Thursday, 26 February 2015

mitä ihmettä?

Mitä ompeluhuoneessa on tehty, kun keskeneräiset tilkkutyön osat löytyvät suunnittelulattialta tällaisessa järjestyksessä?



Siis oikeina ryppymyttyinä?!

Ihana lellik lemmikkimme Kissa oli leikkinyt tilkkutyöni myttyyn. Näin sen kelmin itse teossa, syöksähtämässä tassut ojossa kohti tilkkupintaa. Minulle se esitti, että ”tätä pahvinpalaa minä leikitän, katso nyt,” mutta en mennyt retkuun. Myttyäminen oli sen tavoitteena ja pahvinpalalelu oli tekosyy.

Leikin päätyttyä asettelin keskeneräisyystyötäni suoremmaksi lattialle:


Muistanette, että viimeksi edistin tätä tilkkutyötä kesällä mökkiloman aikana. Vielä puuttuu muutama palapelin nirkko – esimerkiksi yhdestä ”puuttuvasta palasesta” yksi nirkko.

Miksikö otin työn esiin juuri nyt? Rupesin kyllä tekemään punaisia tilkkublokkeja jäännöspaloistani, mutta sitten tuli mieleen, että enhän vain ompele mitään palapelityön kangasta lopppuun! Oli pakko ottaa työ esille ja tarkistaa.

Tilanne oli melko hyvä, mutta katsoin silti parhaaksi varmistaa käytännössä, että oikeita kankaita olisi tarpeeksi paljon vaaditun määrän nirkkoja ompelemiseksi. Niinpä olenkin ommellut yksinomaan tätä työtä pari iltaa putkeen.

Työni on ollut kesken niin kauan, että käytin mustan kankaan huomaamattani toiseen projektiin (Kuusten kuiske –tilkkupeittoon). Nyt täytyy kehyskappaleet ommella lähinnä sopivasta mustasta kuosista.

Työ alkaa lähestyä valmiuspistettä, enkä ole varma, että tilkkupinnan joka kohdassa on tarpeeksi kontrastia:


Toisaalta palojen värit vaihtuvat sujuvasti toisiinsa, toisaalta kontrasti on laimea. Toivon, että tämän idea avautuu sitten, kun koko tilkkupinta on valmis.

En taida ihan pian tehdä toista samanlaista. Nirkkoja on niin työläs leikata ja ommella, etten ole viitsinyt edes laskea, montako erillistä nirkkopalaa työhön on tarvittu.

Voi kun tämä olisi pian valmis!

Wednesday, 25 February 2015

mitä ajattelin tänään vuosia sitten?

Viisi vuotta sitten onnistuin kirjoittamaan helmikuussa vain seitsemän blogikirjoitusta. 25. päivän tienoilta lähin postaukseni oli maaliskuun ensimmäiseltä, ja myös mainitsen kirjoituksessani, että olen tuolloin elänyt bloggaamisen kannalta katastrofaalista aikaa. Kokosin yhä tilkkuseinävaatetta, jota tarjosin lopulta FinnQuiltille kansainväliseen näyttelyyn lähetettäväksi.



Esittelin samassa postauksessani myös paria kangasostosta. Tukholmasta ostamastani kankaasta en osannut sanoa, oliko se hieno vai ruma. Päättäkää itse!

Ja "jakkukangas" odottaa edelleen jakkuuntumista. Mahtaako kangasta enää edes olla tarpeeksi, sillä taivuin ompelemaan siitä hameen (jonka vuori on hivenen liian pitkä ja odottaa edelleen lyhentämistä, jotta hametta voisi käyttää).

Vuonna 2011 en varmaan ollut saanut oikein mitään valmiiksi helmikuun lopulla. Näihin aikoihin esittelin matkustavaa Tilkkupantteri-vetoketjupussukkaa ja tätä edellinen postaukseni oli 20. päivältä. (Tuon kirjoitukseni nimikin oli kuvaavasti ”ei mitään valmista”.) Onneksi tämän vuoden helmikuu on ollut toista maata!

Kolme vuotta sitten esittelin blogikirjoituksessani käsin ompelemaani paper-piecing –tuotosta. Tuo tilkku on edelleen tilkkuna eikä sille ole syntynyt kavereitakaan. Samassa kirjoituksessa näyttämäni musta-valkoisen tilkkupinnan sentään ahersin urheasti Liisa-tilkkulaukuksi asti.



Vuoden 2013 helmikuun 24. päivänä paljastin hyödyllisimmät värioppini. Tutustu postaukseeni, niin opit samalla, miksi annoin esimerkkityölleni nimen ”Uhrauksia”. Missähän se mahtaa tätä nykyä olla? En ole nähnyt sitä aikoihin.

Viime vuoden helmikuun lopulla blogikirjoitukseni ei ollut mainos, vaikka ensimmäisestä kuvasta olisi saattanut niin päätellä. Olin aloittamassa inspiroivaa solmiotilkkutyöurakkaa, joka huipentui toukokuun Lions-tapahtumaan. Kalaasit-tilkkutyö oli vuoden 2014 toukokuussa tapahtuman arpajaisten päävoittona.

Minulla on vaikka kuinka paljon solmioita yhä jäljellä. Pitäisikö ommella niistä vielä toinenkin tilkkutyö? Tai viisi?

Sunday, 22 February 2015

mitähän tästä tulee?

Viime postauksen kommentissa anonyymi kysyjä tiedusteli minulta, lähdinkö tässä tilkkutyössäni toteuttamaan tiettyä visiota vai eteninkö ”mitähän näistä tulee” –periaatteella. Hyvä kysymys!

No minulla EI ikinä ole tarkkaa etukäteisvisiota. En piirrä tulevan työni tavoitekuvaa tilkkutyömuistiinpanokirjaani. Jotkut ymmärtääkseni piirtävät, värit ja kaikki. On minulla yleensä kyllä joku suunnitelma.

Toteutan usein hyödyllisintä värioppiani eli valitsen työhön korkeintaan kaksi väriä ja teen tilkkublokkini niihin rajoittuen. Ruoho on vihreämpää –tilkkupeitto on tästä hyvä esimerkki – kaikki blokit ovat sinisistä ja vihreistä tilkuista (plus neutraali vaalea).

Ruususen päiväuni –tilkkupeitossa rajoituin peräti yhteen väriin eli hempeään punaiseen, plus neutraaleihin vaaleaan ja tummaan.

Ensimmäistä tilkkublokkia ommellessani tai ensimmäisiä paloja leikatessani minulla ei todella ollut näkemystä, millainen valmiista peitosta tulisi. Tilkkuilussa onkin kiva nähdä tilkkupinnan kehittyvän sitä mukaa kun paloja tulee lisää.

Tässä työssäni ompelen kivoja neliömäisiä tilkkublokkeja aina yhdestä väristä. Visioksi minulle riitti Syyringin keväisessä tilkkutyönäyttelyssä näkemäni, Maijan ompelema tilkkupeitto ”Kutulampi” yhdistettynä täyteyttään tursuilevaan jäännöspalalaatikkooni. Laatikossa tuntui olevan runsaasti sinisiä paloja, joten rupesin tekemään sinisiä blokkeja.

Ennen pitkää siniset jäännöspalat alkoivat huveta (ja kyllästyttäää), mutta keksin koota kierroksen violetteja blokkeja sinisen keskustan ympärille.


Sekä siniset että violetit tilkkublokit ovat nyt valmiina – tai siis niitä on keskenään sopiva määrä. Olen suunnitellut, että violetin kierroksen jälkeen seuraa kierros punaisia jäännöspalablokkeja, joten seuraavaksi rupean leikkaamaan näitä:


Punaisia tilkkuja löytyi laareistani paljon ja helposti. Näistäkin jäännöspaloista sommittelee jo monta blokkia, ja veikkaan, että löytäisin vielä paljon punaista, jos etsisin lisää.

Koska tilkkublokki ommellaan aika pienistä paloista, jäljelle jää enää vain vähän jäännöstilkkumateriaalia – ihannetapauksessa vaikkapa tällainen määrä:


Jouduin leikkaamaan violetteja blokkejani varten kaitaleita pitkistä kankaista, joten todellisuudessa jäännöspalani ainoastaan lisääntyivät! Voih minua. Toisaalta tilkkupintani on nyt todella kiva:


Siniset ja violetit tilkkublokit yhdessä ovat peräti sinisävyiset (tietenkin?):


Todellisuudessa tilkkupinta ei ole aivan yhtä soma kuin kuvassa, mutta olen tästä silti aika fiiliksissä!

Nyt kyllä mietin, mahtavatko punaiset blokit edes sopia näiden kanssa. Joudunko kenties kehittämään tähän tilkkupintaan jotain aivan muuta lisää, että tästä tulee riittävän iso? Entä mitä tapahtuu siinä tapauksessa punaisille tilkkublokeilleni (jotka ovat siis yhä leikkaamattomia ja ompelemattomia)? Aika näyttää.

Friday, 20 February 2015

siniset ja violetit tilkkublokit.

Sinisten, jäännöspaloista ompelemieni tilkkublokkien ympäröiminen violeteilla tilkkublokeilla on alkanut:


Ladoin siniset tilkkublokit lattialle tummuusjärjestyksessä: kuvan oikeassa reunassa näkyvät kaikkein tummimmat tummat ja vaaleat blokit. Vasempaa reunaa kohden yleisväritys vaalenee. (Uskokaa pois, näin siinä käy!) Käännän näkökulman toisin, niin jo erottuu paremmin:


Ihan selvästi toisen reunan (tässä kuvassa siis oikean reunan) tilkkublokit ovat yleisvaaleampia kuin toisessa reunassa olevat.

Violetit tilkkublokkini eivät vielä läheskään riitä ympäröimään sinistä tilkkupintaa, mutta asettelin ne silti mukaan. Keksin myös, että kunhan violetteja blokkeja on tarpeeksi, kokeilen asetella tummimmat vaaleamman siniseen päähän ja päinvastoin.


Voi olla, ettei ideani toimi, mutta ainakin keksin sen ja voin kokeilla!

Sinisiä tilkkublokkeja on tosiaan 61 kappaletta. Merkillinen lukumäärä! Miten olen pystynyt tekemään niin merkillisen määrän? Violetteja tilkkublokkeja on nyt 24 kappaletta ja tarvitsen näköjään vielä 12, että violetti kerros riittää sinisen alueen ympäri.

Teen vielä yhden punaisen kerroksen kaiken tämän ympärille. Eiköhän sen jälkeen tilkkupinta ole sen kokoinen, että riittää peitoksi.

Tuesday, 17 February 2015

tilkkupussukka x 2 ja tilkkublokki x 10

Sunnuntaina syntyi valmiita kaksin ja kymmenin kappalein. Ompelin tilkkupussukan Marimekko-kankaista ja Tytär antoi sille nimen Vekkula:


Perhe hämmästeli, miten vähistä paloista olin raaskinut tämän Vekkula-tilkkupussukan rakentaa.

Tässä sen toinen puoli, jonka kuviot tuovat mieleeni ruusukimpun.


Olisin antanut pussukalle nimen ”Ruusupensaan viisaat,” mutta Tytär toivoi kerrankin saavansa nimetä jonkun töistäni. Hän ehdottaa aika usein nimiä, mutta valitsen silti jonkun itse keksimäni (hänen mielestään paljon huonomman).

Vekkula-tilkkupussukka on Street-mallistoa eli siinä on pitempi kantolenksu. Sen mitat ovat seuraavat:

  • Yläreunan leveys noin 25cm 
  • Korkeus noin 19cm 
  • Pohjan leveys noin 9 cm.

Toinen sunnuntaina valmistunut tilkkupussukka sai minulta nimen ”Sininen matriisi”.


Tämä tilkkupussukka on paljon tyypillisempi Tilkunviilaaja-malli! Noin tsiljardi eri palaa ja suoria tikkauksia. Huoh, niin olen ennalta-arvattava.


Vaihteeksi en ommellutkaan tästä Street-mallistolaista, vaan ihan tavallisen säilytyspussukan. Eikä tämä ole ihan saman kokoinen kuin Vekkula-pussukka, vaan strategiset mitat ovat nämä:

  • Yläreunan leveys noin 25,5 cm
  • Korkeus noin 20 cm
  • Pohjan leveys noin 8,5 cm.

Sekä Vekkula- että Sininen matriisi –tilkkupussukan tilkkupinta on tikattu kiinni collegejerseypalaan ja keskipaksuun tikkausvanuun. Pussukat seisovat normaalioloissa napakasti ja omin voimin.

Kuvauspaikalla (joka oli aika rouhea) pussukat joutuivat epäinhimillisiin olosuhteisiin ja seisoivat vain hädin tuskin omin voimin.

Otin nimittäin pussukat tänään mukaan työpaikalle siinä toivossa, että olisin muistanut käydä keskellä päivää kuvaamassa ne ulkona kunnon päivänvalossa. Muistin sentään töistä lähtiessäni, että pussukat pitäisi kuvata ja siinä hädissäni parkkeerasin ne betonisen kukkalaatikon juurelle.

Navakka tuuli meinasi heittää rassukat pussukat Nevadaan asti ja pari kuvaversiota oli epätarkkojakin, kun kuvattavat heiluivat ja huojuivat. Onneksi sentään sain jonkunlaiset kuvat heistä. 

Tyydyin ottamaan vain välttämättömät ”puoli ja toinen puoli” –kuvat, sillä viima pieksi myös käteni jäisiksi.

Takaisin sisätiloihin.

Tässä kymmenen violettia tilkkublokkia (myönnän: yksi heistä näkyy erittäin vähän):


En voi väittää, että olisin ommellut blokit jäännöspaloista, sillä jättimäisistä jäännöspalalaatikoistani ei löytynyt juuri lainkaan tämänvärisiä jämätilkkuja. Ihme.

Jouduin siis myös ihan pitkistä kankaista leikkaamaan kaitaleita ja edelleen paloja!

Saturday, 14 February 2015

lopultakin seinällä!

Ompelin viime vuonna modernin tilkkupeiton vihreistä ja violeteista kankaista, jotka pääsivät hehkumaan mustalla pohjalla. Tilkkupeittoni sai nimen ”Kuusten kuiske” ja löysin sille sopivan paikankin saman tien, mutta vasta eilen saimme Miehen kanssa sen ripustetuksi seinälle.


Parempi silti myöhäänkin kuin ei milloinkaan! (Jos kuvan oikeaa reunaa katsoo oikein tarkasti, näkee oviaukosta pilkistävän naapurihuoneen kukkatapetin. Tapetin, johon ihastuin ja jota en kuitenkaan uskonut koskaan tohtivani valita seinälle!)

Mies oli yllättävän tyytyväinen tilkkutyöhön tässä seinällä. Sitten tajusin, että suurimpana syynä on tietenkin akustiikan paraneminen huoneessa. Ei niinkään se, että tilkkutyö miellyttäisi hänen silmäänsä jotenkin erityisesti!!


Toisaalta on ihan sama, miksi Kuusten kuiske pääsi paraatipaikalle seinälle! Siinä se on ja jos se ilahduttaakin Miestä eri syystä kuin minua, niin ilahduttaa joka tapauksessa!


Huoneessa useimmin palava jalkalamppu seisoo tilkkutyön sivulla, joten Töölön Tilkkupajan toteuttamat kauniit tikkaukset erottuvat hyvin.

Tämän jäännöspaloista ompelemistani tilkkublokeista syntyvän tilkkupinnan ympärille tulee uusi kierros samanlaisia blokkeja, mutta violetteja. Tuli vain mieleen noista Kuusten kuiske –tilkkupeiton violeteista osuuksista.


(Kuvassa on vain sinisiä tilkkublokkeja, kuten varmasti huomaatte. En ole ehtinyt ottaa kuvaa neljästä jo valmistamastani violetista blokista.)

Enpä ole tainnut näyttääkään teille, miten sileytän vaatteeni. Luonnonmenetelmällä:


Vaikka vaatteista tulee erinomaisen sileitä tällä menetelmällä, harmi vain, että niistä tulee myös kovin kissankarvaisia. Muuten ehkä rupeaisin myymään kehrääviä sileytysratkaisuja. (Omaa ratkaisuani en tietenkään myisi!)

Tuesday, 10 February 2015

kuuri päättyi.

Olen puolittain ylpeä itsestäni, kun pystyin olemaan ostamatta kankaita tammikuun ajan ja vähän matkaa helmikuunkin puolelle. (Olisin kokonaankin ylpeä, jos kuuri olisi tuntunut helpommalta.) Viime perjantaina kuitenkin retkahdin päätin, että laihdutuskuuri saisi päättyä ja tilasin PeeKaa-verkkopuodista muutamat kankaat. Sain ne jo tänään postilaatikkoon!

Ostin monta erilaista pilkkukangasta.


Olen huomannut, että pilkkukankaat ovat käytännöllisiä. Järkiostokset!

Täydensin ostoskoriani muutamalla kuviokankaalla:


Punainen kukallinen oli tarjouksessa. Vaaleansininen ja oikeasti aika mintunvihreä ovat hyviä vaaleita kankaita, joita minulla on vain vähän. Ja tummansininen, hopealla silattu kuviokangas vain oli niin upea, ettei sitä voinut ohittaa. Järkiostokset nämäkin!

Kuuri päättyi, mutta onneksi pysyin järkevänä.

Tikkasin sinisistä jäännöspalojen jäännöspaloista kokoamani tilkkupinnan suosikeillani eli suorilla ommelviivoilla:


Näette ehkä, että vanu on aika muhkea. Tikkaus painaa sen lituskaksi, mutta tikkaamattomat osat ovat vielä pulleat. Pussukasta tulee valmiina jäpäkkä!

Kiitos tikkausongelmiini apuja vinkanneille kommentoijille! Kokeilen varmasti!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails