Sunday, 21 September 2014

pelastusoperaatio?

Siivoilin (lue: siirsin paikasta toiseen) vaatekaapin kangaskasoja ja esiin putkahti epäonnistunut tilkkutaideteos, jonka kyhäsin Helsingin tilkkukilta Syyringin jäsenilleen järjestämällä luovan konekirjonnan kurssilla vuonna 2009. Itse Maija Brummer opetti meille, miten tilkuista voi tehdä näyttävän taideteoksen, ja minä toteutin sitten tällaisen:


Tarkoituksenani oli loihtia kankaanpaloista pioni ja täyttää sen tausta vihreillä pioninlehdillä ja –varsilla. Uskoni loppui kesken, ja rääpäisyni on virunut kasoissa kurssista asti.

Pionini näyttää kuvassa huomattavasti paremmalta kuin livenä. Ei kannata lohdutella, että ihan hyvähän tämä on, kehyksiin vain! Oikeasti tämä ei kelpaa kehyksiin eikä tällaisenaan mihinkään.

Tein toisesta vastaavasta tekniikkakokeilustani Tilkkusirkus-tilkkupussukan, josta tuli oikein kivakin. Nostin tämän pionin-päkäleeni esiin, jotta leikkelisin myös siitä pussukkapaloja. Ettei tarvitse edes epäonnistunutta kokeilua heittää pois!

Pääsen varmaan kohta tilkkupussukoiden pariin, sillä kaksi viimeistä plus-kuvioista tilkkublokkia odottavat tässä ompelua.


Tilkkupeittohan on kohta valmis (haha), joten muullekin tilkkutyölle riittää sitten vaihteeksi aikaa.

Saturday, 20 September 2014

plussan tekovaiheet.

Olen nyt tehtaillut plus-kuvioisia tilkkublokkeja ja samalla kehittänyt itselleni kivasti sopivan ompeluprosessin.

Asettelen ensin tilkkublokin osat siihen järjestykseen, missä haluan niiden olevan valmiissakin blokissa. Esimerkkiini asettelin nuottikuvioita blokin alareunaan, koska huomasin aiemmin niiden muistuttavan etäisesti korsia.


(Hienosti silitetyt palat minulla tässä.)

Ompelen ensin ylimmät pienet palat yhteen, sitten keskirivin pidemmän palan pieneen palaan ja sen jälkeen alimmat pienet palat. Jätän muut kappaleet paikoilleen.

Otan juuri ompelemani pienen kaksoispalan ja ompelen oikeanpuoleisen ison neliön sen pitkälle sivulle niin, että tumma neliö ja iso neliö ovat tasan (iso neliö on pari milliä pidempi kuin kaksoispala). Sitten ompelen keskipalan toiseen päähän pienen neliön ja lopuksi alempaan kaksoispalaan oikeanpuoleisen ison neliön.

Vielä yksi kierros. Ompelen ylimmän neliön kiinni ylempään palaan ja alemman kiinni alempaan. Minulla on plussan kolme kerrosta koottuna.

Käyn silittämässä palat. Silitän saumat yhdessä palassa aina samaan suuntaan, mutta muuten en tarkkaile saumojen kääntämissuuntia.

Näiden viimeisten plussien ompelun aikana kehitin vielä yhden kikan. Kun nämä palat ovat silityslaudalla, silitän samalla niihin kohdistusmerkit. Etsin plussapalan keskikohdat joka kappaleesta. Taitan ylä- ja alakerroksen neliön saumat vastakkain niin, että saumanvarat jäävät sisäpuolelle. Silitän taitteen pienesti näkyviin. Sitten taitan keskikerroksen kahtia niin, että saumanvarat jäävät ulkopuolelle.


Kikka kuutoseni tarkoittaa sitä, että pystyn kohdistamaan plus-kuvion keskikohdat kohdakkain. Taitteet sattuvat toistensa lomaan melkein itsestään.


Kohdistan keskikohdat, sillä plussan keskipala ei taaskaan ole aivan samanmittainen kuin ylempi ja alempi pala. Jos asettaisin reunat kohdakkain, plussasta ei tulisi symmetrinen.

Ompelin tänään plussia tällä menetelmällä ja yhdestä plussasta tein huvikseni erivärisen kuin muut. Käytin siihen herkkää, Tallinnan Karnaluksista kesämatkalla ostamaani lintukangasta.


Huomasin myös, että kokeilun vuoksi ompelemani plussa sopii väritykseltään näiden muiden joukkoon. Tällä erää tarvitsee siis ommella yksi plussa vähemmän kuin muuten tarvitsisi. Jeiii!


Mattovirkkausprojektiini liittyen vielä - satuin tänään blogini aiemmalle sivulle ja huomasin, että minulla tosiaan on (tai on ollut) kaitalepussi. Siitä on kuvakin, katso vaikka tästä postauksestani!

Friday, 19 September 2014

mielenkiintoinen pätkä.

Aloin noin kuukausi sitten virkata mattoa ”kangaslangasta,” jota leikkaan jäännöspaloista ja –kaitaleista. Toissapäivänä etsin esiin sopivia, pitkulaisia jäännöspaloja, leikkasin niitä ja ompelin päistään yhteen pitkäksi ”langaksi”. Eilen virkkasin kaksi pientä kerällistä lankaa maton aluksi.


Valitsin eniten vaaleita ja sinisiä kankaita, mutta myös muun värisiä. Pinta näyttää toistaiseksi aika kivalta.

Pohdin tässä postauksessani, olisikohan minulla jossain jemmassa kassillinen kaitaleita. En ole löytänyt kassia vielä, mutta katsoin vasta ensimmäiseen jäännöspalalaatikkoon. Sieltä löytyi runsaasti sopivia muita kankaita, joten en jäänyt etsiskelemään kaitalekassia. Jos sellaista edes on olemassa.

Thursday, 18 September 2014

luin tilkkulehden.

Seuraavassa esitän seitsemän sekalaista huomiota Tilkkulehden numerosta 4/2014. Lisäksi luettelen viisi asiaa, jotka todella haluaisin Tilkkulehdessä muuttaa, jos vain voisin. Lopuksi kerron muutaman kenties yllättävän asian Tilkkulehtien sisällöstä (tiedot ovat kyllä peräisin vuodelta 2012, mutta ne ovat silti yllättäviä).

7 sekalaista huomiota Tilkulehdestä 4/2014 

 



1 - En lue koskaan sisällysluettelosivua. Paitsi joskus jälkikäteen katson.

2 – Päätoimittajan pääkirjoituksesta luin, millä tavalla osa kuvista saattaa valikoitua lehteen. Hyvä tietää. Tietysti sitä toivoisi, että kuvaaja varmistuisi kuvan onnistumisesta ja kuvan lähettäjä vaivautuisi tarkistamaan, että kuva on kelvollinen. Nykyään kuvataan diginä, joten filmiä ei ole tarpeen säästellä.

3 – Pakko oli vähän naurahtaa toimituksen kämmille (hyväntahtoisesti, huom). Juttu alkaa ”Tilkkuyhdistys Finn Quilt täyttää 25 vuotta ensi vuonna. Tähän tarvittaisiin jotain esim. Pirjolta.” Teen työssäni asiakaslehteä ja ymmärrän, miten tällainen virhe sattuu! Ja jälkikäteen, voi miten harmittaa.

4 - Vähän huvitti toisenkin kerran. Luen usein aika huolettomasti arvaamalla ja väärin tietysti, ja nyt luin että ”Muistakaa ottaa mukaan iloinen mieli ja TERVEET kädet,” vaikka siinä puhuttiin tekevistä käsistä.

5 – Valtakunnallinen tilkkutyönäyttely. Olenkohan poikkeava lukija, kun haluaisin nähdä melkein pelkkiä tilkkutöiden kuvia näissä jutuissa? Tässä oli kuvituksena useampi yleisnäkymä ja minipieniä ihmishahmoja jossain tilassa. Jos halutaan esitellä jetset-palstamaisesti paikalla olleita, niin reilu kuva, jossa ihmiset ehkä oikein poseeraavat ja josta näkee, kuka kuvassa on. Kuvatekstiin vielä henkilöiden nimet.


6 - Tilkut piknikillä –jutussa oli monta kunnon kokoista kuvaa ja väliotsikot ! ! ! Vastaavasti toteutettuja juttuja näkisin mielelläni lisää, siis lukijaa kohtaan huomaavaisesti kirjoitettuja ja taitettuja.

7 – Takasivun kuva on terävä, aidon värinen ja kolmiulotteisen oloinen. Lisää tällaisia kuvia Tilkkulehteen!


 

5 harrasta toivetta 


Seuraavien asioiden toivoisin olevan toisin Tilkkulehdessä.

1 – Lehden perustaittomalli on ajastaan jäljessä. Toivoisin, ah, toivoisin, että jutut taitettaisiin paremmin! Lehti on näyttänyt samalta ainakin kymmenen vuotta. Tilkkutyöt ovat visuaalisia ja lehden soisi kunniottavan tätä olemalla myös sykähdyttävän visuaalinen.

2 – Pitkät tekstipötköt saisivat olla historiaa. Juttujen pitäisi olla palasteltuja, väliotsikoin eroteltuja.

3 – Henkilöihin liittyvissä jutuissa henkilön koko nimi näkyviin heti jutun alkuvaiheille. Ellei otsikkoon, niin ensimmäiseen tekstikappaleeseen.

4 – Kuvien esittämät aiheet aina kunnon koossa näkymään. Yleensä kuvia ei ole rajattu ainakaan silminnähtävästi. Liian usein näkee kuvan, jossa on liian pienenä näkyvät kasvot ja aivan liian pienenä näkyviä tilkkutöitä taustalla.

5 – Sisältö saisi olla tavoitteellisempi. Lehdestä huokuu, että siinä on mukana suunnilleen ne jutut, mitä on ehdotettu mukaan, ja yhdistyksen tiedotus tietysti. Jos ajatellaan, että lehti on meitä yhdistyksen jäseniä varten, meillä on varmasti muitakin tietotarpeita. Onko vasta-alkajille varmasti jotain? Onko edistyneille harrastajille heitä kiinnostavia juttuja?

 

Yllättäviä faktoja Tilkkulehden sisällöstä 


Paneuduin vuoden 2013 alkupuolella Tilkkulehden sisältöön ja analysoin, kuinka paljon kokonaissivumäärästä on omistettu millekin aiheelle.


Yhdistyksen tiedotus vei noin 20% sivumäärästä ja melkein 40% sivumäärästä käytettiin tapahtumien ja näyttelyiden raportointiin.

Päättelin, että Tilkkulehden avainyleisöä ovat kenties yhdistyksen melko aktiiviset jäsenet – tyypillisesti vähän pidemmälle edistyneet harrastajat, jotka ovat mukana kiltatoiminnassa. Arvioin, että heitä kiinnostaisivat erityisesti seuraavanlaiset juttutyypit:
  • Henkilökohtainen tarina 
  • Tapahtumat, näyttelyt 
  • Kirja-arviot 
  • Tekniikat, vaativammat 
  • Tilkkutyöstä kerrotaan syvällisemmin 
  • Miten helpommin tilkkutöitä. Vinkit 
  • Ideat, mitä tilkkutyönä voi tehdä. 

Yhteensä näiden aihealueiden juttuihin oli kuitenkin käytetty alle puolet lehden vuosittaisesta sivumäärästä.

Kuvittelin myös, että tilkkuilun vasta-alkajat voisivat olla kiinnostava kohdeyleisö, koska heistä voisi tulla uusia jäseniä yhdistykseen. Yhdistyshän tarvitsee uusia jäseniä, sillä muuten se kuihtuu.

Vasta-alkajista erityisesti seuraavat juttutyypit voivat olla niitä kiinnostavimpia:
  • Henkilökohtainen tarina 
  • Tilkkutyöohje, helppo 
  • Miten helpommin tilkkutöitä. Vinkit 
  • Kirja-arviot 
  • Tekniikat-helpot 
  • Ideat, mitä tilkkutyönä voi tehdä 

Näihin aiheisiin oli vuoden 2012 lehtien sivumäärästä käytetty vain alle kahdeksan prosenttia. Tilkkulehti ei todennäköisesti ole paras houkute uudelle jäsenelle. Minusta tässä hukataan valtava mahdollisuus jäsenhankintaan.

Vuoden 2013 aikana toimitin nimenomaan näihin kiinnostavimmiksi arvaamiini aiheisiin liittyviä juttuja Tilkkulehteen. Vuoden loppupuolella päätin, etten kirjoittaisi lehteen enää ennen kuin sen ulkonäköä uudistettaisiin ja/tai joku, vaikka päätoimittaja tai kuka hyvänsä muukin, pyytäisi juttuja. Ei ole koko vuonna tarvinnut kirjoitella!

Saturday, 13 September 2014

tilkkupeitto!

Ihanat kankaat ja ihana tikkaus tekevät uusimmasta, Ruususen päiväuni -nimisestä tilkkupeitostani ihanan:


Olen jo monta vuotta halunnut tehdä tämän tilkkupinnan, jossa limittäiset neliöt näyttävät leijuvan toistensa lomassa. Kauan kesti, ennen kuin päättelin, miten tämän voi ommella, ja sen jälkeen mittojen miettiminen vei aikansa.

Minulla oli, harvinaista kyllä, tarpeeksi paljon samaa kangasta tilkkupinnan taustakappaleeksi, mutta halusin ommella taustapuolellekin jonkun kivan jujun. Poutapilvi keksi kommentissaan, että tilkkurivi voisi olla vaikka kukkakedon poikki kulkeva polku.


Rakas siskoni mieltyi Ruususen päiväuni –tilkkupeittooni jo ennen kuin olin ehtinyt tikkauttaa sen. Ehdinkin hyvin kirjoittaa tärkeän asian näkyviin peiton nimilappuun:


Onkin hauska esitellä tilkkutyö, joka on omasta mielestäni onnistunut. (En ole samalla tavalla ylpeä eilisestä Avosydän-vetoketjupussukastani.)


Peittoa olikin rankka pidellä ylhäällä valokuvien ottamisen ajan! Seisoin puutarhatuolilla ja pystyin juuri ja juuri levittämään kädet levälleen ylös niin, että peitto pysyi melkein suorana. Pitkään kuvaussessioon minusta ei ollut, joten loput kuvat otin maan tasalla.


Uusin Ruususen päiväuni -niminen tilkkupeittoni on kooltaan noin 160cm x 200cm. Olen ommellut keskiosan Heather Mulder Petersonin Trends and Traditions -blogissa näkemäni kuvan mukaan, mutta itse mitoittaen ja sommitellen. Kehitin kehysideat itse.

Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelun Soile Kivinen tikkasi tilkkupinnan kauniilla ruusukiehkurakuviolla. Tikkauskuvio innoitti keksimään tilkkupeitolle tämän nimen.


Käytin peittoon punaisia ja vihreitä tai sellaiseksi luokittelemiani kankaita. Valitsin itselleni epäluonteenomaisesti pelkkiä kauniita kuoseja ja leikkelin surutta menemään. Valmiissa peitossa ei taidakaan olla yhtään rumaa kangasta!


Peiton viimeistelevä reunakantti on myös poikkeuksellinen, sillä ostin valmiita kanttinauhoja Tallinnan Karnaluksista kesämatkallani ja valitsin niistä yhden sopivaksi tähän. Teen tavallisesti kanttinauhan itse ja kiinnitän sen kaksinkertaisena peittoon. Tämä oli perinteinen kanttinauha, ja kylläpä se olikin helppo ja joutuisa ommella!

Olin tasoittanut peittoaihion jo jokin aika sitten, mutta vasta tänään sain aikaiseksi viedä työn päätökseen. Ruususen päiväuni on jo neljäs kolmas tänä vuonna valmiiksi saamani tilkkupeitto!

Friday, 12 September 2014

valmis vetoketjupussukka!

Huhhuh! Vaikka heinäkuussa sattumalta löytämäni valikoima kankaita sopi mielestäni yhteen ja vaikka luulin, että kankaita yhdistelemällä syntyisi automaattisesti todella viehko tilkkupinta, en tykännyt tuotoksestani. Olipa hankala käsitellä sitä, kun en koko aikana viehättynyt siitä lainkaan!

Sain kuitenkin tilkkupinnat tikatuiksi, aika luovastikin jopa, ja nyt tilkkupussukka on valmis. Annoin sille nimeksi Avosydän.


Sydän on tämän vetoketjupussukan nimessä ilman muuta sen takia, että tikkasin tilkkupintaan tosi monta sydänkuviota. Olin todella vähällä antaa tälle nimen Sydämistynyt, mutta sitten kävi pussukkaa sääli. Ei ole sen syy, etten välitä kokoamastani tilkkupinnasta! Siksi en halunnut antaa sille kielteisen oloista nimeä. Varmaan tästä joku tykkää.


Sen verran jurppii, että olen puoliksi päättänyt tehdä toisen version samoista kankaista. Katsotaan, tulisiko siitä minulle mieleisempi.


Ompelin Avosydän-vetoketjupussukkaan sisätaskun, jossa on ommeltuna Tilkunviilaaja-kangasmerkki.


Pussukan pohjaan tein spiraalitikkauksia sekä kukka- ja lehtimäisiä tikkauksia.


Pujotin vetoketjuun kapean, vinokaitaleesta ompelemani nauhan, johon tein solmun. Jos vetoketjun vetimeen vain pystyy pujottamaan tällaisen, lisään sen aina.

Tikkasin tilkkupinnat kiinni kulahtaneesta collegetakista leikkaamiini paloihin ja palaseen tikkausvanua. Vanu oli sen verran pehmeää, ettei pussukka ole aivan yhtä topakka kuin pussukkani viime aikoina ovat olleet.


Käytin 25-senttistä vetoketjua, jonka päihin ompelin kirkkaanpunaiset kangaspalat.

Avosydän-vetoketjupussukan muut mitat ovat seuraavat:
- Korkeus noin 21 cm
- Leveys ylhäältä noin 26,5 cm
- Pohjan leveys noin 9 cm
- Sivulenksu on ommeltu noin 38 cm pitkästä kaitaleesta. Pussukka onkin siis Street-mallistoa.

Thursday, 11 September 2014

laskutoimitus.

Laskeskelin, että minulla oli 14kpl plus-kuvioisia tilkkublokkeja. Kun tein yhdellä rysäyksellä vielä 12 kpl lisää, niitä oli sen verran, että sain niistä tasaisen 4 x 6 blokin koosteen, ja pari blokkia jäi vielä ylikin.


Silmällä katsellessa ei pysty säätämään tilkkublokeille parhaita sijainteja, mutta kuvasta näkee mielenkiintoisia asioita.

Esimerkiksi, että alimmassa rivissä näyttäisi olevan vähän kuin korsia. Tällaisia blokkejahan täytyy tehdä lisää! Sitten saan alareunaan korsirivin.

Näen myös, että voin asetella tummin-taustaiset plussat vähän samoihin kohtiin. Ehkä ei kannata laitella niitä kulmittain niin kuin tässä.

Heti kun lähestyn pintaa, tummuusasteet lakkaavat näkymästä kunnolla.


Kun siirryn vielä lähemmäs, näen parhaiten plussien värit ja taustakankaat ovat vain ihan epämääräisesti vaihtelevia.


Ei tästä näe mitään korsimaisuutta tai että joku blokki voisi näyttää toisella kohtaa paremmalta.

Hyvä, että tulen ottaneeksi kuvia! (En ottaisi kuvia, ellei minulla olisi tätä blogia.) Jos minulla olisi kaikki blokit valmiina ja sommittelisin niillä, en joko huomaisi lainkaan, että yksi taustakangaskuoseista saattaa näyttää korsilta, tai jos huomaisin, asialle ei olisi enää juuri mitään tehtävissä.

Tai voisin tietysti mennä ompelemaan muutaman korsikuvioisen plus-tilkkublokin lisää. Niin en kuitenkaan tekisi, koska olen kärsimätön saamaan valmista aikaiseksi. Jos sattumalta pykään pari ylimääräistä, voin tehdä valintoja, mutta että miettisin valmiin kasan vierellä, että ”jospa tällaisen ja tällaisen näköinen yhdistelmä sopisi tähän kohtaan tilkkupintaa vielä paremmin, menenpä ompelemaan ja kokeilen”!

Ehei. ”Ne blokit jotka ompelin, ne ompelin.” Sen takia tilkkupinnoissani on aina mukana niitä tosi rumeliiniblokkejakin.

Paitsi leijuvissa neliöissä ei ollut ehkä yhtään rumaa blokkia/kangasta. Ihme juttu!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails