepinta oli taiteltuna ja pinossa.


Vien tilkkupinnan ensi tilassa Töölön Tilkkupajan tikkkauspalveluun, mestaritikkaaja Soilen kaunistuskäsittelyyn!

Linkitän tämän Bambin maanantai-inspiraatiosarjaan - jag ska länka till Bambis ”Visa och berätta  måndag” listan på http://bambisyr-evaj.blogspot.fi

Toivottavasti moni inspiroituu ompelemaan kauniita vetoketjupussukoita. Niitä ei voi olla liikaa! (Paitsi jos kysyy mieheltäni.)

Monday, 6 April 2015

vaikeuksien kautta.

Minulta kysytään välillä, miksi viitsin koota tilkkupeittoihini taustakappaleet niinkin pienistä paloista.

No, suurin syy on, ettei minulla koskaan ole varastossa oikein sopivia isoja taustakappalekankaita.

  • En muista ostaa valtavia kangaspaloja taustakappaleiksi.
  • Minulla on toki pari yksiväristä lakanaa, mutta ne ovat jotenkin niin hahmottomia ja tuntuvat vähän kovilta.
  • Jos jotain kangasta sattuukin olemaan aika iso pala, tekee mieleni kuitenkin säästää sitä (mihin?).
Sitten on varmaan toinenkin syy. Minusta on lähes sietämättömän työlästä mitata ja ommella isoja kangaskappaleita toisiinsa. En nimittäin pääse levittämään niitä mihinkään!


Ainoa tupakka-askia laajempi tyhjä lattiapinta on makkarissa eikä siinäkään ole isosti tilaa. Koko ajan joku muu lattialla oleva on tiellä. Levittäessäni kankaan lattialle sen alle jää aina jotain, mikä täytyy siirtää pois ja sitten kangasta saa taas suoristaa. Eikä isoja kankaita edes mahdu kokonaan levittämään lattialle. Ääää.

Tuntuukin helpommalta lähteä liikkeelle vähän pienemmistä paloista ja kasvattaa taustakappaletta niiden ympärille rakentamalla, vähän kuin hirsimökkinä.

Tässä on puolikas jäännöspalaneliöiden taustakappaleesta. Huomannette, että lattialla on muutakin kuin taustakappaleen teelmä. Olin tässä vaiheessa erittäin työlääntynyt.


Tosin tässä vaiheessa oli enää yksi sauma ommeltavana.


Eikä taustakappale mahdu suorana lattialle. No, se on joka tapauksessa riittävän suuri jäännöspalaneliöistä ompelemani tilkkupinnan taustakappaleeksi.


Sopiiko ompelemani taustakappale väreiltään ja fiilikseltään tilkkupintaan? Tai edes keskenään? Hällä väliä tässä vaiheessa! Pyyhin hikeä otsaltani ja olin huojentunut, että taustakappale on valmis. Katsokaa, sakset melkein jäivät kankaan alle. Taas kerran.

Haluaisin tehdä erityisesti tätä työvaihetta mahdollisimman siistissä tilassa. Siis lattialla ei mitään ylimääräistä ja vuode sijattuna. Kuvista jo näitte, että lattialla oli vaikka mitä (hmmm, kenen mahtoi olla syy), enkä päässyt petaamaankaan, sillä:


Kissa halusi pyhittää lepopäivän.

Kaikenlaisia vaikeuksia siis - pieni, esteinen ja yleisilmeeltään sekava työtila. Mutta taustakappale on kuitenkin valmis. Vaikeuksien kautta voittoon!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails